Mitä Monty Python voi opettaa positiivisesta ajattelusta

“Se mitä olemme tänään perustuu eilisen ajatuksille ja nykyhetken ajatukset rakentavat tulevaisuutemme. Elämä on mielemme tuotos.” – Buddha

Suhtautumisemme asioihin riippuu perintötekijöistä ja siitä haluammeko nähdä asiat positiivisina vai kielteisinä. Perintötekijöillemme emme voi onneksi mitään mutta voimme päättää nähdä asiat positiivisemmassa valossa. Se vaatii harjoittelua tai jatkuvaa mielialalääkkeiden syömistä. Suosittelen ensimmäistä.

Miksi jotkut näkevät lasinsa puoli täytenä?

Emme voi vaikuttaa siihen synnymmekö vasenaivoisiksi ja varovaisiksi vai oikea-aivoisiksi ja uteliaiksi. Oikea-aivoisten on todettu suhtautuvan uusiin asioihin vasenaivoisia positiivisemmin ja olevan vähemmän alttiita masennukselle. Perimä määrää tällä tavoin keskimääräisen onnellisuuden tasomme, eli sen näemmekö asiat keskimäärin hyvinä vai huonoina.

Varovaisuus ja pieni ennakkoluulo uusia asioita kohtaan ovat evoluution aikana kehittyneitä hyödyllisiä luonteenpiirteitä. Ihmisen kehittyessä varovaisemmat ihmiset säilyivät hengissä, tyhmän rohkeiden loukkaantuessa pois päiviltä. Liika ennakkoluulo ja varovaisuus estävät kuitenkin näkemästä asioiden hyviä puolia.

Elämme tiedostamatta

Aivojemme limbinen järjestelmä, joka vastaa alkukantaisista vaistoistamme, ja aivojen etulohko, joka arvioi onko asia miellyttävä vai vastemielinen, tekevät päätöksiä tietämättämme ja salaman nopeasti. Nämä päätökset perustuvat elämän aikana asiasta kertyneisiin ennakko-odotuksiin ja -luuloihin, tai vain satunnaiseen hetkeä aiemmin saatuun ärsykkeeseen, kuten mainokseen.

Tietoisuuden tehtäväksi jää keksiä jokin vähänkään järkevä syy mielipiteellemme tai ratkoa tilanteet, joissa pidämme useasta vaihtoehdosta yhtä paljon. Tämä tiedostamaton päätöksen teko on se “heikko liha”, joka ei näe hetken huumaa pidemmälle, ja joka saattaa toimia pitkän ajan hyvinvointiamme vastaan. Kun sisäinen elukkamme on tehnyt tällaisen salamannopean päätöksen, meillä on tapana pysyä tässä kannassamme järkähtämättä. Tämän vuoksi ensivaikutelma on niin tärkeä.

Myös tunteemme vaikuttavat päätöksentekoon. Surullisena kaikki tuntuu olevan huonosti, ja pelokkaana emme uskalla kokeilla uusia asioita. Mikäli olemme vihaisia jollekin meidän on vaikea nähdä asiassa hyviä puolia. Yritäpä nimetä yksi inhokkipuolueesi tekemä hyvä päätös. Minäkään en keksi yhtään.

Päätös opettaa mieli myönteisemmäksi

Elämä on sellainen kuin millaisena sen ajattelemme, totesi Boethius kun hän oli menettänyt maineensa ja rikkautensa, mutta löytänyt rauhan ja onnen. Meillä on mahdollisuus ajatella asioista myönteisesti tai negatiivisesti.

Emme voi kuitenkaan muuttua kadun aurinkoisen puolen kävelijöiksi pelkän päätöksen voimalla, sillä asioihin suhtautumisemmehan riippuu tiedostamattomasta päätöksenteosta. Meissä olevasta apinasta, joka ei tottele sanallisia käskyjä nähdä asiat myönteisinä.

Tiedostamatonta ei voi käskeä, mutta sen voi opettaa näkemään kielteistä useammin ne Monthy Pythoninkin peräänkuuluttamat  elämän hyvät puolet.

Kolme tietä mielenrauhaan ja myönteisyyteen

Voimme opettaa mielemme valitsemaan myönteiset ajatukset kielteisten sijaan meditoimalla. Myös kognitiivisen terapian ja mielialalääkkeiden on todettua auttavan. Jälkimmäisten heikkoutena on hinta, ja lääkkeetkin toimivat vain niin kauan kuin niitä käytetään. Ammattipsykologi osaa neuvoa milloin terapia ja mielialalääkkeet ovat oikeita vaihtoehtoja.

Meditaatio ehkäisee masennusta ja vähentää pelokkaita ja kielteisiä ajatuksia. Meditaation lisähyötyihin kuuluu ahdistuksen väheneminen, rentoutuminen ja tyytyväisyyden lisääntyminen. Meditaation on todettu parantavan myös itsetuntoa, myötätuntoa, nykyhetken havainnointia ja luottamusta sekä parantavan muistia. Meditaatio on ilmaista, vie vähän aikaa ja sitä on helppo harrastaa.

Tiedän, meditaatio kuulostaa vieraalta suomalaisen korvaan. Eihän kukaan kykene istumaan sellaisessa lootusasennossa, ja mitä se ihmeellinen mantran toistelukin on. Juuri näin alitajuntamme tuomitsee uuden asian kielteiseksi ennenkuin tiedämme asiasta mitään. Alitajuntamme ennakkoluulot saattavat estää mahdollisuuden parantaa omaa hyvinvointiamme ellemme pidä varaamme.

Meditaatiossa ei ole kyse sen kummemasta kuin rauhassa istumisesta ja hengityksen seuraamisesta. Istuminen ei kuullosta niin pelottavalta eihän?

Kirjoitan lähipäivinä omista meditaatiokokemuksistani ja siitä kuinka helppoa tämän vaikean taidon opettelu on.

Hidas puutarhanhoito vähentää stressiä

“Se joka istuttaa puutarhan, istuttaa onnen.” – kiinalainen sananlasku

Löysin puutarhanhoidon etsiessäni keinoja hallita elämääni ja vähentää työn ja lapsiperheen stressiä. Kasvillisuus ja vehmas vihreys vähentävät stressiä ja kasvien läheisyyden on todettu jopa auttavan sairauksien paranemisessa.

Nyt kaksi vuotta kaupungin palstaviljelmää hoivanneena olen huomannut, että kasveja hoitamalla ihminen saa onnistumisen ja oppimisen iloa, sekä sopivia haasteita. Työntäessäni sormet lämpimään multaan ja nostaessani sieltä itse omin käsin kasvattamaani ruokaa tunnen olevani osa jotain suurempaa.

Kasvimaanhoito on hidasta. Kasvit kasvavat jos olosuhteet ovat kohdallaan ja silloinkin vain omaan rytmiinsä. Hötkyilystä ei ole apua ja aikataulut ovat hyödyttömiä. Puutarhuri saa rauhoittua. Ajatukset hidastuvat. Ihmiset ovat luovimmillaan ollessaan kiireettömiä.

Aivot tarvitsevat lepoa ja kasvimaanhoito on juuri sitä. Se on aktiivista lepoa, joka rauhoittaa villinä laukkaavat ajatukset. Se on meditaatiota siinä missä tai-chi tai joogakin. Meditaatio auttaa palauttamaan mielenrauhan kiireen keskellä ja ylläpitää mielenterveyttä myös tulevien kiireisten kausien aikana.

Minulle kasvimaa on ennen kaikkea paikka rauhoittua. Vetäydyn palstalleni usein muun perheen nukahtaessa päiväunille tai illalla lapsiperheen vilinän rauhoituttua. Kastelen papupenkin ja istahdan puutarhatuoliin. Rentoutumistani jäsentää ajoittainen rikkaruohojen nyppiminen tai vaikka tukikeppien asettelu auringonkukille.

Keväällä, kun kasvimaakuume on lumien sulettua kuumimmillaan, saattaa kasvimaa aiheuttaa stressiä. Täytyisi ehtiä istuttamaan siemeniä ja tekisi mieli uudistaa taas koko perennapenkki. Harrastelijapuutarhurin on hyvä muistaa, että kasvimaanhoito ei ole vakavaa, vaikka se onkin niin tärkeää. Jos tänään, tällä viikolla tai tänä vuonna ei ehdi, niin ehkä ensi keväänä joutaa.

Tieto kasvimaanhoidon myönteisistä vaikutuksista omaan hyvinvointiin auttaa suhteuttamaan mullantonkimisen hyödyt. Rikkaruohot ehtii repiä huomennakin. Rauhallinen kasvimaasta nauttiminen on minulle suurta satoa arvokkaampaa.

Tässä viisi hyväksi havaitsemaani tapaa vähentää stressiä kasvimaalla:

1. Rauhoitu. Multaa ei tarvitse muokata jatkuvasti, eikä maatapeittävistä rikkaruohoista ole usein haittaa. Päinvastoin maanpeitekasvit ehkäisevät maanpinnalle muodostuvan haihtumista lisäävän kuoren syntymistä. Vesiheinät ovat joutilaan puutarhurin ystäviä.
2. Tarkkaile kasveja. Opit vuosi vuodelta enemmän kasvimaastasi ja kasveista. Huomaat, että kesäkurpitsa viihtyy palstalla hyvin, mutta pinaattia on turha yrittää kasvattaa. Myötäile kasveja ja istuta vain kasvimaallasi hyvin viihtyviä lajeja ja lajikkeita. Saat aikaan vehmaan ja helppohoitoisen keitaan. On hieno tunne oppia ymmärtämään kasvien mieltymyksiä.
3. Hanki mukava tuoli. Puutarhatuolin tulisi olla kasvimaan tärkein ja käytetyin työkalu. Nokkaunien ottamisen tulisi onnistua tuolissa.
4. Kastele letkulla. Mikäli maanpeitekasveista ja katteesta huolimatta kasvimaasi vaatii kastelua, käytä letkua. Voit istuskella tuolissasi unelmoiden, sillä välin kun letku juottaa kasvisi pienellä vedenpaineella. Haihdunnan minimoimiseksi kastele illalla tai aikaisin aamulla.
5. Syö ja juo. Syöminen ja seksi aikaansaavat ihmisissä suurta mielihyvää. Ota kasvimaalle mukaan erilaisia eväsleipiä ja syö porkkanoita suoraan penkistä. Kuumana kesäpäivänä ei mikään mielestäni voita kylmää olutta. Yksi olut rentouttaa. Voit valmistaa myös jääteetä mustaherukan lehdistäsi.

« Edellinen sivu