Tyytyväisyydestä

“Haluille ei ole loppua. Tämän takia tyytyväisyys yksin on paras tie onneen. Hanki siis tyytyväisyyttä.” – Swami Sivananda

Elämä on miellyttävää kun tietää mikä on tarpeeksi ja uskaltaa tyytyä siihen. Tällöin voi olla tyytyväinen elämäänsä. Tyytyväinen ihminen voi hyvin. Hyvinvoiva ihminen voi kokea onnea.

Alkuvuodesta olen ollut tyytyväinen työn ja muun tekemisen määrään. Mielenkiintoista tekemistä on ollut enemmän kuin on ollut tarpeellista tehdä. Vähentääkseni kiireisen rupeaman aiheuttamaa stressiä, olen opetellut tyytymään tarpeelliseen ja luopumaan asioista. Voin hyvin kun en stressaa.

Olen opetellut tyytymään siihen, että en kirjoita joka viikko blogipostausta. Olen opetellut myös tyytymään rauhallisempaan tavoitteiden saavutteluun. Annoin tammikuun tavoitteiden opettelulle kuukauden jatkoajan luopumalla muutamasta tämän vuoden tavoitteesta. Ehtiihän sitä ensi vuonnakin.

Luopuminen antaa paljon. Olen tyytyväinen päätökseen hidastaa vauhtia, sillä saan nyt tarpeeksi unta ja entistä rauhallisempia iltoja kirjojen parissa. Nämä elämää rauhoittavat tavat ovat osaltaan vaikuttaneet myös blogin päivitystahtiin. Kun vielä viime vuonna kirjoitin puolen yön aikoihin postauksia, niin olen nykyään tuohon aikaan jo syvässä unessa.

Nukkuminen ja lukeminen ovat tuoneet työntäyteiseen alkuvuoteen hitaita hetkiä. Voin paremmin tyytyessäni tarpeelliseen.

Lisää tyytyväisyydestä: Estääkö onnellisuuden tavoittelu onnellisuuden? Näin vältät riskit

100 things challenge – minimalismin tavarahaaste

Massakulutusyhteiskunnan omistusmuoto on riippuvuus. – Christopher Lasch

Sadan tavaran haaste, 100 Things Challenge, on Dave Brunon kehittämä keino jallittaa kulutuskulttuuri. Haasteessa nostetaan hyvinvointia karsimalla tavaran määrä kattamaan vain tarpeellinen. Päätin ottaa hyvinvointihaasteen vastaan.

Opiskeluaikoina kävin muutamalla pidemmällä reppumatkalla Afrikassa ja Aasiassa. Reissaamisen hienoimpia elementtejä oli liikkumisenvapaus. Kaikki tarvittava kulki kepeästi selässä. Muistan kuinka koin Suomeen palatessani lievää häpeää tajutessani omistavani laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Kuka tarvitsee laatikollista haarukoita olinhan juuri elänyt kuusi viikkoa yhdellä lusikalla!

Liiallinen tavaramäärä sitoo meidät kuluttavaan elämään.

• Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.
• Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.
• Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.
• Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.
• Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
• Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.
• Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.
• Laina sitoo työhön.
• Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.

Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.

Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.

Ennen inventaarion aloittamista olin vakuuttunut, että minulla ei edes ole sataa tavaraa. Olin väärässä. Sunnuntaisiivous sujui kuin huomaamatta nuohotessani laatikostot, hyllyt ja kaapit tavaroitani etsien. Laskin 128 tavaraa. Kellarin rojut saivat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan. Tässä poiminta tavaralistaltani:

kovalevy

huivi

meditaatiotyyny

lompakko

mustekynä

lyijykynä

kirjat

hymypoikapatsas (tietenkin )

olkalaukku

kolikkopussi

kirjepaperi

kirjekuoret

muistikirja

kamera

Harjoituksen aikana tulee pohdittua suhdettaan omistamiseen, kuluttamiseen ja siihen, mikä on tarpeeksi. Aloin listan valmistuttua etsimään turhia tavaroita. Miksi ihmeessä minulla on 11 kauluspaitaa? Löysin listalta vaivattomasti 25 liiallista tavaraa.

Kirppispussi täyttyi mukavasti jo tavaroita laskiessa, tavaraa päätyi loppukarsinnan tuloksena myös Huuto.nettiin. Kunhan joku huutaa nuo liialliset tavarani niin olen hieman lähempänä 100 tavarantasoa.

Aiempaa stuffia tavarasta:

• Joulusiivous mahdollistaa onnellisuuden
• Kaksi tapaa tehdä töitä, onnellinen ja väärä
• Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?
• Asioita jotka ovat tavaraa tärkeämpiä (katso video)

Miksi tulevaisuuden suunnittelu on niin vaikeaa

“Pidän tulevaisuuden haaveista enemmän kuin menneen historiasta.” – Thomas Jefferson

Joululomasta on kulunut vain viikko tai kaksi ja monet kauhistelevat jo kiirettä. Lomia ennen tuli tammikuulle  sovittua mielenkiintoisia ja tärkeitä tapaamisia ja tehtäviä. Nyt stressaa kun aika tuntuu loppuvan kesken kaikkien sovittujen tehtävien kanssa. Kuinka tässä taas näin kävi?

Kokemamme kiire johtuu siitä, että emme osaa riittävän tarkasti ennustaa miltä tulevat tapahtumat tuntuvat. Joulukuussa, kuukausi ennen tehtävän ajankohtaa, otamme tehtävän ilolla vastaan. Se on mielestämme tärkeä ja mielenkiintoinen ja saamme samalla auttaa työkaveria. Tammikuun koittaessa joudumme kuitenkin perumaan tehtävän, koska emme ehdi tehdä sitä muiden kiireiden vuoksi.

Kirjassaan Stumbling on Happiness Daniel Gilbert vertaa tulevien tapahtumien ennustamista välimatkaan. Kaukana ajassa olevat asiat vaikuttavat yksinkertaisemmilta kuin lähellä olevat, kuten kaukana sijaitsevat kohteet näyttävät pieniltä ja tasapintaisilta verrattuna lähellä oleviin kohteisiin.

Horisontissa oleva hevonen on pieni ja tasavärinen, mutta lähemmäksi laukattuaan näemme sen suurena ja pilkukkaana. Aikahorisontissa kaukana olevia tapahtumia kuvaillessamme kerromme tapahtuman syyn: esityksen pitäminen seminaarissa on tärkeää, koska haluan ihmisten tietävän esityksen hienosta aiheesta.

Tehtävän koittaessa ihmettelemme mitä ajattelimme sopiessamme tapahtumaa, sillä tapahtuman syyn sijaan mietimme kuinka sen teemme: vartin mittaisen  esityksen vuoksi minun tulee käyttää päivä sen valmisteluun ja useita tunteja seminaaritilaisuuteen matkustamiseen.

Sen lisäksi, että emme osaa ajatella etukäteen sitä kuinka tulemme asiat tekemään, täytämme tulevaisuuden aukkokohdat usein normaaliarkea mukavammilla asioilla. Ennen joululomia oletamme, että olemme tammikuussa levänneitä ja täynnä energiaa, mutta jätämme kuvittelematta sähköpostitulvan, flunssan ja myöhästelevät junat.

Uuden työvuoden alkaessa on hyvä palauttaa Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen taas osaksi työpäivää.

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »