Miksi tulevaisuuden suunnittelu on niin vaikeaa

“Pidän tulevaisuuden haaveista enemmän kuin menneen historiasta.” – Thomas Jefferson

Joululomasta on kulunut vain viikko tai kaksi ja monet kauhistelevat jo kiirettä. Lomia ennen tuli tammikuulle  sovittua mielenkiintoisia ja tärkeitä tapaamisia ja tehtäviä. Nyt stressaa kun aika tuntuu loppuvan kesken kaikkien sovittujen tehtävien kanssa. Kuinka tässä taas näin kävi?

Kokemamme kiire johtuu siitä, että emme osaa riittävän tarkasti ennustaa miltä tulevat tapahtumat tuntuvat. Joulukuussa, kuukausi ennen tehtävän ajankohtaa, otamme tehtävän ilolla vastaan. Se on mielestämme tärkeä ja mielenkiintoinen ja saamme samalla auttaa työkaveria. Tammikuun koittaessa joudumme kuitenkin perumaan tehtävän, koska emme ehdi tehdä sitä muiden kiireiden vuoksi.

Kirjassaan Stumbling on Happiness Daniel Gilbert vertaa tulevien tapahtumien ennustamista välimatkaan. Kaukana ajassa olevat asiat vaikuttavat yksinkertaisemmilta kuin lähellä olevat, kuten kaukana sijaitsevat kohteet näyttävät pieniltä ja tasapintaisilta verrattuna lähellä oleviin kohteisiin.

Horisontissa oleva hevonen on pieni ja tasavärinen, mutta lähemmäksi laukattuaan näemme sen suurena ja pilkukkaana. Aikahorisontissa kaukana olevia tapahtumia kuvaillessamme kerromme tapahtuman syyn: esityksen pitäminen seminaarissa on tärkeää, koska haluan ihmisten tietävän esityksen hienosta aiheesta.

Tehtävän koittaessa ihmettelemme mitä ajattelimme sopiessamme tapahtumaa, sillä tapahtuman syyn sijaan mietimme kuinka sen teemme: vartin mittaisen  esityksen vuoksi minun tulee käyttää päivä sen valmisteluun ja useita tunteja seminaaritilaisuuteen matkustamiseen.

Sen lisäksi, että emme osaa ajatella etukäteen sitä kuinka tulemme asiat tekemään, täytämme tulevaisuuden aukkokohdat usein normaaliarkea mukavammilla asioilla. Ennen joululomia oletamme, että olemme tammikuussa levänneitä ja täynnä energiaa, mutta jätämme kuvittelematta sähköpostitulvan, flunssan ja myöhästelevät junat.

Uuden työvuoden alkaessa on hyvä palauttaa Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen taas osaksi työpäivää.

Jätä mukavuudenhalu lampaille

“Älä pelkää reviirisi laajentamista, mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Sieltä löytyy ilo ja seikkailu.” – Herbie Hancock

Edellistä postausta kommentoidessani muistin Qaikussa pohditun “sittenkun”-elämisen. Olen onnellinen sitten kun… Alan toteuttaa unelmiani sitten kun… Muutan tapojani sitten kun… Varo että et aloita elämäsi elämistä vasta sitten kun on liian myöhäistä.

Sittenkun-elämässä on kyse itsensä huijaamisesta ja muutoksen pelosta. Uskottelemme, että onnellinen elämä alkaa sitten kun ansaitsemme tarpeeksi, tai sitten kun lapset muuttavat kotoa, tai sitten kun pääsemme eläkkeelle. Tiedämme huijaavamme itseämme, mutta meitä pelottaa myöntää sitä.

Mikään ei pelota niin kuin muutos. On helppoa tuudittautua arjen vietäväksi ja vältellä vaikeiden kysymysten esittämistä itselleen. Ikävät asiat pidetään pinnanalla kiireen ja viihteen avulla. Hidastaminen ja pysähtyminen on mahdotonta, sillä arki saattaisi näyttäytyä meille tyhjänä. Mitä minä teen? Mihin olen matkalla?

Arki sujuu kuin huomaamatta. Arjen eläminen on helppoa, vaivatonta ja riskitöntä. Taas meni viisi vuotta, ihan huomaamatta. Mukavuudenhalumme estää meitä elämästä onnellista täyttä elämää.

Eläessämme rauhallisemmin, ehdimme kyseenalaistaa annettuja malleja ja muodostaa omat arvomme. Joku huomaa, että elämässä on tärkeämpiä asioita kuin korkea virka ja uusi auto. Toinen kokee liikkuvan, vapaan sinkkuelämän omakseen. Kolmas omistautuu perheelleen. Hidastaessamme ehdimme muodostaa selkeitä elämän arvoja ja rakentaa niiden varaan tavoitteita.

Muutosten tekeminen on arkea vaikeampaa. Se on jännittävää. Uudet käänteet antavat meille mahdollisuuden elää hetkissä. Kuinka nyt tulisi toimia?

Elämäsi seikkailulle kannattaa lähteä suunta selvillä. Kun tiedät, että suunta on oikea, tiedät eläväsi oikein. Hyvän elämän kannalta ei ole yhtä tärkeää päästä tavoitteeseen, kuin se täyden elämisen tunne jonka saat tietäessäsi eläväsi unelmaasi. Uskallat elää niin kuin ajattelet. Se on onnea.

Minä olen matkalla kohti hyvää, rehellistä ja avuliasta perheenisyyttä. Mihin sinä haluat suunnata?

Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

Seuraava sivu »