Miksi tulevaisuuden suunnittelu on niin vaikeaa

“Pidän tulevaisuuden haaveista enemmän kuin menneen historiasta.” – Thomas Jefferson

Joululomasta on kulunut vain viikko tai kaksi ja monet kauhistelevat jo kiirettä. Lomia ennen tuli tammikuulle  sovittua mielenkiintoisia ja tärkeitä tapaamisia ja tehtäviä. Nyt stressaa kun aika tuntuu loppuvan kesken kaikkien sovittujen tehtävien kanssa. Kuinka tässä taas näin kävi?

Kokemamme kiire johtuu siitä, että emme osaa riittävän tarkasti ennustaa miltä tulevat tapahtumat tuntuvat. Joulukuussa, kuukausi ennen tehtävän ajankohtaa, otamme tehtävän ilolla vastaan. Se on mielestämme tärkeä ja mielenkiintoinen ja saamme samalla auttaa työkaveria. Tammikuun koittaessa joudumme kuitenkin perumaan tehtävän, koska emme ehdi tehdä sitä muiden kiireiden vuoksi.

Kirjassaan Stumbling on Happiness Daniel Gilbert vertaa tulevien tapahtumien ennustamista välimatkaan. Kaukana ajassa olevat asiat vaikuttavat yksinkertaisemmilta kuin lähellä olevat, kuten kaukana sijaitsevat kohteet näyttävät pieniltä ja tasapintaisilta verrattuna lähellä oleviin kohteisiin.

Horisontissa oleva hevonen on pieni ja tasavärinen, mutta lähemmäksi laukattuaan näemme sen suurena ja pilkukkaana. Aikahorisontissa kaukana olevia tapahtumia kuvaillessamme kerromme tapahtuman syyn: esityksen pitäminen seminaarissa on tärkeää, koska haluan ihmisten tietävän esityksen hienosta aiheesta.

Tehtävän koittaessa ihmettelemme mitä ajattelimme sopiessamme tapahtumaa, sillä tapahtuman syyn sijaan mietimme kuinka sen teemme: vartin mittaisen  esityksen vuoksi minun tulee käyttää päivä sen valmisteluun ja useita tunteja seminaaritilaisuuteen matkustamiseen.

Sen lisäksi, että emme osaa ajatella etukäteen sitä kuinka tulemme asiat tekemään, täytämme tulevaisuuden aukkokohdat usein normaaliarkea mukavammilla asioilla. Ennen joululomia oletamme, että olemme tammikuussa levänneitä ja täynnä energiaa, mutta jätämme kuvittelematta sähköpostitulvan, flunssan ja myöhästelevät junat.

Uuden työvuoden alkaessa on hyvä palauttaa Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen taas osaksi työpäivää.

Askeleet kohti hyvää onnellista elämää 2/4 – Listaa elämäntavoitteesi

“Hyvin vietettynä elämä on pitkä.” – Leonardo da Vinci

Uusivuosi on ovella ja olemme päättäneet tehdä muutoksia elämäämme. Meillä on halu muuttaa rutiineitamme ja puhkumme intoa.

Olemme varmoja, että jos lenkkeilemme kolmesti viikossa, säästämme rahaa etelän matkaa varten ja lopetamme liiallisen suklaan syönnin, elämämme muuttuu paremmaksi. Meillä oli samat tavoitteet myös viime vuonna, mutta jostain syystä niiden toteuttaminen unohtui jo tammikuussa.

Elämänmuutoksien toteuttaminen on taitolaji. Motivaatiomme ja intomme lannistuu kun arki lyö naamaan. Talven pimeyteen ei ole mukava herätä aikaisemmin jotta ehtisi salille, ja illalla olisi paljon helpompaa selata päämäärättömästi nettiä kuin lukea romaania.

Teemme usein myös vääränlaisia lupauksia halutessamme muuttaa elämäämme. Yksittäisen lupaus on helppo unohtaa, ellei sillä ole muuta merkitystä elämässä. Jostain syystä haluamme usein oppia jotain meille vaikeaa. Jos vaikka tänä vuonna jaksaisin opetella espanjan alkeet tai kitaransoiton. Haluamme olla jotain mikä ei tahdo meiltä luonnistua.

Elleivät irralliset lupaukset opetella hankalia tapoja riitä estämään lupausten toteuttamista, niin varmistamme huonon omantunnon asettamalla itsellemme yli-inhimmillisiä aikatauluja. Lupaamme alkaa tammikuussa juoksemaan kolmesti viikossa, lukemaan kirjan viikossa ja ilmoittaudumme kitarakurssille. Muutaman viikon kuluttua lopetamme lupausten täyttämisen pienimmästäkin tekosyystä. Odotamme, että flunssa vapauttaisi meidät inhottavista uusista harrastuksistamme.

Toteutin tänä vuonna vinon pinon Uudenvuoden lupauksiani, tavoitteitani. Vältin alkuinnostuksen hiipumisesta koituvat vaarat valitsemalla yksittäiset lupaukseni laajemmasta suunnitelmasta.

Valitsen samasta suunnitelmasta ensi vuoden tavoitteet. Lupaukseni eivät siis  ole yksittäisiä haluja ja toiveita vaan välitavoitteita hyvässä elämässä. Sen sijaan, että tavoittelisin lenkkeilyrutiinia tai vähempää television tuijottelua, toteutan elämäntavoitteitani: haluan olla muun muassa hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias.

Elämäntavoitteet kuvaavat minulle tärkeitä asioita. Niitä asioita ja tapoja jotka koen elämässä tärkeimmiksi. Tavoitteiden toteuttamisen avulla elän hyvää elämää ja teen asioita joista nautin eniten.

“Näen tavoitteiden asettelun työkaluna oleellisen tunnistamiseen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.” – Työn hyväksikäyttö

Elämäntavoitteiden listaaminen on mielenkiintoista. Mikä on minulle elämässä tärkeintä? Mistä nautin eniten? Kysymykset ovat vaikeita, sillä emme ole tottuneet vastaamaan näin perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Konkretisoin kysymystä itselleni miettimällä kuinka haluan tulla muistetuksi. Kun minut vääjäämättä kuopataan, niin mitä haluaisin, että muistopuheessa kerrotaan. Listasin nämä toiveeni elämäntavoitteikseni.

Elämäntavoitteiden pohdintaan kannattaa varata reilusti joutilasta aikaa, lukemista, päiväunia, kävelyitä ja rauhallista kynttilään tuijottelua tai muuta meditaatiota.

Elämäntavoitteet vaihtelevat ihmisten välillä kuvaten heidän arvomaailmaansa ja heidän henkilökohtaisia hyveitään. Hyveellinen elämä on Antiikin ajoista saakka nähty keinona elää onnellista, hyvää elämää. Kiinnostivatpa antiikin filosofit tai eivät, niin oman elämän tavoitteiden pohdinta on ehkä elämäsi tärkein teko. Vastaaminen kysymykseen: Kuinka haluan tulla muistetuksi, on ensimmäinen askel unelmiesi elämässä.

Pohdittavaa

Varaa itsellesi rauhallista aikaa. Käy kävelyllä, kuuntele musiikkia, meditoi tai vain ole. Anna ajatusten nousta esiin.

• Kuinka haluan tulla muistetuksi?
• Mikä on minulle elämässä tärkeintä?
• Mistä nautin eniten?

Listaa viidestä kymmeneen asiaa joista haluat tulla muistetuksi. Kirjoita ne muistiin.

Joulupäivien jälkeen laskeudumme alas filosofisista sfääreistä ja ryhdymme pohtimaan kuinka epämääräisistä ja laajoista elämäntavoitteista saadaan toteutuskelpoisia ja konkreettisia tehtäviä.

Listasin vuosi sitten omia elämäntavoitteitani, jotka avasin Työn hyväksikäyttö kirjassa näin:

“Joululoman rauhassa kehitin seuraavat tavoitteet: kun katson vaarina elämääni haluan nähdä, että olen elänyt velattomasti niin kulutuksen kuin rahankäytönkin kannalta, ollut hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias mies, joka jakoi hyvää ympärilleen, ja oli rehellinen itselleen ja muille.”

Aion Joulupäivinä pohtia omia tavoitteitani. Ajattelenko yhä näin vai olenko muuttunut? Onko mukaan lipsahtanut jokin yleisesti hyväksytty tavoite, joka ei ole minulle henkilökohtaisesti tärkeä? Onko elämääni ilmaantunut uusia merkityksellisiä asioita?

Kirjoitus on osa neliosaista sarjaa askelista hyvään elämään.

Joulusiivous mahdollistaa onnellisuuden

“Jos et tiedä mitä haluat,” ovimies sanoi, “omistat lopulta paljon sellaista mitä et halua.”  – Chuck Palahniuk, Fight Club

Elämän edetessä ja perheen kasvaessa koti täyttyy tavarasta. Kotiin tuodaan aina vain uusia löytöjä, ihastuksen kohteita ja välttämättömiä vempaimia. Kaappeja täytyy ostaa lisää ja tavaransäilytysratkaisut paisuvat kokonaisiksi huoneiksi. Tavaraa varten täytyy ostaa lopulta suurempi asunto.

Yhä kasvava tavaramäärä ja sen säilyttämiseen tarvittava asuntolaina takaavat, että elämässä täytyy keskittyä vain töihin ja, että vapaa-ajan lisääminen jää vain haaveeksi.

Mitä jos asian tekisi toisin?

Kotia ja päivää voi verrata toisiinsa. Kumpikin ovat kuin rajattu tila johon voi asetella tietyn määrän isoja ja pieniä asioita, päiviin tehtäviä ja töitä, kotiin tavaroita. Jos ahdamme päivämme liian täyteen tekemistä, elämä on kurjaa ja stressaavaa. Samoin liika tavara ahdistaa. Lepääminen on vaikeaa.

Tavaraa pursuavat hyllyt ja kaapit tekevät kodin hälyiseksi ja rauhattomaksi. Iltaisin pitäisi siivota ja järjestellä tavaroita. Lepäämisestä tulee huono omatunto. Aikaa kuluu kohtuuttomasti kaiken etsimiseen ja tavara määrän kaitsemiseen takaisin kaappien kätköihin.

Kirjoitin Työn hyväksikäyttö-kirjassa siitä kuinka tärkeää on tunnistaa elämässään itselle tärkeät asiat ja vähentää muiden asioiden tekemistä. Kiire vähenee kun keskityt sinulle tärkeisiin asioihin ja ehdit nauttia hyvästä elämästä. Samoin tavaran kanssa, elämä helpottuu ja rauhoittuu, kun osaamme tunnistaa tarpeellisen tavaran ja hankkiutua eroon turhasta sälästä ja roinasta.

Stressiä aiheuttava joulusiivous kannattaa tänä jouluna nähdä mahdollisuutena parantaa hyvinvointiaan. Sen sijaan, että siivoat tavarasi kaappeihin ja kellarikomeron piiloihin, hankkiudu eroon tarpeettomasta tavarasta.

Älä tunge tavaraa kappeihin, vaan ota kaikki kaapeista ulos. Tee kolme kasaa: kierrätykseen menevä, takaisin kaappiin laitettava oikeasti tarpeellinen tavara ja roskikseen joutava romu.

Tavarasta luopuminen on yhtä vaikeaa kuin rahasta luopuminen. Olemme oppineet mittaamaan menestyksemme tavaransäilytykseen tarvittavan kodin koolla. Suuri koti ja tavaramäärä kahlitsevat velkaan, työhön, siivoamiseen ja stressiin. Minulle menestys on jotain aivan muuta.

Aion tänä vuonna siivota perheemme taas lähemmäksi minimalistin onnelaa. Tee sinäkin joulusiivouksesta merkityksellinen ja sano tavara-ahdistukselle hyvästi.

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »