Downshifting lisää hyvinvointia ja kohottaa statusta

Kulutusta voidaan pitää negatiivisena tuotantona. - Alfred Marshall

Mari herätti mielenkiintoisen keskustelun downshiftaajien määrittelystä. Julkisuudessa elämän yksinkertaistajia, kohtuullistajia, on kutsuttu elitistisiksi ja downshiftausta ylemmän keskiluokan etuoikeudeksi. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.

Elitismi on väärä termi kuvaamaan ilmiötä, jossa henkilökohtaiset menot minimoidaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Downshifting ei ole työnteon lopettamista vaan tarvittavan tulotason kohtuullistamista, jotta ehtisi tehdä työn lisäksi muitakin itselle merkityksellisiä asioita. Se, että viettää elämäänsä itselle tärkeiden asioiden parissa, jotka parantavat onnellisuutta materian hamstrausta paremmin, ei ole merkki elitismistä vaan osoitus terveen järjen käytöstä.

Elitismi ja ylemmän keskiluokan etuoikeus viittaavat käsitykseen siitä, että vain harvoilla olisi mahdollisuus ostaa vähemmän tavaraa ja kuluttaa vähemmän rahaa. Uskallan väittää, että Suomi on vauras maa, materialistisesti ehkä jopa liian vauras.

Käytimme vuonna 2006 reaalimäärinä…

• 36% enemmän rahaa vaatteisiin
• 29% enemmän rahaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan
• 23% enemmän rahaa tietoliikenteeseen
• 18% enemmän rahaa liikenteeseen
• 16% enemmän rahaa kodin sisustamiseen

…kuin vuonna 2001. -Työn hyväksikäyttö

Suomessa suurimmalla osalla kansalaisista on mahdollisuus hillitä kulutustaan ja vaihtaa tämä ylimääräinen raha vapaa-aikaan. Työnteon tehostaminen on totuttu korvaamaan rahalla vapaa-ajan sijaan. Suomalaisten keskimääräinen kuukausipalkka on 2940 euroa. Kohtuullistaja tietää mitä tarvitsee, ja valitsee korvaukseksi rahan sijaan lisääntyvän vapaa-ajan.

Työn tasaisempi jakaminen ylityöllistetyiltä alityöllistetyille mahdollistaisi pienituloisten hyvinvoinnin kohottamisen työllisyystilannetta parantamalla. Yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi ja onnellisempi.

Downshifting ei ole elitismiä eikä etuoikeus. Downshifting on irtiotto totaalisen työn yhteiskunnasta, jossa työstä palaudutaan shoppaamalla. Kohtuullistaja uskaltaa haastaa kulutusyhteiskunnan tavoitteet omilla elämäntavoitteillaan. Kohtuullistajat luovat yhteistä hyvää omaa hyvinvointia parantamalla.

Downshiftaus on askel kohti elämän yksinkertaistamista. Yksinkertaistaminen vaatii omien elämäntavoitteiden ja materialististen tarpeiden tuntemista. Ajattelua ja pohdintaa.

Ylikulutuksesta luopuminen parantaa hyvinvoinnin lisäksi sosiaalista statusta. Kestävät, hyvinvointia tuovat elämäntavat ovat muodissa. Statustuotteet, Veblen hyödykkeet, ovat mauttomia ja lisäraha tekee onnettomaksi. Rahan perässä juokseminen meni hyvästä syystä pois muodista.

Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella. Nuorten asennetta työhön voi pitää terveenä muutoksena aiempaan. Nuoret haluavat elämältään enemmän kuin pelkän työn ja työnkin tulee tarjota enemmän kuin palkkaa. Nuoret ymmärtävät, että työ on väline elää. – Työn hyväksikäyttö

Omien arvojensa tunteminen, niihin tyytyminen ja niiden mukaan eläminen ovat osoitus uudesta menestyksestä.

Valtavirran haastajat ovat aina kohdanneet vastarintaa. Vallassa oleva eliitti kokee uudet ajatukset uhaksi valtaa ylläpitävälle status quolle. Yksilöllisiä elämänratkaisuja tekevät saattavat kohdata epäluuloja, ja heidät pyritään marginalisoimaan poikkeustapauksiksi. - Downshiftaajat ovat etuoikeutettua eliittiä!

Onneksi Marin kaltaiset rohkeat ihmiset uskaltavat hälventää ennakkoluuloja. Marin Aamu-tv haastattelun nähneet pitävät downshiftausta varmasti uhan sijaan mahdollisuutena.

On surullista jos itsenäinen ajattelu, kulutuksen korvaaminen luomisella ja hyvän elämän tavoittelu leimataan elitistiseksi, vain harvojen mahdollisuudeksi ja mieletön pikatyydytysten tavoittelu ja liiallinen työnteko kansanomaiseksi. Kenen etuja tällä ajetaan?

Aiemmin joutilaisuudesta kirjoitettu mm. tämä postaus: Joutilaisuus on vapaa-aikaa

Askeleet kohti hyvää onnellista elämää 4/4 – Hyvä elämä on päivittäisiä tekoja

“Tapa on jotain, jonka voi tehdä ajattelematta – minkä vuoksi suurimmalla osalla meistä on niitä niin monia.”  – Frank A. Clark

Elämämme alkaa askel askeleelta vaikuttaa mahtavalta tarinalta. Elämäntavoitteiden avulla tiedämme mihin keskittyä. Pitkän ajan tavoitteiden ansiosta tiedämme myös kuinka keskitymme näihin meille rakkaisiin asioihin. Nyt on vuorossa hauskin ja vaikein vaihe elämänlaatuamme parantavien tavoitteiden muotoilussa.

On aika päättää mihin elämämme osa-alueisiin haluamme ensi vuonna keskittyä, ja suunnitella ensivuoden tehtävät – Uudenvuoden lupauksemme.

Pitkän ajan tavoitteita tulee yhä pilkkoa. Paloittele usean vuoden tavoitteet kalenteriin sopiviksi vuoden, kuukauden tai kahden välitavoitteisiin, ja toimenpiteisiin joilla nämä välitavoitteet voi saavuttaa. Toimenpiteet voivat olla yksittäisiä tehtäviä, tai uusien rutiinien ja tapojen opettelua.

Harjoituksen lopulla meillä on kuukausitavoitteita, joiden eteen tehdä päivittäin tai viikottain töitä.

Osa näistä kuukausitavoitteista vaati selkeää elämäntavanmuutosta, ei välttämättä mitään suurta ja dramaattista, mutta päivittäisiä tekoja. On tärkeää muistaa kuunnella itseään tavoitteita asettaessaan. Älä yritä tehdä asioita joista et nauti ja jotka ovat aina tuntuneet vierailta. Keskity käyttämään luonteenvahvuuksiasi asioissa ja tavoissa joista nautit, ja joita tehdessä aika tuntuu lentävän. Näistä pienistä teoista täytyy saada automaattinen tapa, osa arkea, joka korvaa aiemman automaation.

Esimerkiksi pitkänajantavoite oman ympäristörasituksen minimoimiseksi voidaan jakaa seuraaviin välitavoitteisiin:

• liikkumisesta aiheutuvien päästöjen minimointi
• vastuullinen ruokavalio
• vain välttämättömän tavaran omistaminen

joka voidaan jakaa edelleen kuukausitavoitteiksi:

• tavaroiden listaus
• erottelu tarpeellisen ja tarpeettoman välillä
• tarpeettoman kierrätys ja myynti

ja uusiksi opeteltaviksi tavoiksi:

• osta vain laatutuotteita
• käytä harkinta-aikaa ennen ostoksia
• lainaa kirjat
• korjauta

Jokainen uusia tapoja opetellut tietää, että hiljaa hyvä tulee. Yhdenkin tavan uudelleenopettelu vaatii uskomattomasti itsekuria, eikä kahta tapaa kannata opetetella samanaikaisesti. Riippuu tavasta kuinka kauan sen sisäistämiseen kuluu. Palkinnot auttavat uuden tavan tai rutiinin opettelussa. Tee jotain mielihyvää tuottavaa aina uuden tavan suoritettuasi. Syö herkkulounas, lue lempinettisivujasi, tai soita mukavalle ihmiselle.

Jo pelkkä tavoitteiden suorittaminen saattaa vaatia opettelua. Olemme tottuneet ajelehtimaan arjen vietävinä päivästä toiseen saman kaavan mukaan. Työn ulkopuolisen elämän suunnittelu onnellisemmaksi on meille uutta.

Saatamme aluksi myös innostua liikaa ja väsyttää itsemme koko asiaan. Minulle kävi näin muutama vuosi sitten. Tavoitteiden toteuttaminen muuttui liian tärkeäksi. Sen sijaan, että olisin nauttinut paremmasta arjesta stressasin itse asettamieni tavoitteien täyttämisestä. Lopetin koko touhun palatakseni muutaman kuukauden jälkeen toteuttamaan hyvää elämää realistisemmalla ja leppoisammalla otteella.

Nettipohjaisen tehtävälistan käyttö auttoi minua aloitellessani tavoitteiden toteuttamisen. Näin yhdellä silmäyksellä kyseisen kuukauden tavoitteen ja seuraavan tehtävän. Ravintolavarauksen tekeminen tai kirjaan uppoutuminen eivät päässeet unohtumaan. Tehtävälistan seuraaminen vapautti minut myös keskittymään yhteen asiaan kerrallaan kun tiesin, että muut tärkeät asiat tulevat tehtäviksi omalla ajallaan.

Käytin muutaman kuukauden todoist-palvelua. Myös uusi teuxdeux vaikuttaa riittävän yksinkertaiselta, jotta sen virittely ei muodostu itse tarkoitukseksi. Käytän nykyään tavoitteiden seuraamiseen vain simppeliä listaa Google Docsissa, josta siirrän tehtäviä kerran kuussa kännykän kalenteriin.

Olin asettanut kuluneelle vuodelle liian monta tavoitetta, enkä saavuttanut niitä kaikkia. En osannut karsia monesta mieluisasta juuri niitä tärkeimpiä. Liiasta yrittämisestä meinasi tulla stressi, minkä vuoksi muutin tavoitteitani matkan varrella paremmin minulle sopiviksi. Ensi vuoden listastani löytyy yksi tavoite tai uusi tapa jokaiselle kuukaudelle. Veikkaan, että listaani täytyy karsia matkan varrella lähes puolella turhan stressin välttämiseksi. Minulle hyvä elämä ei ole suorittamista.

Suorittamisen ja stressin välttämiseksi tavoitteita ei pidä ottaa liian vakavasti. Niitä saa muuttaa, siirtää, perua ja toteuttaa erilailla kuin oli suunnitellut. Silloin tällöin on hyvä tarkastella tavoitteitaan kriittisesti. Pitävätkö ne vielä paikkaansa? Koetko ne yhä tärkeiksi osiksi onnellista elämääsi, vai täytyykö niitä muuttaa?

Muutoksen tarve ei kerro periksi antamisesta vaan henkilökohtaisesta kasvustasi. Olet eri ihminen kuin tavoitteita tehdessäsi. Tavoitteita ei pidä ottaa annettuina ja rutinoitua niiden toteuttamiseen. Pidä elämää ja omia ajatuksiasi silmällä, jotta hienot tilaisuudet eivät pääse lipsahtamaan ohitsesi. Tartu tilaisuuksiin ja elä nykyhetkessä.

On myös hyvä muistaa, että tavoitteiden saavuttaminen ei ole yhtä tärkeää kuin niiden eteen työskentely. Tavoitteiden avulla muistamme kiireisen arjen keskellä varata aikaa kaikkein tärkeimmille asioille elämässä. Elämä ei pääse hujahtamaan ohi.

Olemme kirjoitussarjan aikana etsineet ja löytäneet elämässämme tärkeät asiat joihin keskittyä. Elämämme ei ole enää satunnaista harhailua työn, television ja ostosten välillä, sillä meillä on oma agenda. Voimme ryhtyä elämään sitä elämää jota haluamme, hyvää elämää. Tavoitteiden ansiosta arkemme muuttuu mielekkääksi kun tiedämme, että tylsätkin toimet ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Uudenvuoden lupaukset, jotka tekevät mielen onnelliseksi ja arjen mielekkääksi ovat helppoja pitää.

“[Elämäntavoitteilla] toteamme itsellemme, mikä on minulle tarpeeksi. Mihin olen tyytyväinen. Minulle tavoitteet ovat keino toteuttaa omia hyveitäni, minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Onnellisuus on itsesi toteuttamisen sivutuote. Yksinkertaista. Hyvän elämän kannalta ei ole yhtä tärkeää päästä tavoitteeseen, kuin se täyden elämisen tunne, jonka saat tietäessäsi, että uskallat elää niin kuin ajattelet. Se on onnea.” – Työn hyväksikäyttö

Vehmas Assembly toivottaa kaikille Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Kirjoitus päättää Askeleet kohti onnellista elämää-kirjoitussarjan.

Askeleet kohti hyvää onnellista elämää 3/4 – Millainen elämäsi on viiden vuoden päästä?

“Muutos alkaa, kun joku näkee seuraavan askeleen.” – William Drayton

On hieno tunne, kun kokee olevansa matkalla jotain kohti. Olemme ottamassa askelia kohti hyvää onnellista elämää. Me ihmiset rakastamme tekemistä ja asioiden eteenpäin viemistä. Saamme enemmän iloa tavoitteiden eteen työskentelystä, kuin niiden saavuttamisesta.

Voimme nyt onnitella itseämme ehkä tärkeimpien tavoitteiden muotoilemisesta. Meillä on nyt elämäntavoitteet. Tiedämme kuinka haluamme elää elämämme.

Elämäntavoitteet ovat helposti hattara- tai söpöilykieltä. Haluamme olla hyviä vanhempia ja jakaa hyvää. Mitä ihmettä se tarkoittaa arkielämässä? Kuinka voin toteuttaa sitä ensi maanantaina?

On aika alkaa hajottaa elämäntavoitteita pienempiin ymmärrettäviin kokonaisuuksiin: pitkän aikavälin välitavoitteisiin. Elämäntavoitteiden paloittelu kuulostaa tekniseltä ja kylmän insinöörimäiseltä. Töissähän on tapana hajottaa työkokonaisuudet pienempiin työsuunnitelmiin ripoteltaviin välitavoitteisiin ja tehtäviin. Työpaikoilla tehdään tätä yhä, koska se toimii. Hommat tulee hoidettua, vaikka sitten perheajalla, jos deadline niin vaatii. On aika asettaa muutama tärkeämpi deadline.

“Moni parahtaa, että ei helvetti – pitääkö vapaa-ajallakin olla tavoitteita! Parahdus on aiheellinen sillä onhan elämämme jo niin täynnä tavoitteita, jotka vain tekevät elämästä kiireisempää ja ahdistavampaa. Tavoitteiden pelätään nitistä-vän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.” – Työn hyväksikäyttö

Olen avannut tavoitteiden asettamisen roolia työkaluna vähentää kiirettä, ja keinona lisätä mahdollisuuksia elää spontaanimmin kirjani lisäksi, myös aiemmassa blogipostauksessa: Rajoittavatko tavoitteet elämää?

Olen muodostanut elämäntavoitteilleni helpommin lähestyttäviä välitavoitteita. Mietin mistä osasista elämäntavoite, esimerkiksi hyvä isyys koostuu, entä onnellisuus? Millainen on hyvä aviomies? Entä kuinka voisin elää velattomasti ja ympäristöä turhaa rasittamatta?

Pohtimista helpottaa tulevan elämäntilanteen kuvailu. Viiden vuoden päästä olen hyvä kuuntelija, koska olen oppinut … mitä ja muuttunut … kuinka? Millaisia muutoksia on tapahtunut? Miltä tuo uusi elämäntilanne tuntuu? Kuinka se vaikuttaa muuhun elämääsi?

Millaisin askelin uskot saavuttavasi elämäntavoitteesi? Listaa jokaisen elämäntavoitteen alle muutama viiden tai kymmenen vuoden välitavoite.

Vielä ennen vuoden vaihtumista mietimme, kuinka tämä kaikki liittyy uudenvuoden lupauksiin, ja miten elämäntavoitteet auttavat sinua jo Tammikuun ensimmäisestä päivästä eteenpäin. Vinkkaan myös muutamia hyviä apuvälineitä tavoitteiden seuraamiseksi ja motivaation ylläpitämiseksi.

Antoisia mietiskelyhetkiä!

Kirjoitus on osa Askeleet kohti onnellista elämää-kirjoitussarjaa.

Seuraava sivu »