Askeleet kohti hyvää onnellista elämää 2/4 – Listaa elämäntavoitteesi

“Hyvin vietettynä elämä on pitkä.” – Leonardo da Vinci

Uusivuosi on ovella ja olemme päättäneet tehdä muutoksia elämäämme. Meillä on halu muuttaa rutiineitamme ja puhkumme intoa.

Olemme varmoja, että jos lenkkeilemme kolmesti viikossa, säästämme rahaa etelän matkaa varten ja lopetamme liiallisen suklaan syönnin, elämämme muuttuu paremmaksi. Meillä oli samat tavoitteet myös viime vuonna, mutta jostain syystä niiden toteuttaminen unohtui jo tammikuussa.

Elämänmuutoksien toteuttaminen on taitolaji. Motivaatiomme ja intomme lannistuu kun arki lyö naamaan. Talven pimeyteen ei ole mukava herätä aikaisemmin jotta ehtisi salille, ja illalla olisi paljon helpompaa selata päämäärättömästi nettiä kuin lukea romaania.

Teemme usein myös vääränlaisia lupauksia halutessamme muuttaa elämäämme. Yksittäisen lupaus on helppo unohtaa, ellei sillä ole muuta merkitystä elämässä. Jostain syystä haluamme usein oppia jotain meille vaikeaa. Jos vaikka tänä vuonna jaksaisin opetella espanjan alkeet tai kitaransoiton. Haluamme olla jotain mikä ei tahdo meiltä luonnistua.

Elleivät irralliset lupaukset opetella hankalia tapoja riitä estämään lupausten toteuttamista, niin varmistamme huonon omantunnon asettamalla itsellemme yli-inhimmillisiä aikatauluja. Lupaamme alkaa tammikuussa juoksemaan kolmesti viikossa, lukemaan kirjan viikossa ja ilmoittaudumme kitarakurssille. Muutaman viikon kuluttua lopetamme lupausten täyttämisen pienimmästäkin tekosyystä. Odotamme, että flunssa vapauttaisi meidät inhottavista uusista harrastuksistamme.

Toteutin tänä vuonna vinon pinon Uudenvuoden lupauksiani, tavoitteitani. Vältin alkuinnostuksen hiipumisesta koituvat vaarat valitsemalla yksittäiset lupaukseni laajemmasta suunnitelmasta.

Valitsen samasta suunnitelmasta ensi vuoden tavoitteet. Lupaukseni eivät siis  ole yksittäisiä haluja ja toiveita vaan välitavoitteita hyvässä elämässä. Sen sijaan, että tavoittelisin lenkkeilyrutiinia tai vähempää television tuijottelua, toteutan elämäntavoitteitani: haluan olla muun muassa hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias.

Elämäntavoitteet kuvaavat minulle tärkeitä asioita. Niitä asioita ja tapoja jotka koen elämässä tärkeimmiksi. Tavoitteiden toteuttamisen avulla elän hyvää elämää ja teen asioita joista nautin eniten.

“Näen tavoitteiden asettelun työkaluna oleellisen tunnistamiseen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.” – Työn hyväksikäyttö

Elämäntavoitteiden listaaminen on mielenkiintoista. Mikä on minulle elämässä tärkeintä? Mistä nautin eniten? Kysymykset ovat vaikeita, sillä emme ole tottuneet vastaamaan näin perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Konkretisoin kysymystä itselleni miettimällä kuinka haluan tulla muistetuksi. Kun minut vääjäämättä kuopataan, niin mitä haluaisin, että muistopuheessa kerrotaan. Listasin nämä toiveeni elämäntavoitteikseni.

Elämäntavoitteiden pohdintaan kannattaa varata reilusti joutilasta aikaa, lukemista, päiväunia, kävelyitä ja rauhallista kynttilään tuijottelua tai muuta meditaatiota.

Elämäntavoitteet vaihtelevat ihmisten välillä kuvaten heidän arvomaailmaansa ja heidän henkilökohtaisia hyveitään. Hyveellinen elämä on Antiikin ajoista saakka nähty keinona elää onnellista, hyvää elämää. Kiinnostivatpa antiikin filosofit tai eivät, niin oman elämän tavoitteiden pohdinta on ehkä elämäsi tärkein teko. Vastaaminen kysymykseen: Kuinka haluan tulla muistetuksi, on ensimmäinen askel unelmiesi elämässä.

Pohdittavaa

Varaa itsellesi rauhallista aikaa. Käy kävelyllä, kuuntele musiikkia, meditoi tai vain ole. Anna ajatusten nousta esiin.

• Kuinka haluan tulla muistetuksi?
• Mikä on minulle elämässä tärkeintä?
• Mistä nautin eniten?

Listaa viidestä kymmeneen asiaa joista haluat tulla muistetuksi. Kirjoita ne muistiin.

Joulupäivien jälkeen laskeudumme alas filosofisista sfääreistä ja ryhdymme pohtimaan kuinka epämääräisistä ja laajoista elämäntavoitteista saadaan toteutuskelpoisia ja konkreettisia tehtäviä.

Listasin vuosi sitten omia elämäntavoitteitani, jotka avasin Työn hyväksikäyttö kirjassa näin:

“Joululoman rauhassa kehitin seuraavat tavoitteet: kun katson vaarina elämääni haluan nähdä, että olen elänyt velattomasti niin kulutuksen kuin rahankäytönkin kannalta, ollut hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias mies, joka jakoi hyvää ympärilleen, ja oli rehellinen itselleen ja muille.”

Aion Joulupäivinä pohtia omia tavoitteitani. Ajattelenko yhä näin vai olenko muuttunut? Onko mukaan lipsahtanut jokin yleisesti hyväksytty tavoite, joka ei ole minulle henkilökohtaisesti tärkeä? Onko elämääni ilmaantunut uusia merkityksellisiä asioita?

Kirjoitus on osa neliosaista sarjaa askelista hyvään elämään.

Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?

Miksi minulla on levoton olo siitä, että olen tekemässä väärää asiaa väärään aikaan? Nytkin voisin tehdä jotain muuta tämän postauksen kirjoittamisen sijaan. Tunne on meille monelle tuttu ja johtaa helposti multitaskaukseen. Barry Schwartz kertoo erinomaisessa TED-esityksessään miksi valinnanmahdollisuuksien runsaus saa meidät onnettomiksi.

Miksi on parempi että kaupassa olisi kolmet farkkumallit kymmenien erilaisten vaihtoehtojen sijaan? Entä milloin olit viimeksi todella tyytyväinen, johonkin eri vaihtoehdoista valitsemaasi ostokseen, esimerkiksi kameraan tai kännykkään? Barryn mukaan materialistisesti vauras yhteiskuntamme tekee meistä onnettomia.

Barry haastaa esityksessään nykyisen länsimaisen ajatusmallin, jossa valinnanvapaus nähdään keinona maksimoida hyvinvointi. Ihmisillä tulee olla oikeus valita. Valinnanvapaus pyritään varmistamaan lisäämällä vaihtoehtojen määrää.

Valinnanmahdollisuuksien runsaus ahdistaa ja saa ihmiset onnettomiksi neljällä tavalla:

1. Vaihtoehtojen runsaus ei vapauta vaan halvaannuttaa – ihmiset eivät halua valita ja tehdä vaikeita päätöksiä
2. Tehdyt valinnat eivät tunnu oikeilta, eikä niihin olla tyytyväisiä – olisiko se viides vaihtoehto ollut sittenkin  parempi?
3. Kun vaihtoehtoja on liian runsaasti, ennakko-odotuksemme muuttuvat epärealistisiksi – odotamme että valintamme on täydellinen
4. Kun valintamme ei ole täydellinen, mitä se hyvin harvoin on koska kuvittelemme jonkin toisen vaihtoehdon olleen kumminkin parempi, syytämme huonosta valinnasta itseämme

Sarasvuo uskoo, että vaurautta tulisi yhä lisätä onnellisuuden saavuttamiseksi. Jari on väärässä. Vaurauden tuomat valinnanmahdollisuudet vahingoittavat meitä. Schwartzin mukaan länsimaiden liiallinen materialistinen  runsaus on merkittävä syy ihmisten masennukseen ja onnettomuuteen.

Talouskasvun kumartamisen sijaan, Barry kehottaa jakamaan vaurautta pareto-parannuksen mukaisesti  kulutusyhteiskunnilta köyhemmille valtioille. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät kärsivät valinnanmahdollisuuksien puutteesta ja me niiden liiasta runsaudesta. Jakamalla vaurautta kaikki olisivat onnellisempia.

Vaikka suurin osa suomalaisista ei usko rahan tuovan onnea, kavahdamme tällaista rahasta luopumista. Olemme oppineet, että raha ja valinnanmahdollisuuksia luova materialistinen vauraus luovat onnellisuutta ja hyvinvointia. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että olemme liian vauraita onnellisiksi, eikä talouskasvu ole enään pitkään aikaan lisännyt hyvinvointiamme.

Barryn argumentit puhuvat vahvasti elämän yksinkertaistamisen puolesta. Tulojen vähentäminen on tehokas keino yksinkertaistaa elämäänsä. Vaihtoehtojen karsiminen ei ole ainoa syy miksi työajan lyhentäminen lisää onnellisuutta.

Hienoa, että maltoit lukea postauksen loppuun ja katsoit ehkä videonkin. Pelkään, että useimmat tällä sivulla vierailevat eivät kykene vastustamaan valinnanmahdollisuuksien kiusausta vaan poukkaavat muutaman sekunnin kuluttua tänne saapumisestaan eteenpäin. Jossain netissä saattaa olla jotain parempaa. Barry Schwartzin kirja The Paradox of Choice: Why More is Less on täällä.

Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.