Estääkö onnellisuuden tavoittelu onnellisuuden? Näin vältät riskit

“Emme löydä täyttymystä onnen tavoittelusta vaan tavoittelun onnesta.” – Denis Waitley

Onnentavoittelu ei takaa hyvää elämää. Onnentavoittelussa on kolme heikkoutta, jotka voivat pahimmillaan jopa vähentää onnellisuutta. Näin vältät onnen etsimisen sudenkuopat.

Onnea ei voi taata koska olemme ihmisiä

Väite, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan, on ahdistava. Jos väite pitäisi paikkaansa, voisimme syyttää vain itseämme huonoista päivistämme. Tällainen itsesyyttely heikentää onnellisuuttamme yhä entisestään.

Olemme inhimmillisiä olentoja joilla on huonoja päiviä ja jotka tekevät virheitä, jopa selvinpäin. Emme kykene täysin kahlitsemaan tiedostamatonta puoltamme. Se tekee meistä ihmisiä.

Virheiden tekeminen on inhimmillistä. Myös sattuma saattaa muuttaa tai määrätä elämänkulkua. Saatamme menettää meille tärkeän työpaikan tai pilata avioliittomme yhden virheen vuoksi.

Potkut itselle merkittävästä työstä jonka ympärille on rakennettu identiteetti on musertava kokemus. Parisuhde lisää tutkitusti onnellisuutta. Avioero on henkinen katastrofi, joka heikentää hyvinvointia rankalla kädellä. Sen lisäksi, että onnellisuutta lisäävä sosiaalinen verkosto kutistuu, menetät tärkeän ihmisen ja rakkauden. Rakkaus on lähes onnen ehto. Menetykset ovat meille kovia paloja joita ei helposti korvata.

Tällaiset suuret elämänmuutokset ja traumat ovat elämän käännekohtia.  Kun arkirutiini revitään auki, havahdumme elämän tärkeille asioille. Onnettomuuksista saattaa löytyä onni, mutta vain jos muutamme käytöstämme ja tapojamme uusien arvojemme mukaisiksi.

Voit maksimoida mahdollisuutesi hyvään onnelliseen elämään

Viesti siitä, että voit olla nykyistä onnellisempi on omiaan vähentämään onnellisuuttamme. On kyse vertailusta. Jossain on joku jolla menee minua paremmin – perhana.

Vertaamme elämäämme muiden elämään. Kunpa minäkin voisin mennä noin vapaasti, eikä tarvitsisi aina hoitaa lapsia. Miksen minä rakastu ja pääse naimisiin? Saisinpa minäkin noin mielenkiintoisen työpaikan. Me kaikki vertailemme.

Aina vain paremman tavoittelu estää tyytyväisyyden ja johtaa loputtomaan oravanpyörään. Tyytyväisyys tähän hetkeen on yksi onnen tärkeistä rakennuspalikoista. Onnellisuuden tavoittelussa tuleekin unohtaa täydellisyyden tavoittelu. Tulee löytää itselleen tärkeät asiat. Tehdä päätös elämäntavoitteista ja lähteä toteuttamaan niitä välittämättä siitä miten muut etsivät onnea.

Kun olet päättänyt mikä on sinulle tärkeää, voit kateuden hetkellä palauttaa mieleesi miksi haluat mielummin lukea lapsille iltasatua kuin verkostoitua baarissa.

Tee sinulle tärkeitä asioita, ylläpidä ystävyyssuhteita ja huolehdi rakkaimmistasi, niin nautit elämästä. Onnellisuus on itsesi toteuttamisen sivutuote.

Voittaako paha hyvän?

Kolmas onnen saavuttamisen mahdollinen este on kielteisten asioiden niskalenkki positiivisista. Reagoimme nopeammin ja voimakkaammin kielteisiin kuin myönteisiin asioihin. Englanniksi tätä reaktiota kutsutaan termillä negativity bias. Evoluution aikana on ollut hyödyllistä ennakoida vaaroja ja uhkia.

Sadan euron palkanlasku vähentää  hyvää oloasi enemmän kuin minkä palkkasi nostaminen samalla summalla tuottaisi. Kielteisistä mielikuvista ja ensivaikutelmista on lisäksi vaikea päästä eroon. Naapurin töykeä käytös yhtenä aamuna leimaa hänet ikäväksi tyypiksi vaikka hän olisi kaikkina muina aamuina hymyilevä ja ystävällinen. Keräätkö vaimolta pisteitä, tulevia mokiasi varten. Negativity biaksen vuoksi se on järkevää. Yhtä mokaa korvaamaan tarvitaan paljon hyviä tekoja. Kokemukseni mukaan kavereiden kanssa pitkäksi venähtäneen illan paikkaus vaatii ainakin viisi hyvää tekoa.

Voimme onneksi opettaa tiedostamattoman minämme näkemään asiat useammin myönteisinä meditaation, kognitiivisen terapian tai mielialalääkkeiden avulla. Avioero, potkut ja muut elämän kolhut kirpaisevat kuitenkin meditaatiosta ja kognitiivisesta terapiasta huolimatta. Ne kuitenkin vaimentavat shokkia ja nopeuttavat palautumista.

Kenenkään ei tule kokea huonoa omaatuntoa siitä, että ei lähde tavoittelemaan sisäistä supersankariaan, joka tavoittelee mainetta ja mammonaa. Päinvastoin mikäli kykenet välttämään tällaiset pyrkimykset, olet jo oppinut sen mitä Gandhikin tiesi:

onnellisuus perustuu tyytyväisyyteen.

Mitä Monty Python voi opettaa positiivisesta ajattelusta

“Se mitä olemme tänään perustuu eilisen ajatuksille ja nykyhetken ajatukset rakentavat tulevaisuutemme. Elämä on mielemme tuotos.” – Buddha

Suhtautumisemme asioihin riippuu perintötekijöistä ja siitä haluammeko nähdä asiat positiivisina vai kielteisinä. Perintötekijöillemme emme voi onneksi mitään mutta voimme päättää nähdä asiat positiivisemmassa valossa. Se vaatii harjoittelua tai jatkuvaa mielialalääkkeiden syömistä. Suosittelen ensimmäistä.

Miksi jotkut näkevät lasinsa puoli täytenä?

Emme voi vaikuttaa siihen synnymmekö vasenaivoisiksi ja varovaisiksi vai oikea-aivoisiksi ja uteliaiksi. Oikea-aivoisten on todettu suhtautuvan uusiin asioihin vasenaivoisia positiivisemmin ja olevan vähemmän alttiita masennukselle. Perimä määrää tällä tavoin keskimääräisen onnellisuuden tasomme, eli sen näemmekö asiat keskimäärin hyvinä vai huonoina.

Varovaisuus ja pieni ennakkoluulo uusia asioita kohtaan ovat evoluution aikana kehittyneitä hyödyllisiä luonteenpiirteitä. Ihmisen kehittyessä varovaisemmat ihmiset säilyivät hengissä, tyhmän rohkeiden loukkaantuessa pois päiviltä. Liika ennakkoluulo ja varovaisuus estävät kuitenkin näkemästä asioiden hyviä puolia.

Elämme tiedostamatta

Aivojemme limbinen järjestelmä, joka vastaa alkukantaisista vaistoistamme, ja aivojen etulohko, joka arvioi onko asia miellyttävä vai vastemielinen, tekevät päätöksiä tietämättämme ja salaman nopeasti. Nämä päätökset perustuvat elämän aikana asiasta kertyneisiin ennakko-odotuksiin ja -luuloihin, tai vain satunnaiseen hetkeä aiemmin saatuun ärsykkeeseen, kuten mainokseen.

Tietoisuuden tehtäväksi jää keksiä jokin vähänkään järkevä syy mielipiteellemme tai ratkoa tilanteet, joissa pidämme useasta vaihtoehdosta yhtä paljon. Tämä tiedostamaton päätöksen teko on se “heikko liha”, joka ei näe hetken huumaa pidemmälle, ja joka saattaa toimia pitkän ajan hyvinvointiamme vastaan. Kun sisäinen elukkamme on tehnyt tällaisen salamannopean päätöksen, meillä on tapana pysyä tässä kannassamme järkähtämättä. Tämän vuoksi ensivaikutelma on niin tärkeä.

Myös tunteemme vaikuttavat päätöksentekoon. Surullisena kaikki tuntuu olevan huonosti, ja pelokkaana emme uskalla kokeilla uusia asioita. Mikäli olemme vihaisia jollekin meidän on vaikea nähdä asiassa hyviä puolia. Yritäpä nimetä yksi inhokkipuolueesi tekemä hyvä päätös. Minäkään en keksi yhtään.

Päätös opettaa mieli myönteisemmäksi

Elämä on sellainen kuin millaisena sen ajattelemme, totesi Boethius kun hän oli menettänyt maineensa ja rikkautensa, mutta löytänyt rauhan ja onnen. Meillä on mahdollisuus ajatella asioista myönteisesti tai negatiivisesti.

Emme voi kuitenkaan muuttua kadun aurinkoisen puolen kävelijöiksi pelkän päätöksen voimalla, sillä asioihin suhtautumisemmehan riippuu tiedostamattomasta päätöksenteosta. Meissä olevasta apinasta, joka ei tottele sanallisia käskyjä nähdä asiat myönteisinä.

Tiedostamatonta ei voi käskeä, mutta sen voi opettaa näkemään kielteistä useammin ne Monthy Pythoninkin peräänkuuluttamat  elämän hyvät puolet.

Kolme tietä mielenrauhaan ja myönteisyyteen

Voimme opettaa mielemme valitsemaan myönteiset ajatukset kielteisten sijaan meditoimalla. Myös kognitiivisen terapian ja mielialalääkkeiden on todettua auttavan. Jälkimmäisten heikkoutena on hinta, ja lääkkeetkin toimivat vain niin kauan kuin niitä käytetään. Ammattipsykologi osaa neuvoa milloin terapia ja mielialalääkkeet ovat oikeita vaihtoehtoja.

Meditaatio ehkäisee masennusta ja vähentää pelokkaita ja kielteisiä ajatuksia. Meditaation lisähyötyihin kuuluu ahdistuksen väheneminen, rentoutuminen ja tyytyväisyyden lisääntyminen. Meditaation on todettu parantavan myös itsetuntoa, myötätuntoa, nykyhetken havainnointia ja luottamusta sekä parantavan muistia. Meditaatio on ilmaista, vie vähän aikaa ja sitä on helppo harrastaa.

Tiedän, meditaatio kuulostaa vieraalta suomalaisen korvaan. Eihän kukaan kykene istumaan sellaisessa lootusasennossa, ja mitä se ihmeellinen mantran toistelukin on. Juuri näin alitajuntamme tuomitsee uuden asian kielteiseksi ennenkuin tiedämme asiasta mitään. Alitajuntamme ennakkoluulot saattavat estää mahdollisuuden parantaa omaa hyvinvointiamme ellemme pidä varaamme.

Meditaatiossa ei ole kyse sen kummemasta kuin rauhassa istumisesta ja hengityksen seuraamisesta. Istuminen ei kuullosta niin pelottavalta eihän?

Kirjoitan lähipäivinä omista meditaatiokokemuksistani ja siitä kuinka helppoa tämän vaikean taidon opettelu on.

Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen

“Työ on näkyväksi muutettu rakkaus. Jos et voi työskennellä rakkaudesta vaan mielipahasta on parempi, että istut temppelin edessä ja elät työstä nauttivien almuilla.” -Kahlil Gibran

Työ voi tuoda elämään suurta onnea. Tämä onnen tunteen mahdollisuus on sitä suurempi, mitä paremmin saamme työssämme käyttää hyödyksi vahvuuksiamme, päättää itse työnteostammme ja kun ymmärrämme roolimme laajemmassa kokonaisuudessa. Kun kaikki hyvän olon osaset osuvat kohdalleen voimme kokea huumaavia flow:n tunteita. Flow on itsensä unohtamista uppoutumalla haastavaan työhön jonka hallitsee. Onnellisuutta työntekemisestä.

Työn keskeytyminen estää flow:n saavuttamisen vaikka kaikki muut tekijät olisivat kohdallaan. Keskeytykset tekevät päivästämme sekavaa hakkelusta, eikä illalla kotiin palattua osaa selittää mitä päivän aikana teki. Kova kiire oli kuitenkin koko ajan.

Toimiston kahvinkeittimellä on tapana hämmästellä kauheaa kiirettä jonka uhriksi olemme joutuneet ja joka estää “oikeiden töiden” teon. Suurin syy keskeytyksille olemme me itse. Tämä on hyvä uutinen, koska voimme lopettaa oman työntekomme häiritsemisen.

Työmme jumittamisen lopettaminen vaatii kuitenkin harjoittelua ja ponnistelua sillä työnteon estämisestä ja oman ajan tuhlauksesta on tullut tapa tehdä töitä. Meidän täytyy oppia uusi työnteko. Ikävä puoli tässä uudessa työtavassa on se, että emme voi enää syyttää ilkeää kiirettä töiden seisomisesta. Erinomainen puoli tässä tavassa on se, että saamme työelämän hallintaamme, vähennämme stressiä ja kiirettä ja alamme tavoitella nykyhetkessä elämistä sekä flowta.

Olen harjoitellut uutta työntekoa alkuvuodesta 2008. Tässä tiiviisti kiteytettynä kymmenen tapaa jotka parantavat työhyvinvointiani ja siten myös työntuloksiani. Nyt työvuoden taas alkaessa on hyvä hetki tuulettaa omia työtapoja. Kokeile onko joululomalle mahdollista jäädä rentoutuneena.

1. Pidä työpöytä siistinä. Kierrätä kaikki turhat paperit ja kansiot. Pistä tavarat kaappeihin piiloon.
2. Aseta työvuodellesi selkeät tavoitteet ja välitavoitteet joita kohti ponnistelet. Tavoitteet luovat työlle merkityksen.
3. Tee tavoitteille työsuunnitelma aktiviteetteineen jotta tiedät mitä sinun tulee kulloinkin tehdä (ja mitä ei).
4. Tee tavoitteista yksinkertainen kuukausilista, josta näkyy yhdellä silmäyksellä minkä eteen tulee ensisijaisesti ponnistella.
5. Aikatauluta viikkosi maanantaiaamuna. Siirrä aktiviteetit työsuunnitelmasta kalenteriisi.
6. Aikatauluta vain muutama tehtävä joka päivälle. Yleinen syy kiireeseen on kyvyttömyytemme arvioida työtehtävien kestoa. Luulemme tekevämme kolme neljän tunnin tehtävää päivässä ja päädymme illalla kotiin ruikuttamaan kiirettämme. Päivän aikana ei ehdi paljoa, älä odota että ehtisi.
7. Aikatauluta joka aamulle vartti ajalle. Siis mitä? Aikatauluta aamujen ensimmäiseksi tehtäväksi hetki aikaa jolloin käydä rauhassa läpi päivän työsuunnitelma. Pidä tehtävälista edessäsi päivänaikana.
8. Työsuunnitelman tarkastettuasi lue sähköposti. Vastaa viesteihin heti tai arkistoi ne ja merkitse kalenteriin aika jolloin vastaat pohdintaa vaativiin viesteihin. Sulje sähköpostiohjelma ja avaa se vasta seuraavana aamuna, korkeintaan iltapäivällä.
9. Aloita suurimmasta ja vaikeimmasta tehtävästä ja siirry seuraavaan. Palkitse itsesi tehtävästä suoriuduttuasi. Tarkasta vaikka mitä Facebookissa tapahtuu ja rouskuta porkkana.
10. Huomioi mitä olet tekemässä. Harjoittele nykyhetken havainnointia tutkimalla työtilanteita ajoittain ulkopuolisen silmin. “istun kokouksessa…keskustelu on jumittunut…onpa täällä lämmin…selkä kaipaa venyttelyä…” Tällaisten pienten nykyhetkeen havainnointien avulla voimme oppia tarttumaan nykyhetkeen. Nykyhetkien perusteella osaamme sitten illalla kertoa miksi oli taas muka niin kiire.

Listasta puuttuu vaikein ohje ja taito: rohkeus sanoa ei. Vaikka olenkin kehittynyt yllätystöistä kieltäytymisessä, en vielä hallitse sitä täysin. Kaikista eteentulevista lisähommista ei voi eikä tulekaan kieltäytyä. Joskus ensisijaisia töitä jotka tulee saada tehtyä vain on kasaksi asti.

Näiden kiireisten aikojen jälkeen meidän tulisi antaa itsellemme lupa ottaa hieman rennommin. Harmillisesti myös rentoutuminen on meille Pohjolan protestanteille, jotka on kasvatettu näkemään työ pyhänä, vaikea pala nieltäväksi. Meillä riittää harjoiteltavaa, hienoa.

« Edellinen sivu