Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

Opi elämään hetkessä ja nauti elämästä

“Nykyhetki ei ole koskaan tavoitteemme: mennyt ja nykyhetki ovat keinojamme, tulevaisuus on ainut tavoitteemme. Koska emme koskaan elä vaan vain toivomme elävämme ja tulevamme onnellisiksi, on selvää, että emme koskaan elä ja ole onnellisia.” – Blaise Pascal

Sanotaan, että pienet hetket tekevät onnelliseksi. Mutta kuinka usein pysähdyt ja katselet ympärillesi, haistelet ja kuuntelet mitä ympärilläsi tapahtuu? Rapussa leijaileva ruuantuoksu, nuoren parin suukko aamuruuhkassa, oman sängyn kosketus. Pienet arkiset hetket tuovat onnen hetkiä. Nämä hetket valuvat huomaamatta ohi miettiessämme menneitä ja murehtiessamme tulevaa.

Hetkessä eläminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta

Tätä hetkeä eläessä ei ajattele mennyttä eikä tulevaa. Hetkessä eläessä aika tuntuu liitävän. Olet varmasti kokenut kuinka hyvä kirja tai elokuva vie mennessään. Murheet unohtuvat ja elät hetkessä.

Joskus tuntuu, että minun on erityisen vaikeaa nauttia tästä hetkestä. Päässä raksuttaa kaikenaikaa. Uusia suunnitelmia pulpahtaa mieleen ja edellistenkin toteuttaminen mietityttää. Nytkin pitäisi tehdä viittä muuta asiaa. Jokin huonosti onnistunut asia harmittaa ja mietin kuinka sen voisi tehdä ensi kerralla. Menneitä ja tulevaa murehtiessani olen kävellyt satojen mielenkiintoisten kasvojen ohitse, luokkaretkeläisten vitsit jäivät metrossa kuulematta, enkä huomannut maistella espressoani.

Pienet hymyn hetket, jotka muodostaisivat päivämme, jäävät kokematta eläessämme ajatuksissa menneestä ja kuvitelmissa tulevasta. Onnen sijaan saamme tilalle ahdistusta ja stressiä. Huono vaihtokauppa.

Meillä on tapana ajatella koko ajan. Sisäinen äänemme pohtii ja kommentoi ja ajatus lähtee lentoon kuin huomaamatta. Voit kuunnella sisäistä ajatusten virtaasi sulkemalla silmäsi muutamaksi minuutiksi. Ajatuksia alkaa pulpahdella välittömästi.

Tässä hetkessä elämistä voi harjoitella

Eräs harjoittelukeino on juuri ajatusten tarkkailu. Istu rauhassa ja keskity hengitykseesi. Ajatuksia ei kannata yrittää tukahduttaa vaan vain tarkkailla niitä. Anna ajatusten tulla ja mennä. Ajatukset ovat kuin taustaääntä johon ei tarvitse kiinnittää huomiota. Harjoittelemalla kykenet nauttimaan hetkistä keskellä ajatusten taustahälyä, kuten kykenet keskustelemaan ystävän kanssa ihmisvilinässä.

Harjoittele tietoista läsnäoloa kommentoimalla aistimuksia. Eräs buddhalaisen meditaationnykyhetkeen keskittymisen tekniikka on aistimusten kommentointi: kuuntelen, kuuntelen, olen kiinnostunut… Aistimuksia ei tuomita, niitä vain tarkkaillaan. Aistimuksen todettua palataan pakottamatta ja rauhassa seuraamaan hengitystä.

Edward Nortonin hahmo Fight Clubissa harjoitti tällaista tietoista läsnäoloa, mindfulnessia, kommentoimalla mikä Jackin tuntemus hän milloinkin oli: “I Am Jack’s Complete Lack of Surprise”. Samaa tekniikkaa voi käyttää hyödyksi arjen rutiineissa. Leikkiessäsi lasten kanssa voit palauttaa harhailevat ajatukset takaisin riemuitsemaan pienistä asioista: ajattelen työasiaa, ajattelen työasiaa… rakennan legolinnaa, rakennan legolinnaa…

Ongelmana näissä harjoituksissa on se, että niitä ei tahdo muistaa tehdä, koska ajatus harhailee menneessä ja tulevassa. Keksi jokin sopiva merkki tai laukaisin harjoitteille. Töissä voit havahtua tarkkailemaan nykyhetkeä aina yhden työtehtävän tehtyäsi. Tunnustele miltä lihaksissa tuntuu, ihastele jotain arkipäiväistä yksityiskohtaa valokuvaajan silmin. Lounaalla keskity syömiseen: maistele ruokaa, syö tavallista hitaammin, nautiskele jälkiruoasta.

Carpe diem!

Pikku hiljaa opit nauttimaan näistä pienistä hetkistä ja muistat elää hetkessä yhä useammin. Opit tarkkailemaan ajatuksiasi ja aistimuksiasi objektiivisemmin ulkopuolisen silmin. Menneistä rakentuvat ajatuksesi eivät enää sanele päätöksiäsi vaan opit tekemään asioita uudella tavalla, ennakkoluulottomasti. Opit tarttumaan hetkeen!

Tämä hetki on todellisuutta. Mietteesi menneistä ja tulevasta ovat kuvitelmaa. Haluatko elää todellisuudessa vai kuvitelmissa?