Pysäytä kiire ja menesty – suunnittele hyvä elämä

“Kuoleman lähestyessä eräät menestyksen merkit vaikuttavat melko järjettömiltä.” – Donald A. Miller

Menestys tarkoittaa liian usein sitä, että omistaa enemmän ja kalliimpia tavaroita kuin muut, tai sitä, että omaa enemmän valtaa tai julkisuutta kuin muut. Tällainen menestyminen ei takaa onnellisuutta, vaan päinvastoin johtaa helposti uuvuttavaan oravanpyörään.

Kertooko kiire menestyksestä?

Yhteiskunta, joka perustuu kulutukseen ja taloudelliseen meritokratiaan, palkitsee rahan perässä juoksemisen. Ihmiset juoksevat rahan perässä, koska uskovat rahan tuovan onnellisuutta, ja koska eivät halua vaikuttaa luusereilta. Yhteiskunnalle tämä sopii, koska varakkailla on tapana kuluttaa enemmän kuin varattomilla. Meritokraattinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu ajatukseen, jonka mukaan taitavat ja viisaat rikastuvat ja saavuttavat korkean statuksen. Menestys on itseansaittua.

Kärjistäen köyhät ja tavalliset ihmiset ovat meritokratian mukaan tyhmiä, laiskoja tai molempia, eivätkä täten ansaitse menestystä. Meritokraattisessa yhteiskunnassa työttömiä pidetään luusereina ja köyhyyttä omana syynä. Kukaan ei halua olla luuseri. Luuserin leiman välttääkseen täytyy juosta rahan ja maineen perässä.

Meritokratia syrjäytti aiemmat ajatukset, joiden mukaan elämä ei riipu vain omista taidoista, vaan myös onnella, sattumilla ja jumalilla oli näppinsä pelissä. Larry King on todennut terävästi, että “ne jotka ovat menestyneet mutta eivät mainitse onnea huijaavat itseään”.

Yhteiskunta kannustaa hedonistiseen oravanpyörään, eli elämäntilanteeseen, jossa ihmiset tavoittelevat onnellisuutta omaisuutta kartuttamalla, kulutuksella ja yhtiöhierarkiassa kapuamalla. Hedonistisessa oravanpyörässä oleva ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on.

Mikäli haluat menestyä yhteiskunnan menestysasteikolla, asiasi eivät ole koskaan hyvin, sillä ne voisivat olla aina vielä hiukan paremmin. Et ole koskaan onnellinen. Adaptaatioperiatteen mukaisesti totumme muuttuneisiin olosuhteisiin nopeasti. Uuden auton omistaminen ei tuotakaan odotettua onnellisuutta. Täytyy tehdä yhä pidempää työpäivää, ja ottaa yhä suurempia lainoja, jotta saisi vielä hienomman auton.

Suunnittele ja toteuta oma kiireetön menestyksesi

Minulle menestystä on se, että voi vanhuksena todeta eläneensä hyvän ja onnellisen elämän. Kirjoitin Työn hyväksikäyttö kirjassa menestyksestä seuraavaa:

“Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella.[...] Menestys on omien arvojensa tuntemista, niihin tyytymistä ja niiden mukaan elämistä. Arvojen mukaisten elämäntavoitteiden tavoittelu on tärkeä osa menestyksellistä onnellista elämää.” – Työn hyväksikäyttö

Joululoman aikana kerroin, kuinka teet konkreettisia suunnitelmia onnellisemman arjen toteutumiseksi. Listasimme meille kaikkein tärkeimmät asiat elämässä, elämäntavoitteemme, ja suunnittelimme kuinka voimme elää näiden arvojen mukaisesti.

Askeleet kohti hyvää onnellista elämää:

1. Uudenvuoden mahdollisuus
2. Listaa elämäntavoitteesi
3. Millainen elämäsi on viiden vuoden päästä?
4. Hyvä elämä on päivittäisiä tekoja

Vehmas Assemblyn sloganin mukaisesti “Hyvä elämä koostuu teoista”. Tavoitteiden eteen työskentely tuottaa enemmän onnea kuin niiden saavuttaminen. Voimme tavoitteiden avulla huijata mielemme toimimaan kuten haluamme. Meille rakkaat asiat, joista nautimme eivät unohdu arjen pyörteissä, koska olemme ottaneet ne huomioon päivärutiineissamme.

Oma tavoitelistani vuodelle 2010 alkaa olla valmis. Tammikuussa aion ottaa tavaksi mennä sänkyyn viimeistään kello 23.00. Nukun liian lyhyitä öitä ja uskon, että lisäuni tekee minut onnellisemmaksi. Aion nukkumisen lisäksi rauhoittaa elämääni vaihtamalla kahtena iltana viikosta netin informaatiotulvan ja valinnanmahdollisuuksien vyöryn kirjaan. Kirjat ovat mukavan hitaita.

Millaisia tavoitteita sinulla on tammikuulle tai vuodelle 2010?

Joulusiivous mahdollistaa onnellisuuden

“Jos et tiedä mitä haluat,” ovimies sanoi, “omistat lopulta paljon sellaista mitä et halua.”  – Chuck Palahniuk, Fight Club

Elämän edetessä ja perheen kasvaessa koti täyttyy tavarasta. Kotiin tuodaan aina vain uusia löytöjä, ihastuksen kohteita ja välttämättömiä vempaimia. Kaappeja täytyy ostaa lisää ja tavaransäilytysratkaisut paisuvat kokonaisiksi huoneiksi. Tavaraa varten täytyy ostaa lopulta suurempi asunto.

Yhä kasvava tavaramäärä ja sen säilyttämiseen tarvittava asuntolaina takaavat, että elämässä täytyy keskittyä vain töihin ja, että vapaa-ajan lisääminen jää vain haaveeksi.

Mitä jos asian tekisi toisin?

Kotia ja päivää voi verrata toisiinsa. Kumpikin ovat kuin rajattu tila johon voi asetella tietyn määrän isoja ja pieniä asioita, päiviin tehtäviä ja töitä, kotiin tavaroita. Jos ahdamme päivämme liian täyteen tekemistä, elämä on kurjaa ja stressaavaa. Samoin liika tavara ahdistaa. Lepääminen on vaikeaa.

Tavaraa pursuavat hyllyt ja kaapit tekevät kodin hälyiseksi ja rauhattomaksi. Iltaisin pitäisi siivota ja järjestellä tavaroita. Lepäämisestä tulee huono omatunto. Aikaa kuluu kohtuuttomasti kaiken etsimiseen ja tavara määrän kaitsemiseen takaisin kaappien kätköihin.

Kirjoitin Työn hyväksikäyttö-kirjassa siitä kuinka tärkeää on tunnistaa elämässään itselle tärkeät asiat ja vähentää muiden asioiden tekemistä. Kiire vähenee kun keskityt sinulle tärkeisiin asioihin ja ehdit nauttia hyvästä elämästä. Samoin tavaran kanssa, elämä helpottuu ja rauhoittuu, kun osaamme tunnistaa tarpeellisen tavaran ja hankkiutua eroon turhasta sälästä ja roinasta.

Stressiä aiheuttava joulusiivous kannattaa tänä jouluna nähdä mahdollisuutena parantaa hyvinvointiaan. Sen sijaan, että siivoat tavarasi kaappeihin ja kellarikomeron piiloihin, hankkiudu eroon tarpeettomasta tavarasta.

Älä tunge tavaraa kappeihin, vaan ota kaikki kaapeista ulos. Tee kolme kasaa: kierrätykseen menevä, takaisin kaappiin laitettava oikeasti tarpeellinen tavara ja roskikseen joutava romu.

Tavarasta luopuminen on yhtä vaikeaa kuin rahasta luopuminen. Olemme oppineet mittaamaan menestyksemme tavaransäilytykseen tarvittavan kodin koolla. Suuri koti ja tavaramäärä kahlitsevat velkaan, työhön, siivoamiseen ja stressiin. Minulle menestys on jotain aivan muuta.

Aion tänä vuonna siivota perheemme taas lähemmäksi minimalistin onnelaa. Tee sinäkin joulusiivouksesta merkityksellinen ja sano tavara-ahdistukselle hyvästi.

Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?

Miksi minulla on levoton olo siitä, että olen tekemässä väärää asiaa väärään aikaan? Nytkin voisin tehdä jotain muuta tämän postauksen kirjoittamisen sijaan. Tunne on meille monelle tuttu ja johtaa helposti multitaskaukseen. Barry Schwartz kertoo erinomaisessa TED-esityksessään miksi valinnanmahdollisuuksien runsaus saa meidät onnettomiksi.

Miksi on parempi että kaupassa olisi kolmet farkkumallit kymmenien erilaisten vaihtoehtojen sijaan? Entä milloin olit viimeksi todella tyytyväinen, johonkin eri vaihtoehdoista valitsemaasi ostokseen, esimerkiksi kameraan tai kännykkään? Barryn mukaan materialistisesti vauras yhteiskuntamme tekee meistä onnettomia.

Barry haastaa esityksessään nykyisen länsimaisen ajatusmallin, jossa valinnanvapaus nähdään keinona maksimoida hyvinvointi. Ihmisillä tulee olla oikeus valita. Valinnanvapaus pyritään varmistamaan lisäämällä vaihtoehtojen määrää.

Valinnanmahdollisuuksien runsaus ahdistaa ja saa ihmiset onnettomiksi neljällä tavalla:

1. Vaihtoehtojen runsaus ei vapauta vaan halvaannuttaa – ihmiset eivät halua valita ja tehdä vaikeita päätöksiä
2. Tehdyt valinnat eivät tunnu oikeilta, eikä niihin olla tyytyväisiä – olisiko se viides vaihtoehto ollut sittenkin  parempi?
3. Kun vaihtoehtoja on liian runsaasti, ennakko-odotuksemme muuttuvat epärealistisiksi – odotamme että valintamme on täydellinen
4. Kun valintamme ei ole täydellinen, mitä se hyvin harvoin on koska kuvittelemme jonkin toisen vaihtoehdon olleen kumminkin parempi, syytämme huonosta valinnasta itseämme

Sarasvuo uskoo, että vaurautta tulisi yhä lisätä onnellisuuden saavuttamiseksi. Jari on väärässä. Vaurauden tuomat valinnanmahdollisuudet vahingoittavat meitä. Schwartzin mukaan länsimaiden liiallinen materialistinen  runsaus on merkittävä syy ihmisten masennukseen ja onnettomuuteen.

Talouskasvun kumartamisen sijaan, Barry kehottaa jakamaan vaurautta pareto-parannuksen mukaisesti  kulutusyhteiskunnilta köyhemmille valtioille. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät kärsivät valinnanmahdollisuuksien puutteesta ja me niiden liiasta runsaudesta. Jakamalla vaurautta kaikki olisivat onnellisempia.

Vaikka suurin osa suomalaisista ei usko rahan tuovan onnea, kavahdamme tällaista rahasta luopumista. Olemme oppineet, että raha ja valinnanmahdollisuuksia luova materialistinen vauraus luovat onnellisuutta ja hyvinvointia. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että olemme liian vauraita onnellisiksi, eikä talouskasvu ole enään pitkään aikaan lisännyt hyvinvointiamme.

Barryn argumentit puhuvat vahvasti elämän yksinkertaistamisen puolesta. Tulojen vähentäminen on tehokas keino yksinkertaistaa elämäänsä. Vaihtoehtojen karsiminen ei ole ainoa syy miksi työajan lyhentäminen lisää onnellisuutta.

Hienoa, että maltoit lukea postauksen loppuun ja katsoit ehkä videonkin. Pelkään, että useimmat tällä sivulla vierailevat eivät kykene vastustamaan valinnanmahdollisuuksien kiusausta vaan poukkaavat muutaman sekunnin kuluttua tänne saapumisestaan eteenpäin. Jossain netissä saattaa olla jotain parempaa. Barry Schwartzin kirja The Paradox of Choice: Why More is Less on täällä.

Seuraava sivu »