Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

Multitasking – mitä enemmän teet sitä vähemmän saat aikaan

“Kahden asian samanaikainen tekeminen on olla tekemättä kumpaakaan.“ – Publius Syrus

Multitasking, usean asian samanaikainen tekeminen, heikentää keskittymiskykyä ja työtehokkuutta. Tekemällä vähemmän saavuttaa enemmän. Multitaskaajat heikentävät keskittymiskykyään mikä saattaa johtaa työuupumukseen.

Havahdutko koskaan siihen, että teet tietokoneella jotain aivan muuta kuin mitä sinun piti tehdä? Olit kirjoittamassa asiakkaalle sähköpostia mutta havahdut selaamasta RSS-tilauksiasi samalla kun vilkuilet mitä kaikkea selaimen välilehdiltä löytyy, kuuntelet youtube-videota ja vilkuilet Facebookkia – ja Twitteriä. Muistatko havahduttuasi mitä sinun piti tehdä tai edes mitä teit poukkoillessasi asiasta toiseen?

Kirjoitin keväällä Ajatuksia maailmasta-blogissa informaatiotulvasta ja sen haitoista. Valtava, jatkuvalla syötöllä vyöryvä usein kielteinen uutistulva ahdistaa ihmisiä.

Kun emme malta keskittyä olennaiseen, siihen itselle tärkeään tietoon ja sen rauhalliseen mutusteluun, menetämme parhaat ajatuksemme. Hyvät ideathan syntyvät usein silloin kun emme tee yhtään mitään. Itse saan parhaat ideani usein puoliunessa sängyllä loikoillessani. Jotkut seuraavat informaation päivittymistä nykyään jopa sängyssä, vessasta puhumattakaan. Montakohan ajatusta on jäänyt syntymättä raivoisan tietotulvassa kahlaamisen vuoksi?

Stanfordin yliopiston tuore tutkimus osoitti sosiologien aiemmat epäilyt todeksi. Ihminen ei kykene tietoisesti ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan. Jotkut tutkijat olivat kuitenkin epäilleet, että multitaskaajilla olisi taito prosessoida tietoa muita tehokkaammin. Tämä epäily osoittautui nyt julkaistussa tutkimuksessa vääräksi.

Tutkimuksen mukaan informaatiotulvassa asiasta toiseen poukkoilu, eli multitaskaus, johtaa:

• keskittymiskyvyn heikkenemiseen. Multitaskaajat eivät kykene keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Heille on syntynyt tapa vaihtaa tehtävää lennossa pienimmästäkin ärsykkeestä. Tunne siitä, että on aina tekemässä väärää asiaa on tyypillistä keskittymiskykynsä menettäneille. Sen sijaan, että keskityt tämänhetkiseen tehtävään mietit mitä muuta juuri nyt pitäisi tehdä.
• huonoon muistiin. Sen lisäksi, että poukkoilemme asiasta toiseen keskittymättä mihinkään, emme edes muista missä poukkoilimme. Usean asian tekeminen yhtä aikaa heikentää kykyä jäsentää tietoa. Mitä useampaa asiaa yritämme tehdä sitä vähemmän muistamme tekemästämme.
• kyvyttömyyteen erottaa olennainen. Se vähä mitä multitaskaaja tekemisistään muistaa on todennäköisesti epäolennaista tietoa. Multitaskajille on muodostunut tapa kiinnittää kaikkeen informaatioon huomiota jolloin he eivät kykene keskittymään olennaiseen.

Multitaskaus johtaa sekavuuteen. Kaikki tuntuu olevan tärkeää ja koko ajan on kiire. Työpäivän päätyttyä on aivan puhki mutta ei osaa sanoa mitä päivän aikana teki. Työt kasautuvat, eikä kiire tunnu laantuvan koskaan. Työhyvintointi häviää.

Multitaskaus on valinta kysymys. Voit valita toisin. Voit multitaskata ja sählätä jolloin heikennät hyvinvointiasi, muistiasi, keskittymiskykyäsi, asioiden hahmottamiskykyäsi ja lisäät ahdistusta, tai voit tehdä vähemmän ja olla tehokkaampi, saada lisää vapaa-aikaa, aikaa ajatella, parantaa hyvinvointiasi, saavuttaa onnea tuovan flown huuman ja ylläpitää mielenrauhaa. Sinun täytyy vain päättää mikä on tärkeää ja milloin kukin tärkeä asia tehdään.

Lue kuinka minä vältän työuupumuksen: Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen

Hidas puutarhanhoito vähentää stressiä

“Se joka istuttaa puutarhan, istuttaa onnen.” – kiinalainen sananlasku

Löysin puutarhanhoidon etsiessäni keinoja hallita elämääni ja vähentää työn ja lapsiperheen stressiä. Kasvillisuus ja vehmas vihreys vähentävät stressiä ja kasvien läheisyyden on todettu jopa auttavan sairauksien paranemisessa.

Nyt kaksi vuotta kaupungin palstaviljelmää hoivanneena olen huomannut, että kasveja hoitamalla ihminen saa onnistumisen ja oppimisen iloa, sekä sopivia haasteita. Työntäessäni sormet lämpimään multaan ja nostaessani sieltä itse omin käsin kasvattamaani ruokaa tunnen olevani osa jotain suurempaa.

Kasvimaanhoito on hidasta. Kasvit kasvavat jos olosuhteet ovat kohdallaan ja silloinkin vain omaan rytmiinsä. Hötkyilystä ei ole apua ja aikataulut ovat hyödyttömiä. Puutarhuri saa rauhoittua. Ajatukset hidastuvat. Ihmiset ovat luovimmillaan ollessaan kiireettömiä.

Aivot tarvitsevat lepoa ja kasvimaanhoito on juuri sitä. Se on aktiivista lepoa, joka rauhoittaa villinä laukkaavat ajatukset. Se on meditaatiota siinä missä tai-chi tai joogakin. Meditaatio auttaa palauttamaan mielenrauhan kiireen keskellä ja ylläpitää mielenterveyttä myös tulevien kiireisten kausien aikana.

Minulle kasvimaa on ennen kaikkea paikka rauhoittua. Vetäydyn palstalleni usein muun perheen nukahtaessa päiväunille tai illalla lapsiperheen vilinän rauhoituttua. Kastelen papupenkin ja istahdan puutarhatuoliin. Rentoutumistani jäsentää ajoittainen rikkaruohojen nyppiminen tai vaikka tukikeppien asettelu auringonkukille.

Keväällä, kun kasvimaakuume on lumien sulettua kuumimmillaan, saattaa kasvimaa aiheuttaa stressiä. Täytyisi ehtiä istuttamaan siemeniä ja tekisi mieli uudistaa taas koko perennapenkki. Harrastelijapuutarhurin on hyvä muistaa, että kasvimaanhoito ei ole vakavaa, vaikka se onkin niin tärkeää. Jos tänään, tällä viikolla tai tänä vuonna ei ehdi, niin ehkä ensi keväänä joutaa.

Tieto kasvimaanhoidon myönteisistä vaikutuksista omaan hyvinvointiin auttaa suhteuttamaan mullantonkimisen hyödyt. Rikkaruohot ehtii repiä huomennakin. Rauhallinen kasvimaasta nauttiminen on minulle suurta satoa arvokkaampaa.

Tässä viisi hyväksi havaitsemaani tapaa vähentää stressiä kasvimaalla:

1. Rauhoitu. Multaa ei tarvitse muokata jatkuvasti, eikä maatapeittävistä rikkaruohoista ole usein haittaa. Päinvastoin maanpeitekasvit ehkäisevät maanpinnalle muodostuvan haihtumista lisäävän kuoren syntymistä. Vesiheinät ovat joutilaan puutarhurin ystäviä.
2. Tarkkaile kasveja. Opit vuosi vuodelta enemmän kasvimaastasi ja kasveista. Huomaat, että kesäkurpitsa viihtyy palstalla hyvin, mutta pinaattia on turha yrittää kasvattaa. Myötäile kasveja ja istuta vain kasvimaallasi hyvin viihtyviä lajeja ja lajikkeita. Saat aikaan vehmaan ja helppohoitoisen keitaan. On hieno tunne oppia ymmärtämään kasvien mieltymyksiä.
3. Hanki mukava tuoli. Puutarhatuolin tulisi olla kasvimaan tärkein ja käytetyin työkalu. Nokkaunien ottamisen tulisi onnistua tuolissa.
4. Kastele letkulla. Mikäli maanpeitekasveista ja katteesta huolimatta kasvimaasi vaatii kastelua, käytä letkua. Voit istuskella tuolissasi unelmoiden, sillä välin kun letku juottaa kasvisi pienellä vedenpaineella. Haihdunnan minimoimiseksi kastele illalla tai aikaisin aamulla.
5. Syö ja juo. Syöminen ja seksi aikaansaavat ihmisissä suurta mielihyvää. Ota kasvimaalle mukaan erilaisia eväsleipiä ja syö porkkanoita suoraan penkistä. Kuumana kesäpäivänä ei mikään mielestäni voita kylmää olutta. Yksi olut rentouttaa. Voit valmistaa myös jääteetä mustaherukan lehdistäsi.

Seuraava sivu »