Kohti onnellisempaa arkea – mutta nukutaan eka

“Ihmiset tarvitsevat unta keskimäärin viisi minuuttia lisää.” – Wilson Mizener

Toistuvasti liian lyhyet yöunet ovat varma keino korvata hyvä mieli äreydellä, voimattomuudella ja levottomuudella. Kuinka pidemmistä yöunista saisi muodostettua tavan?

Työ, harrastukset, televisio ja netti taistelevat ajankäytöstämme unen kanssa. Haluamme käyttää elämämme tehokkaasti ja nauttia joka hetkestä.

Uni on muuttunut tylsäksi vaihtoehdoksi verrattuna uusintana pyöriviin poliisisarjoihin ja netin loputtomalle ajanvietteelle. Hyvinvointimme kärsii kun sisäinen apinamme vaatii pikamielihyvää ja viihdettä.

Unitutkija Markku Partisen mukaan vuorokausirytmin muutos on osa sosiaalista kehitystä.

“Historiallisestikin muutos on selvä. 1950-luvulla ei juuri ollut harrastusmahdollisuuksia ja televisio oli harvinaisuus. Silloin oli tavallista käydä nukkumaan jo kahdeksan aikaan illalla. Nyt rytmit ovat muuttuneet ja rauhoittuminen on myöhästynyt.” – HS

Tarvitsemme kuudesta yhdeksään tuntia unta joka yö. Toistuvasti liian lyhyeksi jäävät unet johtavat huonotuulisuuteen töissä, suorituskyvyn ja oppimistuloksien heikkenemisenä, keskittymiskyvyn alenemisena ja rauhattomuuden lisääntymisenä. Tiedät varmasti itsekin miltä huonosti nukutun viikon jälkeen tuntuu. Ei kovin onnelliselta.

Unirytmin palauttaminen on ilmainen ja nautinnollinen tapa nostaa onnellisuuden tasoa. Tiedät itse parhaiten kuinka pitkät yöunet tarvitset. Yleinen suositus on kahdeksan tuntia. Normaalissa arkirytmissä tämä tarkoittaa kello kymmenen tai puoliyhdentoista nukkumaanmenoaikaa.

Olen iltaihminen ja kello kymmenen nukkumaanmeno kuulostaa rangaistukselta. Illat ovat lempiaikaani päivästä. On rauhallista, lapset ovat nukkumassa ja saan keskittyä omiin juttuihin: lukea, ajatella ja kirjoittaa. Illat venyvät usein pitkiksi.

Mukavien iltojen kääntöpuolena ovat aamut, jotka tuntuvat tulevan aina aivan liian aikaisin. Tekisi mieli nukkua vielä tovi ja vähän päälle. Unettomuus ja pätkittynyt yöuni kasautuvat ja kostautuvat väsymyksenä, voimattomuutena ja ärtyneisyytenä.

Mitä jos menisin nukkumaan aikaisemmin? Voisin herätä virkeänä nykyistä aiemmin.

Aikaisempi nukkumaanmeno ei tunnu pätkääkään houkuttelevalta,enkä edes pohtisi sitä, ellei minun täytyisi aamuisin nousta niin aikaisin. Aikaisen heräämisen sijaan kallistun Tom Hodgkinsonin kannalle aamu-unien hyödyllisyydestä.

“Taivaan vallat! Mikä pirullinen nerous se olikaan, joka yhdisti samaan laitteeseen nuo kaksi joutilaan vihollista – kellot ja hälytykset. Kautta läntisen maailman korviasärkevä pirinä tai vaativa elektroninen piipitys repäisee onnellisesti nukkuvat ihmiset joka aamu julmasti unen kehdosta.”

No, kuulun tähän länsimaiseen herätyskellojen riivaamaan kansanosaan, ja aamuherätykseni ovat mitä ovat.

Jos nukahtaisin ja heräisin nykyistä aiemmin, aamuni olisi rauhallinen. Saisin nauttia aamiaista, ja minulla olisi hetki aikaa harrastuksille. Meditaatio on kuulemma erityisen nautinnollista aamuisin. Se tekee koko loppu päivästä positiivisemman ja rauhallisemman.

Aikaisin nukkumaan meno on tapa, jonka voi oppia päivittäisellä toistolla. Se kuinka kauan uuden tavan muuttaminen rutiiniksi kestää, vaihtelee tavasta ja ihmisestä riippuen. Palkinnot helpottavat tapojen oppimista. Minkä palkinnon keksisin sille, että karsin iltaharrastuksia? Toimisikohan aamumeditaatio?

Riittävän unen saamiseksi on tehtävä valinta. Valintamahdollisuuksia on kaksi:

1. Kumpi on tärkeämpää: onnellisempi arki vai myöhään valvominen?
2. Kumpi on tärkeämpää: onnellisempi arki vai aikaisin herääminen?

Meidän aamu-unia arvostavien on vaikea ymmärtää miksi valinnasta on tehty niin vaikea. Kuinka sinä kannustat itsesi sänkyyn?

Elämään havahtuminen

Kuka tahansa typerys kestää kriisin. Se on tämä jokapäiväinen elämä joka meidät uuvuttaa. – Anton Chekhov

Loppuvuodesta 2007 huomasin, että suuri stressi ja uupumus on suuri mahdollisuus.  Olin tullut isäksi ja saanut samanaikaisesti työn johon minulla oli suuri intohimo. En osannut keskittyä elämässäni olennaiseen vaan pyrin tekemään kaiken mahdollisimman hyvin. En kyennyt siihen. Minulla ei ollut päämäärää. En ollut selvillä siitä mitä elämältäni halusin.

Mikäli kykenemme asettamaan ongelmamme perspektiiviin ja osaamme kanavoida ahdistuksen ratkaisujen etsimiseen näemme asiat uusin silmin. Tai paremminkin uusin arvoin. Ei tarvitse kuin katsoa kuvaa linnunradasta tai jossitella hetki esivanhempien riiausmahdollisuuksilla ja ongelmamme muuttuvat häviävän pieniksi. Stressi on merkki kyvyttömyydestämme hallita elämää. Olemme tehneet liikaa asioita ja asioita joilla ei ole meille merkitystä. Liikaan turhuuteen uupuminen pakottaa meidät hidastamaan ja arvioimaan elämäämme. Näemme mikä on meille elämässä arvokkainta.

Joululomalla 2007 etsin keinoja ottaa elämä takaisin haltuuni. Löysin erilaisia keinoja rauhoittaa mieltä. Rauhallinen mieli on mannaa ylikuumenneille ja ahdistuneille ajatuksille. Aloitin tai-chin ja ilmoittauduin kaupungin palstaviljelyjonoon. Lähdin myös kehittämään asuinaluettani asukasyhdistykseen.

Tarvitsin viikkoihini hidasta omaa-aikaa, hetkiä, jolloin aivoni saisivat levätä. Tai-chi on meille pohjois-eurooppalaisille suorittajille helppo tapa meditoida, kuten joogakin. Tiedostamattoman minämme kesyttämiseen tarkoitetut keinot auttavat stressin laannuttamiseen, lepäämiseen ja ennaltaehkäisevät tulevien kiireiden aiheuttamia paineita.

Kävin kevään ajan tai-chissa, mikä loi viikkooni rauhoittumisen hetkiä. Kahtena tuntina viikossa en voinut ajatella työasioita tai huolia kotona. Harjoitusten jälkeen olo oli rauhallinen. Tuntui kuin kävelisi hieman maanpinnan yläpuolella. Taakka oli otettu hetkeksi olkapäiltä.

Tai-chi unohtui kesällä. Kesäloma ja kasvimaanhoito auttoivat rentoutumaan ja tekivät meditoinnista tai-chin avulla turhaa. Syksyllä kasvimaa aloitti leponsa ja toimistoarki palasi täydentämään elämääni. Toinen lapsemme syntyi lokakuussa. Joululoma tuli taas oikeaan aikaan pelastamaan minut.

Jouluna 2008 löysin keinot hallita ajankäyttöäni. Ei riittänyt, että rauhoituin kahtena tuntina viikossa ja lepäsin lomalla. Minun täytyi ottaa myös muu elämäni hallintaan. Olin innoissani. Tutkailin itseäni ja annoin ajatusten lentää. Miten haluaisin elää?

Suurten elämänmuutosten tai vahvojen kokemusten aiheuttamat stressitilat aukaisevat uusia mahdollisuuksia. Havahdumme tarkastelemaan elämän tarkoitusta ja elämän arvojamme. Se onko havahtumisesta parempaan ja onnellisempaan elämään hyötyä, riippuu siitä muutammeko toimintaamme uuden tiedon mukaiseksi

Tieto siitä kuinka haluamme elää ja mitä pidämme elämässä arvokkaana ei riitä muuttamaan elämäämme. Olemme tottuneet elämään ja toimimaan tietyllä tavalla. Tapamme ovat kuin automaatioita. Emme suunnittele istuvamme TV:n edessä koko iltaa, silti teemme niin joka ilta. Emme tavoittele velkaa, mutta silti ostamme taas uuden auton ja isomman asunnon. Elämämme muuttuu helposti tiedostamattomaksi automaatioksi. Jotta voisimme elää unelmiemme elämää ja saavuttaa elämän tavoitteemme meidän tulee uudelleen kouluttaa sisäinen apinamme. Meidän tulee muuttaa tiedostamattomat tapamme joiden sanelemana toimimme.

Tapojen muuttaminen on vaikeaa ja kestää kauan, mutta se ei ole mahdotonta ja palkintona on onnellisempi hyvä elämä ja vahva tunne elämän hallinnasta.

Olen kahden vuoden aikana kehittänyt keinoja elämänlaatuni parantamiseksi, tapoja joiden avulla nauttisin eniten lyhyestä elämästäni. Olen kerännyt ja lukenut elämänhallinnasta, hyvästä elämästä, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Henkilökohtaisen onnellisuuden mahdollistavan hyvinvoinnin parantaminen on mahdollista. Keinot ovat tiedossa. Ne tulee vain ottaa tavaksi. Olen omaksunut jo muutaman tavan. Toivottavasti Vehmas Assembly osoittautuu leppoisaksi foorumiksi omaksua lisää.