Hidas puutarhanhoito vähentää stressiä

“Se joka istuttaa puutarhan, istuttaa onnen.” – kiinalainen sananlasku

Löysin puutarhanhoidon etsiessäni keinoja hallita elämääni ja vähentää työn ja lapsiperheen stressiä. Kasvillisuus ja vehmas vihreys vähentävät stressiä ja kasvien läheisyyden on todettu jopa auttavan sairauksien paranemisessa.

Nyt kaksi vuotta kaupungin palstaviljelmää hoivanneena olen huomannut, että kasveja hoitamalla ihminen saa onnistumisen ja oppimisen iloa, sekä sopivia haasteita. Työntäessäni sormet lämpimään multaan ja nostaessani sieltä itse omin käsin kasvattamaani ruokaa tunnen olevani osa jotain suurempaa.

Kasvimaanhoito on hidasta. Kasvit kasvavat jos olosuhteet ovat kohdallaan ja silloinkin vain omaan rytmiinsä. Hötkyilystä ei ole apua ja aikataulut ovat hyödyttömiä. Puutarhuri saa rauhoittua. Ajatukset hidastuvat. Ihmiset ovat luovimmillaan ollessaan kiireettömiä.

Aivot tarvitsevat lepoa ja kasvimaanhoito on juuri sitä. Se on aktiivista lepoa, joka rauhoittaa villinä laukkaavat ajatukset. Se on meditaatiota siinä missä tai-chi tai joogakin. Meditaatio auttaa palauttamaan mielenrauhan kiireen keskellä ja ylläpitää mielenterveyttä myös tulevien kiireisten kausien aikana.

Minulle kasvimaa on ennen kaikkea paikka rauhoittua. Vetäydyn palstalleni usein muun perheen nukahtaessa päiväunille tai illalla lapsiperheen vilinän rauhoituttua. Kastelen papupenkin ja istahdan puutarhatuoliin. Rentoutumistani jäsentää ajoittainen rikkaruohojen nyppiminen tai vaikka tukikeppien asettelu auringonkukille.

Keväällä, kun kasvimaakuume on lumien sulettua kuumimmillaan, saattaa kasvimaa aiheuttaa stressiä. Täytyisi ehtiä istuttamaan siemeniä ja tekisi mieli uudistaa taas koko perennapenkki. Harrastelijapuutarhurin on hyvä muistaa, että kasvimaanhoito ei ole vakavaa, vaikka se onkin niin tärkeää. Jos tänään, tällä viikolla tai tänä vuonna ei ehdi, niin ehkä ensi keväänä joutaa.

Tieto kasvimaanhoidon myönteisistä vaikutuksista omaan hyvinvointiin auttaa suhteuttamaan mullantonkimisen hyödyt. Rikkaruohot ehtii repiä huomennakin. Rauhallinen kasvimaasta nauttiminen on minulle suurta satoa arvokkaampaa.

Tässä viisi hyväksi havaitsemaani tapaa vähentää stressiä kasvimaalla:

1. Rauhoitu. Multaa ei tarvitse muokata jatkuvasti, eikä maatapeittävistä rikkaruohoista ole usein haittaa. Päinvastoin maanpeitekasvit ehkäisevät maanpinnalle muodostuvan haihtumista lisäävän kuoren syntymistä. Vesiheinät ovat joutilaan puutarhurin ystäviä.
2. Tarkkaile kasveja. Opit vuosi vuodelta enemmän kasvimaastasi ja kasveista. Huomaat, että kesäkurpitsa viihtyy palstalla hyvin, mutta pinaattia on turha yrittää kasvattaa. Myötäile kasveja ja istuta vain kasvimaallasi hyvin viihtyviä lajeja ja lajikkeita. Saat aikaan vehmaan ja helppohoitoisen keitaan. On hieno tunne oppia ymmärtämään kasvien mieltymyksiä.
3. Hanki mukava tuoli. Puutarhatuolin tulisi olla kasvimaan tärkein ja käytetyin työkalu. Nokkaunien ottamisen tulisi onnistua tuolissa.
4. Kastele letkulla. Mikäli maanpeitekasveista ja katteesta huolimatta kasvimaasi vaatii kastelua, käytä letkua. Voit istuskella tuolissasi unelmoiden, sillä välin kun letku juottaa kasvisi pienellä vedenpaineella. Haihdunnan minimoimiseksi kastele illalla tai aikaisin aamulla.
5. Syö ja juo. Syöminen ja seksi aikaansaavat ihmisissä suurta mielihyvää. Ota kasvimaalle mukaan erilaisia eväsleipiä ja syö porkkanoita suoraan penkistä. Kuumana kesäpäivänä ei mikään mielestäni voita kylmää olutta. Yksi olut rentouttaa. Voit valmistaa myös jääteetä mustaherukan lehdistäsi.

Löydä elämällesi suunta ja lopeta ajelehtiminen

“Hyvä elämä on prosessi, ei olotila. Se on suunta, ei määränpää.” -Carl Rogers

Tämän kirjoituksen kirjoittaminen jännitti. Oman hyvinvoinnin parantaminen perustuu siihen itsepohdiskeluun ja niille keinoille joita yritän nyt kuvata. Mainitsin aiemmassa kirjoituksessa elämän selkeyttämisen yhdeksi hyväksi loma-aktiviteetiksi. Tämä elämänselkeyttäminen kannattaa tehdä oli loma tai ei. Elämäntavoitteiden selvittäminen havahdutti minut. Kokemus on ollut niin hyvä, että haluaisin osata kertoa siitä teille mahdollisimman kannustavasti.

Minulla on tämän ajatteluprosessin ansiosta elämässäni selkeitä tavoitteita, joita kohti pyrin. Elämäntavoitteiden selvittämisen avulla elämäni sai selkeän suunnan. Kaiken, välillä tylsän ja yksitoikkoisenkin marraskuisen arjen, keskellä tiedän minne olen menossa ja kuinka pääsen sinne.

Ponnistelin reilun vuoden ennen kuin löysin toimivan keinon asettaa elämän järjestykseen. Jouluna 2008 listasin elämäntavoitteeni, mikä muutti tapaani suhtautua menestykseen ja hyvään oloon. Elämäntavoitteiden selvittäminen havahdutti minut myös tajuamaan, että hyvä elämä säästää rahaa, saattaa lisätä vapaa-aikaa, ja on ympäristöystävällistä. Ympäristö pelastuu tavoittelemalla onnea.

Kuinka haluat tulla muistetuksi?

Elämäntavoitteet kuvaavat arvojani, sitä mitä pidän elämässä arvokkaana ja sitä minkä tekemisestä nautin kaikkein eniten.

Lähestyin tavoitteitani jokseenkin kuolemansynkästi pohtimalla, kuinka toivon ihmisten muistavan minut kuoltuani. Tarkoitus ei ole synkistellä vaan asettaa elämä perspektiiviin, elämällä on tapana loppua joskus ja siksi haluamaansa elämää tulee elää nyt. Pohdiskelin asiaa joulun pyhinä ja kirjoitin elämäntavoitteeni ylös myöhempää pohdiskelua ja muutoksia varten. Elämäntavoitteeni muuttuvat varmasti vielä monesti oman muutokseni myötä.

Elämäntavoitteeni liittyvät pääasiassa perheeseen. Perhe on parasta mitä elämässäni on. Osa tavoitteistani taas kuvaa sitä minkälaisena toivon tulevani muistetuksi elettyäni hyvän elämän. Toivon että minut muitetaan muunmuassa itselleni ja arvoilleni rehellisenä, onnellisena, rauhallisena ja puntaroivana, miehenä joka neuvoi ja toteutti eikä vain puhunut.

Listaa tehdessä ei pidä miettiä mitä sinun tulisi haluta vaan keskittyä siihen mikä on juuri sinulle arvokkainta ja minkä tekemisestä juuri sinä nautit eniten. Kyseessä ei siis ole muuttumisleikki. Meidän tulee keskittyä meidän jo olemassa olevien vahvuuksien kehittämiseen. Onnea on olla oma itsensä ja vahvistaa omia vahvuuksia.

Tarkastellessani listaa hämmästyin. Yksikään elämäntavoitteeni ei koskenut työtä tai varakkuuden tavoittelua. Tarkemmin ajateltuani tajusin, että tämä ei ole lainkaan yllättävää. En kykene kuvittelemaan, että kukaan haluaa tulla muistokirjoituksessaan muistetuksi aina töissä olevana johtajana jolla oli kaksi mersua. Kovin moni tuntuu kuitenkin pyrkivän tähän perheen, ystävien ja oman terveyden kustannuksella. He ovat varmasti mestareita toteuttamaan työsuunnitelmiaan, mutta eivät ole kiireiltään ehtineet pysähtyä miettimään mitä haluavat elämältään.

Hienoa, listan kirjoitettuani minulla oli kuva siitä mitä haluan elämältä. Listani ja tieto tavoitteistani ei kuitenkaan muuttanut elämääni. Tavoitteiden eteen täytyy tehdä töitä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi saavutettu

Saavutan töissä mielestäni hyvin tavoitteeni ja yhdessä tehdyt vuositavoitteet tekevät vuodesta mielekkään kokonaisuuden, joka taas on osa monivuotista työsuunnitelmaa. Juuri tämän takia teemme töissä tavoitteille työsuunnitelman. Suunnittelemalla askeleemme kohti tavoitteita saavutamme ne helpommin, eikä työmme muutu satunnaiseksi harhailuksi. Tavoitteet tekevät työmme myös mielekkääksi kun tiedämme, että tylsätkin toimet ovat tärkeä osa kokonaisuutta.

On huolestuttavaa, että ihmiset suunnittelevat työnsä niin tarkasti mutta laiminlyövät oman onnellisuutensa. Jos suunnittelisimme yhtä tarkasti kuinka maksimoida onnellisuuden jota perhe, ystävät ja vapaa-aikamme tuottaa kuin suunnittelemme työtehokkuuden maksimointimme, burn-outit olisivat harvinaisia ja perheet voisivat paremmin. Olisimme onnellisempia.

Tein elämäntavoitteilleni työsuunnitelman. Pohdin joululoman aikana mistä osista hyvä vanhemmuus rakentuu, kuinka saavutan onnellisuuden niin, että voin elää arvojeni mukaan. Rikoin elämäntavoitteet konkreettisemmiksi pitkänajantavoitteiksi ja edelleen pienemmiksi välitavoitteiksi. Lopulta minulla oli kuukausitavoitteita joiden eteen tehdä päivittäin tai viikottain töitä.

Osa näistä kuukausitavoitteista vaati selkeää elämäntavan muutosta, ei mitään suurta, mutta päivittäisiä tekoja. Näistä pienistä teoista täytyy saada automaattinen tapa joka korvaa aiemman automaation. Hyvä esimerkki tästä on tavoitteeni olla lapsille läsnä ja helposti lähestyttävissä. Päivittäinen teko jota harjoittelen on keskeyttää tietokonepuuhat tai lukeminen lapsen halutessa huomiota. Tällainen huomionantaminen ei ole vaikeaa, mutta jos on tottunut sanomaan tietokoneruudun takaa poissaolevasti: joo, hienoa, niin uusi tapa täytyy ajaa sisään. Haluan, että minun ei tarvitse enään harjoittelujakson jälkeen ajatella lapsen asettamista etusijalle. Sen tulisi olla tiedostamaton tapa toimia.

Palkkioita ja mielihyvää

Jokainen uusia tapoja opetellut tietää, että hiljaa hyvä tulee. Yhdenkin tavan uudelleen opettelu vaatii uskomattomasti itsekuria, eikä kahta tapaa kannata opetetella samanaikaisesti. Riippuu tavasta jonka haluaa opetella kuinka kauan sen sisäistämiseen kuluu. Jos tavoittelet uutta päivittäistä rutiinia niin tavan oppii melko nopeasti. Jos taas tavoitteena on aloittaa lenkkeily pari kertaa viikossa, niin tavan sisäistämiseen menee kauemmin.

Päivittäiset tietyn merkin laukaisemat tavat, jotka aikaansaavat välittömän mielihyvän, oppii nopeiten ja vaivattomammin. Tämän vuoksi lenkkeilyrutiinin opettelu vaatii enemmän verrattuna vaikka aamiaistavan sisäistämiseen (en syönyt ennen aamiaista). Lenkkeily on aluksi kaikkea muuta kuin mielihyvää tuottavaa. Lenkkeilyn aikaansaama energisyys ja hyväolo tulee esiin vasta kun kunto on alkanut nousta ja saa maitohappojen sijasta nauttia juoksunjälkeisestä hormonihuumasta. Lämpimien aamiaisvoileipien syöminen kahvin kanssa taas tuottaa välitöntä mielihyvää. Lenkkeilynkaltaisten, aluksi haastavien, tapojen opettelua voi helpottaa palkitsemalla itse itsensä. Lenkin päälle voi syödä palkinnoksi vaikka aamiaisen.

Osa tavoitteistani vaativat tekemistä vain harvoin. Esimerkiksi pitkänajantavoite olla elämättä velaksi taloudellisesti tai ekologisesti sisältää tavan olla keräämättä tavaraa. Yksi keino tähän tapaan pääsemiseksi on käydä kaappeja läpi muutaman kerran vuodessa ja laittaa turha tavara kiertoon.

Voit ihmetellä, että miten kaappien siivous tuottaa sitä kaipaamaamme mielihyvää. Ei kaappien siivous olekaan mieltäylentävää ellet satu suhtautumaan siihen siten. Olen todella ylpeä itsestäni aina kun olen vastustanut kiusausta säilyttää turhaa roinaa erilaisten tekosyiden vuoksi. Oloni on vapaampi kun tiedän, että voin tarvittaessa luopua tavarasta. Ja tietenkin jo pelkkä työskentely tavoitteeni eteen tuottaa mielihyvää, sitä tekemisen iloa.

Kun muutut, muuta tavoitteitasi

Aika ajoin on hyvä palata tarkastelemaan elämäntavoitteita ja pitkänajantavoitteita. Pitävätkö ne vielä paikkaansa vai oletko kasvanut ihmisenä? Tavoitteiden muuttaminen ei ole itsensä pettämistä vaan rohkeutta myöntää oma muutos. Muutos luo hienoja uusia mahdollisuuksia elämälle. Kannattaa siis pitää elämää silmällä ettei menetä rutiinin sokaisemana hyviä tilaisuuksia. Muutos pitää elämän mielenkiintoisena.

Elämäntavoitteiden avulla voi peilata kaikkea tekemistä ja arvioida onko matkalla kohti hyvää elämää vai ei ja muuttaa tarvittaessa suuntaa kohti onnea. Kun tiedät mitä kohti olet matkalla sinun ei tarvitse pohtia sitä, kuinka yhdistää työ- ja vapaa-aika. Työ- ja vapaa-ajansuunnitelmasi ovat osa elämääsi ja niiden tulisi vastata elämänarvojasi heijastelevia elämäntavoitteitasi. Jos ne eivät vie sinua tavoitteitasi kohti, on aika pohtia uusia harrastuksia tai työpaikan vaihtamista.

Elämäntavoitteiden tavoittelu on tärkeä osa onnellista elämää. Sinäkin haluat elää hyvän tarinan. Hyvät tarinat pohjautuvat käsikirjoitukseen. Oletko jo hahmotellut omasi?

« Edellinen sivu