Kohti onnellisempaa arkea – mutta nukutaan eka

“Ihmiset tarvitsevat unta keskimäärin viisi minuuttia lisää.” – Wilson Mizener

Toistuvasti liian lyhyet yöunet ovat varma keino korvata hyvä mieli äreydellä, voimattomuudella ja levottomuudella. Kuinka pidemmistä yöunista saisi muodostettua tavan?

Työ, harrastukset, televisio ja netti taistelevat ajankäytöstämme unen kanssa. Haluamme käyttää elämämme tehokkaasti ja nauttia joka hetkestä.

Uni on muuttunut tylsäksi vaihtoehdoksi verrattuna uusintana pyöriviin poliisisarjoihin ja netin loputtomalle ajanvietteelle. Hyvinvointimme kärsii kun sisäinen apinamme vaatii pikamielihyvää ja viihdettä.

Unitutkija Markku Partisen mukaan vuorokausirytmin muutos on osa sosiaalista kehitystä.

“Historiallisestikin muutos on selvä. 1950-luvulla ei juuri ollut harrastusmahdollisuuksia ja televisio oli harvinaisuus. Silloin oli tavallista käydä nukkumaan jo kahdeksan aikaan illalla. Nyt rytmit ovat muuttuneet ja rauhoittuminen on myöhästynyt.” – HS

Tarvitsemme kuudesta yhdeksään tuntia unta joka yö. Toistuvasti liian lyhyeksi jäävät unet johtavat huonotuulisuuteen töissä, suorituskyvyn ja oppimistuloksien heikkenemisenä, keskittymiskyvyn alenemisena ja rauhattomuuden lisääntymisenä. Tiedät varmasti itsekin miltä huonosti nukutun viikon jälkeen tuntuu. Ei kovin onnelliselta.

Unirytmin palauttaminen on ilmainen ja nautinnollinen tapa nostaa onnellisuuden tasoa. Tiedät itse parhaiten kuinka pitkät yöunet tarvitset. Yleinen suositus on kahdeksan tuntia. Normaalissa arkirytmissä tämä tarkoittaa kello kymmenen tai puoliyhdentoista nukkumaanmenoaikaa.

Olen iltaihminen ja kello kymmenen nukkumaanmeno kuulostaa rangaistukselta. Illat ovat lempiaikaani päivästä. On rauhallista, lapset ovat nukkumassa ja saan keskittyä omiin juttuihin: lukea, ajatella ja kirjoittaa. Illat venyvät usein pitkiksi.

Mukavien iltojen kääntöpuolena ovat aamut, jotka tuntuvat tulevan aina aivan liian aikaisin. Tekisi mieli nukkua vielä tovi ja vähän päälle. Unettomuus ja pätkittynyt yöuni kasautuvat ja kostautuvat väsymyksenä, voimattomuutena ja ärtyneisyytenä.

Mitä jos menisin nukkumaan aikaisemmin? Voisin herätä virkeänä nykyistä aiemmin.

Aikaisempi nukkumaanmeno ei tunnu pätkääkään houkuttelevalta,enkä edes pohtisi sitä, ellei minun täytyisi aamuisin nousta niin aikaisin. Aikaisen heräämisen sijaan kallistun Tom Hodgkinsonin kannalle aamu-unien hyödyllisyydestä.

“Taivaan vallat! Mikä pirullinen nerous se olikaan, joka yhdisti samaan laitteeseen nuo kaksi joutilaan vihollista – kellot ja hälytykset. Kautta läntisen maailman korviasärkevä pirinä tai vaativa elektroninen piipitys repäisee onnellisesti nukkuvat ihmiset joka aamu julmasti unen kehdosta.”

No, kuulun tähän länsimaiseen herätyskellojen riivaamaan kansanosaan, ja aamuherätykseni ovat mitä ovat.

Jos nukahtaisin ja heräisin nykyistä aiemmin, aamuni olisi rauhallinen. Saisin nauttia aamiaista, ja minulla olisi hetki aikaa harrastuksille. Meditaatio on kuulemma erityisen nautinnollista aamuisin. Se tekee koko loppu päivästä positiivisemman ja rauhallisemman.

Aikaisin nukkumaan meno on tapa, jonka voi oppia päivittäisellä toistolla. Se kuinka kauan uuden tavan muuttaminen rutiiniksi kestää, vaihtelee tavasta ja ihmisestä riippuen. Palkinnot helpottavat tapojen oppimista. Minkä palkinnon keksisin sille, että karsin iltaharrastuksia? Toimisikohan aamumeditaatio?

Riittävän unen saamiseksi on tehtävä valinta. Valintamahdollisuuksia on kaksi:

1. Kumpi on tärkeämpää: onnellisempi arki vai myöhään valvominen?
2. Kumpi on tärkeämpää: onnellisempi arki vai aikaisin herääminen?

Meidän aamu-unia arvostavien on vaikea ymmärtää miksi valinnasta on tehty niin vaikea. Kuinka sinä kannustat itsesi sänkyyn?

Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?

Miksi minulla on levoton olo siitä, että olen tekemässä väärää asiaa väärään aikaan? Nytkin voisin tehdä jotain muuta tämän postauksen kirjoittamisen sijaan. Tunne on meille monelle tuttu ja johtaa helposti multitaskaukseen. Barry Schwartz kertoo erinomaisessa TED-esityksessään miksi valinnanmahdollisuuksien runsaus saa meidät onnettomiksi.

Miksi on parempi että kaupassa olisi kolmet farkkumallit kymmenien erilaisten vaihtoehtojen sijaan? Entä milloin olit viimeksi todella tyytyväinen, johonkin eri vaihtoehdoista valitsemaasi ostokseen, esimerkiksi kameraan tai kännykkään? Barryn mukaan materialistisesti vauras yhteiskuntamme tekee meistä onnettomia.

Barry haastaa esityksessään nykyisen länsimaisen ajatusmallin, jossa valinnanvapaus nähdään keinona maksimoida hyvinvointi. Ihmisillä tulee olla oikeus valita. Valinnanvapaus pyritään varmistamaan lisäämällä vaihtoehtojen määrää.

Valinnanmahdollisuuksien runsaus ahdistaa ja saa ihmiset onnettomiksi neljällä tavalla:

1. Vaihtoehtojen runsaus ei vapauta vaan halvaannuttaa – ihmiset eivät halua valita ja tehdä vaikeita päätöksiä
2. Tehdyt valinnat eivät tunnu oikeilta, eikä niihin olla tyytyväisiä – olisiko se viides vaihtoehto ollut sittenkin  parempi?
3. Kun vaihtoehtoja on liian runsaasti, ennakko-odotuksemme muuttuvat epärealistisiksi – odotamme että valintamme on täydellinen
4. Kun valintamme ei ole täydellinen, mitä se hyvin harvoin on koska kuvittelemme jonkin toisen vaihtoehdon olleen kumminkin parempi, syytämme huonosta valinnasta itseämme

Sarasvuo uskoo, että vaurautta tulisi yhä lisätä onnellisuuden saavuttamiseksi. Jari on väärässä. Vaurauden tuomat valinnanmahdollisuudet vahingoittavat meitä. Schwartzin mukaan länsimaiden liiallinen materialistinen  runsaus on merkittävä syy ihmisten masennukseen ja onnettomuuteen.

Talouskasvun kumartamisen sijaan, Barry kehottaa jakamaan vaurautta pareto-parannuksen mukaisesti  kulutusyhteiskunnilta köyhemmille valtioille. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät kärsivät valinnanmahdollisuuksien puutteesta ja me niiden liiasta runsaudesta. Jakamalla vaurautta kaikki olisivat onnellisempia.

Vaikka suurin osa suomalaisista ei usko rahan tuovan onnea, kavahdamme tällaista rahasta luopumista. Olemme oppineet, että raha ja valinnanmahdollisuuksia luova materialistinen vauraus luovat onnellisuutta ja hyvinvointia. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että olemme liian vauraita onnellisiksi, eikä talouskasvu ole enään pitkään aikaan lisännyt hyvinvointiamme.

Barryn argumentit puhuvat vahvasti elämän yksinkertaistamisen puolesta. Tulojen vähentäminen on tehokas keino yksinkertaistaa elämäänsä. Vaihtoehtojen karsiminen ei ole ainoa syy miksi työajan lyhentäminen lisää onnellisuutta.

Hienoa, että maltoit lukea postauksen loppuun ja katsoit ehkä videonkin. Pelkään, että useimmat tällä sivulla vierailevat eivät kykene vastustamaan valinnanmahdollisuuksien kiusausta vaan poukkaavat muutaman sekunnin kuluttua tänne saapumisestaan eteenpäin. Jossain netissä saattaa olla jotain parempaa. Barry Schwartzin kirja The Paradox of Choice: Why More is Less on täällä.