Hidas puutarhanhoito vähentää stressiä

“Se joka istuttaa puutarhan, istuttaa onnen.” – kiinalainen sananlasku

Löysin puutarhanhoidon etsiessäni keinoja hallita elämääni ja vähentää työn ja lapsiperheen stressiä. Kasvillisuus ja vehmas vihreys vähentävät stressiä ja kasvien läheisyyden on todettu jopa auttavan sairauksien paranemisessa.

Nyt kaksi vuotta kaupungin palstaviljelmää hoivanneena olen huomannut, että kasveja hoitamalla ihminen saa onnistumisen ja oppimisen iloa, sekä sopivia haasteita. Työntäessäni sormet lämpimään multaan ja nostaessani sieltä itse omin käsin kasvattamaani ruokaa tunnen olevani osa jotain suurempaa.

Kasvimaanhoito on hidasta. Kasvit kasvavat jos olosuhteet ovat kohdallaan ja silloinkin vain omaan rytmiinsä. Hötkyilystä ei ole apua ja aikataulut ovat hyödyttömiä. Puutarhuri saa rauhoittua. Ajatukset hidastuvat. Ihmiset ovat luovimmillaan ollessaan kiireettömiä.

Aivot tarvitsevat lepoa ja kasvimaanhoito on juuri sitä. Se on aktiivista lepoa, joka rauhoittaa villinä laukkaavat ajatukset. Se on meditaatiota siinä missä tai-chi tai joogakin. Meditaatio auttaa palauttamaan mielenrauhan kiireen keskellä ja ylläpitää mielenterveyttä myös tulevien kiireisten kausien aikana.

Minulle kasvimaa on ennen kaikkea paikka rauhoittua. Vetäydyn palstalleni usein muun perheen nukahtaessa päiväunille tai illalla lapsiperheen vilinän rauhoituttua. Kastelen papupenkin ja istahdan puutarhatuoliin. Rentoutumistani jäsentää ajoittainen rikkaruohojen nyppiminen tai vaikka tukikeppien asettelu auringonkukille.

Keväällä, kun kasvimaakuume on lumien sulettua kuumimmillaan, saattaa kasvimaa aiheuttaa stressiä. Täytyisi ehtiä istuttamaan siemeniä ja tekisi mieli uudistaa taas koko perennapenkki. Harrastelijapuutarhurin on hyvä muistaa, että kasvimaanhoito ei ole vakavaa, vaikka se onkin niin tärkeää. Jos tänään, tällä viikolla tai tänä vuonna ei ehdi, niin ehkä ensi keväänä joutaa.

Tieto kasvimaanhoidon myönteisistä vaikutuksista omaan hyvinvointiin auttaa suhteuttamaan mullantonkimisen hyödyt. Rikkaruohot ehtii repiä huomennakin. Rauhallinen kasvimaasta nauttiminen on minulle suurta satoa arvokkaampaa.

Tässä viisi hyväksi havaitsemaani tapaa vähentää stressiä kasvimaalla:

1. Rauhoitu. Multaa ei tarvitse muokata jatkuvasti, eikä maatapeittävistä rikkaruohoista ole usein haittaa. Päinvastoin maanpeitekasvit ehkäisevät maanpinnalle muodostuvan haihtumista lisäävän kuoren syntymistä. Vesiheinät ovat joutilaan puutarhurin ystäviä.
2. Tarkkaile kasveja. Opit vuosi vuodelta enemmän kasvimaastasi ja kasveista. Huomaat, että kesäkurpitsa viihtyy palstalla hyvin, mutta pinaattia on turha yrittää kasvattaa. Myötäile kasveja ja istuta vain kasvimaallasi hyvin viihtyviä lajeja ja lajikkeita. Saat aikaan vehmaan ja helppohoitoisen keitaan. On hieno tunne oppia ymmärtämään kasvien mieltymyksiä.
3. Hanki mukava tuoli. Puutarhatuolin tulisi olla kasvimaan tärkein ja käytetyin työkalu. Nokkaunien ottamisen tulisi onnistua tuolissa.
4. Kastele letkulla. Mikäli maanpeitekasveista ja katteesta huolimatta kasvimaasi vaatii kastelua, käytä letkua. Voit istuskella tuolissasi unelmoiden, sillä välin kun letku juottaa kasvisi pienellä vedenpaineella. Haihdunnan minimoimiseksi kastele illalla tai aikaisin aamulla.
5. Syö ja juo. Syöminen ja seksi aikaansaavat ihmisissä suurta mielihyvää. Ota kasvimaalle mukaan erilaisia eväsleipiä ja syö porkkanoita suoraan penkistä. Kuumana kesäpäivänä ei mikään mielestäni voita kylmää olutta. Yksi olut rentouttaa. Voit valmistaa myös jääteetä mustaherukan lehdistäsi.

Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen

“Työ on näkyväksi muutettu rakkaus. Jos et voi työskennellä rakkaudesta vaan mielipahasta on parempi, että istut temppelin edessä ja elät työstä nauttivien almuilla.” -Kahlil Gibran

Työ voi tuoda elämään suurta onnea. Tämä onnen tunteen mahdollisuus on sitä suurempi, mitä paremmin saamme työssämme käyttää hyödyksi vahvuuksiamme, päättää itse työnteostammme ja kun ymmärrämme roolimme laajemmassa kokonaisuudessa. Kun kaikki hyvän olon osaset osuvat kohdalleen voimme kokea huumaavia flow:n tunteita. Flow on itsensä unohtamista uppoutumalla haastavaan työhön jonka hallitsee. Onnellisuutta työntekemisestä.

Työn keskeytyminen estää flow:n saavuttamisen vaikka kaikki muut tekijät olisivat kohdallaan. Keskeytykset tekevät päivästämme sekavaa hakkelusta, eikä illalla kotiin palattua osaa selittää mitä päivän aikana teki. Kova kiire oli kuitenkin koko ajan.

Toimiston kahvinkeittimellä on tapana hämmästellä kauheaa kiirettä jonka uhriksi olemme joutuneet ja joka estää “oikeiden töiden” teon. Suurin syy keskeytyksille olemme me itse. Tämä on hyvä uutinen, koska voimme lopettaa oman työntekomme häiritsemisen.

Työmme jumittamisen lopettaminen vaatii kuitenkin harjoittelua ja ponnistelua sillä työnteon estämisestä ja oman ajan tuhlauksesta on tullut tapa tehdä töitä. Meidän täytyy oppia uusi työnteko. Ikävä puoli tässä uudessa työtavassa on se, että emme voi enää syyttää ilkeää kiirettä töiden seisomisesta. Erinomainen puoli tässä tavassa on se, että saamme työelämän hallintaamme, vähennämme stressiä ja kiirettä ja alamme tavoitella nykyhetkessä elämistä sekä flowta.

Olen harjoitellut uutta työntekoa alkuvuodesta 2008. Tässä tiiviisti kiteytettynä kymmenen tapaa jotka parantavat työhyvinvointiani ja siten myös työntuloksiani. Nyt työvuoden taas alkaessa on hyvä hetki tuulettaa omia työtapoja. Kokeile onko joululomalle mahdollista jäädä rentoutuneena.

1. Pidä työpöytä siistinä. Kierrätä kaikki turhat paperit ja kansiot. Pistä tavarat kaappeihin piiloon.
2. Aseta työvuodellesi selkeät tavoitteet ja välitavoitteet joita kohti ponnistelet. Tavoitteet luovat työlle merkityksen.
3. Tee tavoitteille työsuunnitelma aktiviteetteineen jotta tiedät mitä sinun tulee kulloinkin tehdä (ja mitä ei).
4. Tee tavoitteista yksinkertainen kuukausilista, josta näkyy yhdellä silmäyksellä minkä eteen tulee ensisijaisesti ponnistella.
5. Aikatauluta viikkosi maanantaiaamuna. Siirrä aktiviteetit työsuunnitelmasta kalenteriisi.
6. Aikatauluta vain muutama tehtävä joka päivälle. Yleinen syy kiireeseen on kyvyttömyytemme arvioida työtehtävien kestoa. Luulemme tekevämme kolme neljän tunnin tehtävää päivässä ja päädymme illalla kotiin ruikuttamaan kiirettämme. Päivän aikana ei ehdi paljoa, älä odota että ehtisi.
7. Aikatauluta joka aamulle vartti ajalle. Siis mitä? Aikatauluta aamujen ensimmäiseksi tehtäväksi hetki aikaa jolloin käydä rauhassa läpi päivän työsuunnitelma. Pidä tehtävälista edessäsi päivänaikana.
8. Työsuunnitelman tarkastettuasi lue sähköposti. Vastaa viesteihin heti tai arkistoi ne ja merkitse kalenteriin aika jolloin vastaat pohdintaa vaativiin viesteihin. Sulje sähköpostiohjelma ja avaa se vasta seuraavana aamuna, korkeintaan iltapäivällä.
9. Aloita suurimmasta ja vaikeimmasta tehtävästä ja siirry seuraavaan. Palkitse itsesi tehtävästä suoriuduttuasi. Tarkasta vaikka mitä Facebookissa tapahtuu ja rouskuta porkkana.
10. Huomioi mitä olet tekemässä. Harjoittele nykyhetken havainnointia tutkimalla työtilanteita ajoittain ulkopuolisen silmin. “istun kokouksessa…keskustelu on jumittunut…onpa täällä lämmin…selkä kaipaa venyttelyä…” Tällaisten pienten nykyhetkeen havainnointien avulla voimme oppia tarttumaan nykyhetkeen. Nykyhetkien perusteella osaamme sitten illalla kertoa miksi oli taas muka niin kiire.

Listasta puuttuu vaikein ohje ja taito: rohkeus sanoa ei. Vaikka olenkin kehittynyt yllätystöistä kieltäytymisessä, en vielä hallitse sitä täysin. Kaikista eteentulevista lisähommista ei voi eikä tulekaan kieltäytyä. Joskus ensisijaisia töitä jotka tulee saada tehtyä vain on kasaksi asti.

Näiden kiireisten aikojen jälkeen meidän tulisi antaa itsellemme lupa ottaa hieman rennommin. Harmillisesti myös rentoutuminen on meille Pohjolan protestanteille, jotka on kasvatettu näkemään työ pyhänä, vaikea pala nieltäväksi. Meillä riittää harjoiteltavaa, hienoa.

« Edellinen sivu