Onnellisuus koostuu teoista, aikaa säästämättä

Tylsistyminen on tunne siitä, että kaikki on ajan tuhlausta, mielentyyneys taas siitä, että mikään ei ole.  – Thomas Szasz

Ihmisten avuttomuuden lisäämisellä tai taitojen poistolla (deskilling) tarkoitetaan kehityskaarta, jossa käsityö- tai muut ammattitaitoa vaativat tehtävät on korvattu mekaanisella, yksitoikkoisella ja ohjatulla toiminnalla.

Työpaikoilla tämä on johtanut työn merkityksen heikkenemiseen, kun ihmiset on muutettu taitavista ammatti-ihmisistä koneiston rattaiksi ilman selvää kuvaa työn merkityksestä suuremmalle kokonaisuudelle. Ammattitaitojen heikentymisen lisäksi olemme unohtaneet monet elämään sisältöä tuovat taitomme ja askareemme. Yritämme nyt korvata tuota kadonnutta elämänsisältöä shoppaamalla pikamielihyvää.

Emme määrittele itseämme enää sillä mitä osaamme tai mitä nautimme tehdä, vaan sillä mitä muiden tekemää voimme ostaa korvaamaan toimettomuutemme. Perustelemme muiden tekemisen ostamista, olivat ne sitten palveluita tai tavaroita, ajan säästämisellä. Kaikki, joka ei tuota maksimaalista mielihyvää tai lisää omaisuuden määrää, koetaan ajan tuhlaukseksi.

Aikaa ei voi säästää. Elämä on tässä ja nyt.

Ajankäytön tehostaminen poistamalla kaikki onnellisuutta luovat aktiviteetit elämästämme, on muuttanut meidät avuttomiksi ja elämään merkitystä kaipaaviksi kuluttajiksi.

Emme koe ajankäytöllisesti järkeväksi opetella uusia taitoja, sillä ammattilaiset voivat tarjota näitä taitoja meille huokein hinnoin. Päädymme viettämään elämämme keräämällä rahaa maksaaksemme muille heidän toiminnastaan yrittäen näin epätoivoisesti ostaa lisää aikaa, jotta ehtisimme itsekin joskus elää.

Elämä on aikaa, ja hyvä elämä koostuu itselle merkityksellisestä tekemisestä muiden ihmisten kanssa. Yrittäessämme epätoivoisesti välttää kaikkea tekemistä säästääksemme aikaa, tehostamme elämästämme kaiken sisällön.

Vehmas Assemblyn toiminnan tavoitteena on opetella onnellisen elämän taitoja yhdessä muiden kanssa. Olemme opiskelleet kuinka onnellista elämää voi rakentaa, ja ehtineet kokoontua jo kahdesti opettelemaan tekemistä, elämän taitoja, jotka parantavat arjen hyvinvointiamme.

Vehmas Assembly hautoo ja valmistelee parhaillaan useaa pikakurssia ja muuta kokoontumista, joiden tavoitteena on palauttaa hyvinvointia tuova taituruus elämäämme. Hyvän elämän artesaanit käyttävät elämäänsä, aikaansa, säästelemättä henkilökohtaista hyvinvointia kasvattaviin askareisiin.

Tavarasta luopuminen vapauttaa

Lasi ei ole puolityhjä eikä puolitäysi vaan kaksi kertaa niin suuri kuin sen tarvitsisi olla. – Tuntematon

Moni haaveilee vähemmästä työnteosta ja tarpeesta siivota. Oman kodin toivoisi olevan tyylikäs. Sellainen jossa ei ole  tavaraa pursuavia kaappeja ja tilpehöörin peittämiä hyllyjä ja pöytiä. Tavaramäärän rajaaminen on askel kohti näitä unelmia.

Minulle tavaramäärän rajaaminen on välitavoite velattomuuteen. Velattomuus on eräs keskeisistä elämäntavoitteistani. Haluan elää minulle kuuluvissa rajoissa, rajoittamatta omalla elämälläni muiden mahdollisuuksia elää.

Olen kevään aikana hivuttanut itseäni viikonloppusiivousten yhteydessä kohti 100 tavaran rajoja. 100 Things Challenge on saanut Yhdysvalloissa huomiota uudenlaisena avauksena kulutuskulttuurin taltuttamiseen.

Olen saavuttanut välitavoitteeni. Omistan tällä hetkellä 100 tavaraa, joista vielä seitsemän odottaa kierrätystä. Olen vapauttanut 35 prosenttia tavaroistani niitä enemmän tarvitseville.

Kuten aina tavoitteita saavutellessa, matka oli päämäärää kiehtovampi. Tutustuin tavaramäärää karsiessani itseeni. Jouduin pohtimaan suhdettani omistamiseen, turvallisuuden tunteeseen ja sosiaaliseen paineeseen aivan eri tavalla kuin mitä teemme tavaraa ostaessa. Minulla on hyvä syy omistaa jokainen esineeni. Tunnen nyt jokaisen tavarani. Tunne on voimaannuttava. Koti on  hallinnassani, kontrollissa.

Elämäntavoitteet selkeyttävät elämää ja toimintaa, tavaramäärän rajaaminen oleelliseen taas vapauttaa toimimaan. Rajaamalla tavaramäärää vähennät kulujasi ja lisäät näin mahdollisuuksiasi vähentää työn tekoa. Tavaramäärän rajaaminen oleelliseen auttaa meitä myös harkitsemaan kulutustamme. Impulssikuluttaminen loppuu. Jos nyt ostan uuden polkupyörän tai nämä kengät, niin mistä jo omistamastani tavarasta olen valmis luopumaan? Säästämme rahaa ja pidämme kotimme kauniina.

Tavaramäärääsi kohtuullistamalla teet itsestäsi vastustuskykyisen mainoksia ja kulutukseen ohjaavaa sosiaalista painetta vastaan. Olet vapaa päättämään itse siitä mitä juuri sinä tarvitset.

Mitkä ovat sinulle oleellisimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat tavarat? Oman elämänsä vaurautta ja laatua voi ryhtyä nostamaan pohtimalla vastausta.

Kun tietää mitä tarvitsee, voi pyyhkiä sekavan, epämääräisen tavarapaljouden pois ja vastaanottaa tilalle selkeyttä, keveyttä ja suurempaa ajankäytön vapautta.

Lisää kirjoituksia tavarasta

Downshifting lisää hyvinvointia ja kohottaa statusta

Kulutusta voidaan pitää negatiivisena tuotantona. - Alfred Marshall

Mari herätti mielenkiintoisen keskustelun downshiftaajien määrittelystä. Julkisuudessa elämän yksinkertaistajia, kohtuullistajia, on kutsuttu elitistisiksi ja downshiftausta ylemmän keskiluokan etuoikeudeksi. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.

Elitismi on väärä termi kuvaamaan ilmiötä, jossa henkilökohtaiset menot minimoidaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Downshifting ei ole työnteon lopettamista vaan tarvittavan tulotason kohtuullistamista, jotta ehtisi tehdä työn lisäksi muitakin itselle merkityksellisiä asioita. Se, että viettää elämäänsä itselle tärkeiden asioiden parissa, jotka parantavat onnellisuutta materian hamstrausta paremmin, ei ole merkki elitismistä vaan osoitus terveen järjen käytöstä.

Elitismi ja ylemmän keskiluokan etuoikeus viittaavat käsitykseen siitä, että vain harvoilla olisi mahdollisuus ostaa vähemmän tavaraa ja kuluttaa vähemmän rahaa. Uskallan väittää, että Suomi on vauras maa, materialistisesti ehkä jopa liian vauras.

Käytimme vuonna 2006 reaalimäärinä…

• 36% enemmän rahaa vaatteisiin
• 29% enemmän rahaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan
• 23% enemmän rahaa tietoliikenteeseen
• 18% enemmän rahaa liikenteeseen
• 16% enemmän rahaa kodin sisustamiseen

…kuin vuonna 2001. -Työn hyväksikäyttö

Suomessa suurimmalla osalla kansalaisista on mahdollisuus hillitä kulutustaan ja vaihtaa tämä ylimääräinen raha vapaa-aikaan. Työnteon tehostaminen on totuttu korvaamaan rahalla vapaa-ajan sijaan. Suomalaisten keskimääräinen kuukausipalkka on 2940 euroa. Kohtuullistaja tietää mitä tarvitsee, ja valitsee korvaukseksi rahan sijaan lisääntyvän vapaa-ajan.

Työn tasaisempi jakaminen ylityöllistetyiltä alityöllistetyille mahdollistaisi pienituloisten hyvinvoinnin kohottamisen työllisyystilannetta parantamalla. Yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi ja onnellisempi.

Downshifting ei ole elitismiä eikä etuoikeus. Downshifting on irtiotto totaalisen työn yhteiskunnasta, jossa työstä palaudutaan shoppaamalla. Kohtuullistaja uskaltaa haastaa kulutusyhteiskunnan tavoitteet omilla elämäntavoitteillaan. Kohtuullistajat luovat yhteistä hyvää omaa hyvinvointia parantamalla.

Downshiftaus on askel kohti elämän yksinkertaistamista. Yksinkertaistaminen vaatii omien elämäntavoitteiden ja materialististen tarpeiden tuntemista. Ajattelua ja pohdintaa.

Ylikulutuksesta luopuminen parantaa hyvinvoinnin lisäksi sosiaalista statusta. Kestävät, hyvinvointia tuovat elämäntavat ovat muodissa. Statustuotteet, Veblen hyödykkeet, ovat mauttomia ja lisäraha tekee onnettomaksi. Rahan perässä juokseminen meni hyvästä syystä pois muodista.

Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella. Nuorten asennetta työhön voi pitää terveenä muutoksena aiempaan. Nuoret haluavat elämältään enemmän kuin pelkän työn ja työnkin tulee tarjota enemmän kuin palkkaa. Nuoret ymmärtävät, että työ on väline elää. – Työn hyväksikäyttö

Omien arvojensa tunteminen, niihin tyytyminen ja niiden mukaan eläminen ovat osoitus uudesta menestyksestä.

Valtavirran haastajat ovat aina kohdanneet vastarintaa. Vallassa oleva eliitti kokee uudet ajatukset uhaksi valtaa ylläpitävälle status quolle. Yksilöllisiä elämänratkaisuja tekevät saattavat kohdata epäluuloja, ja heidät pyritään marginalisoimaan poikkeustapauksiksi. - Downshiftaajat ovat etuoikeutettua eliittiä!

Onneksi Marin kaltaiset rohkeat ihmiset uskaltavat hälventää ennakkoluuloja. Marin Aamu-tv haastattelun nähneet pitävät downshiftausta varmasti uhan sijaan mahdollisuutena.

On surullista jos itsenäinen ajattelu, kulutuksen korvaaminen luomisella ja hyvän elämän tavoittelu leimataan elitistiseksi, vain harvojen mahdollisuudeksi ja mieletön pikatyydytysten tavoittelu ja liiallinen työnteko kansanomaiseksi. Kenen etuja tällä ajetaan?

Aiemmin joutilaisuudesta kirjoitettu mm. tämä postaus: Joutilaisuus on vapaa-aikaa

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »