Askeleet kohti hyvää onnellista elämää 2/4 – Listaa elämäntavoitteesi

“Hyvin vietettynä elämä on pitkä.” – Leonardo da Vinci

Uusivuosi on ovella ja olemme päättäneet tehdä muutoksia elämäämme. Meillä on halu muuttaa rutiineitamme ja puhkumme intoa.

Olemme varmoja, että jos lenkkeilemme kolmesti viikossa, säästämme rahaa etelän matkaa varten ja lopetamme liiallisen suklaan syönnin, elämämme muuttuu paremmaksi. Meillä oli samat tavoitteet myös viime vuonna, mutta jostain syystä niiden toteuttaminen unohtui jo tammikuussa.

Elämänmuutoksien toteuttaminen on taitolaji. Motivaatiomme ja intomme lannistuu kun arki lyö naamaan. Talven pimeyteen ei ole mukava herätä aikaisemmin jotta ehtisi salille, ja illalla olisi paljon helpompaa selata päämäärättömästi nettiä kuin lukea romaania.

Teemme usein myös vääränlaisia lupauksia halutessamme muuttaa elämäämme. Yksittäisen lupaus on helppo unohtaa, ellei sillä ole muuta merkitystä elämässä. Jostain syystä haluamme usein oppia jotain meille vaikeaa. Jos vaikka tänä vuonna jaksaisin opetella espanjan alkeet tai kitaransoiton. Haluamme olla jotain mikä ei tahdo meiltä luonnistua.

Elleivät irralliset lupaukset opetella hankalia tapoja riitä estämään lupausten toteuttamista, niin varmistamme huonon omantunnon asettamalla itsellemme yli-inhimmillisiä aikatauluja. Lupaamme alkaa tammikuussa juoksemaan kolmesti viikossa, lukemaan kirjan viikossa ja ilmoittaudumme kitarakurssille. Muutaman viikon kuluttua lopetamme lupausten täyttämisen pienimmästäkin tekosyystä. Odotamme, että flunssa vapauttaisi meidät inhottavista uusista harrastuksistamme.

Toteutin tänä vuonna vinon pinon Uudenvuoden lupauksiani, tavoitteitani. Vältin alkuinnostuksen hiipumisesta koituvat vaarat valitsemalla yksittäiset lupaukseni laajemmasta suunnitelmasta.

Valitsen samasta suunnitelmasta ensi vuoden tavoitteet. Lupaukseni eivät siis  ole yksittäisiä haluja ja toiveita vaan välitavoitteita hyvässä elämässä. Sen sijaan, että tavoittelisin lenkkeilyrutiinia tai vähempää television tuijottelua, toteutan elämäntavoitteitani: haluan olla muun muassa hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias.

Elämäntavoitteet kuvaavat minulle tärkeitä asioita. Niitä asioita ja tapoja jotka koen elämässä tärkeimmiksi. Tavoitteiden toteuttamisen avulla elän hyvää elämää ja teen asioita joista nautin eniten.

“Näen tavoitteiden asettelun työkaluna oleellisen tunnistamiseen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.” – Työn hyväksikäyttö

Elämäntavoitteiden listaaminen on mielenkiintoista. Mikä on minulle elämässä tärkeintä? Mistä nautin eniten? Kysymykset ovat vaikeita, sillä emme ole tottuneet vastaamaan näin perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Konkretisoin kysymystä itselleni miettimällä kuinka haluan tulla muistetuksi. Kun minut vääjäämättä kuopataan, niin mitä haluaisin, että muistopuheessa kerrotaan. Listasin nämä toiveeni elämäntavoitteikseni.

Elämäntavoitteiden pohdintaan kannattaa varata reilusti joutilasta aikaa, lukemista, päiväunia, kävelyitä ja rauhallista kynttilään tuijottelua tai muuta meditaatiota.

Elämäntavoitteet vaihtelevat ihmisten välillä kuvaten heidän arvomaailmaansa ja heidän henkilökohtaisia hyveitään. Hyveellinen elämä on Antiikin ajoista saakka nähty keinona elää onnellista, hyvää elämää. Kiinnostivatpa antiikin filosofit tai eivät, niin oman elämän tavoitteiden pohdinta on ehkä elämäsi tärkein teko. Vastaaminen kysymykseen: Kuinka haluan tulla muistetuksi, on ensimmäinen askel unelmiesi elämässä.

Pohdittavaa

Varaa itsellesi rauhallista aikaa. Käy kävelyllä, kuuntele musiikkia, meditoi tai vain ole. Anna ajatusten nousta esiin.

• Kuinka haluan tulla muistetuksi?
• Mikä on minulle elämässä tärkeintä?
• Mistä nautin eniten?

Listaa viidestä kymmeneen asiaa joista haluat tulla muistetuksi. Kirjoita ne muistiin.

Joulupäivien jälkeen laskeudumme alas filosofisista sfääreistä ja ryhdymme pohtimaan kuinka epämääräisistä ja laajoista elämäntavoitteista saadaan toteutuskelpoisia ja konkreettisia tehtäviä.

Listasin vuosi sitten omia elämäntavoitteitani, jotka avasin Työn hyväksikäyttö kirjassa näin:

“Joululoman rauhassa kehitin seuraavat tavoitteet: kun katson vaarina elämääni haluan nähdä, että olen elänyt velattomasti niin kulutuksen kuin rahankäytönkin kannalta, ollut hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias mies, joka jakoi hyvää ympärilleen, ja oli rehellinen itselleen ja muille.”

Aion Joulupäivinä pohtia omia tavoitteitani. Ajattelenko yhä näin vai olenko muuttunut? Onko mukaan lipsahtanut jokin yleisesti hyväksytty tavoite, joka ei ole minulle henkilökohtaisesti tärkeä? Onko elämääni ilmaantunut uusia merkityksellisiä asioita?

Kirjoitus on osa neliosaista sarjaa askelista hyvään elämään.

Jätä mukavuudenhalu lampaille

“Älä pelkää reviirisi laajentamista, mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Sieltä löytyy ilo ja seikkailu.” – Herbie Hancock

Edellistä postausta kommentoidessani muistin Qaikussa pohditun “sittenkun”-elämisen. Olen onnellinen sitten kun… Alan toteuttaa unelmiani sitten kun… Muutan tapojani sitten kun… Varo että et aloita elämäsi elämistä vasta sitten kun on liian myöhäistä.

Sittenkun-elämässä on kyse itsensä huijaamisesta ja muutoksen pelosta. Uskottelemme, että onnellinen elämä alkaa sitten kun ansaitsemme tarpeeksi, tai sitten kun lapset muuttavat kotoa, tai sitten kun pääsemme eläkkeelle. Tiedämme huijaavamme itseämme, mutta meitä pelottaa myöntää sitä.

Mikään ei pelota niin kuin muutos. On helppoa tuudittautua arjen vietäväksi ja vältellä vaikeiden kysymysten esittämistä itselleen. Ikävät asiat pidetään pinnanalla kiireen ja viihteen avulla. Hidastaminen ja pysähtyminen on mahdotonta, sillä arki saattaisi näyttäytyä meille tyhjänä. Mitä minä teen? Mihin olen matkalla?

Arki sujuu kuin huomaamatta. Arjen eläminen on helppoa, vaivatonta ja riskitöntä. Taas meni viisi vuotta, ihan huomaamatta. Mukavuudenhalumme estää meitä elämästä onnellista täyttä elämää.

Eläessämme rauhallisemmin, ehdimme kyseenalaistaa annettuja malleja ja muodostaa omat arvomme. Joku huomaa, että elämässä on tärkeämpiä asioita kuin korkea virka ja uusi auto. Toinen kokee liikkuvan, vapaan sinkkuelämän omakseen. Kolmas omistautuu perheelleen. Hidastaessamme ehdimme muodostaa selkeitä elämän arvoja ja rakentaa niiden varaan tavoitteita.

Muutosten tekeminen on arkea vaikeampaa. Se on jännittävää. Uudet käänteet antavat meille mahdollisuuden elää hetkissä. Kuinka nyt tulisi toimia?

Elämäsi seikkailulle kannattaa lähteä suunta selvillä. Kun tiedät, että suunta on oikea, tiedät eläväsi oikein. Hyvän elämän kannalta ei ole yhtä tärkeää päästä tavoitteeseen, kuin se täyden elämisen tunne jonka saat tietäessäsi eläväsi unelmaasi. Uskallat elää niin kuin ajattelet. Se on onnea.

Minä olen matkalla kohti hyvää, rehellistä ja avuliasta perheenisyyttä. Mihin sinä haluat suunnata?

Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »