Joutilaisuus on vapaa-aikaa

Pidä varasi jos huomaat menettäväsi vapaa-aikaa, sillä saatat menettää samalla sielusi. – Logan P. Smith

Suomessakin on alettu pohtia joutilaisuuden ja hidastamisen etuja. Kasvava joukko suomalaisia kokee tarvetta hidastaa oravanpyörän vauhtia.

“Hidastaminen ei tarkoita kaiken tekemistä etanan vauhdilla, vaan työskentelyä, leikkimistä ja parempaa elämää tekemällä asiat sopivalla vauhdilla.” – Slow Planet

Slow-liike, elämän tarkoituksellinen hidastaminen ja joutilaisuus houkuttelevat monia. Joutilaisuus särähtää korvaan kuitenkin perisyntinä, kaiken pahan alkuna.

Ristiriita näkemysten välillä johtuu tavasta ymmärtää termi. Minä, ja uskon, että monet muutkin joutilaisuudesta puhuvat, tarkoittavat joutilaisuudella sitä mitä Josef Pieper kutsuu nimellä vapaa-aika, leisure.

Kirjassaan Leisure – The Basis of Culture Pieper kuvaa vapaa-aikaa työyhteiskunnan vastakohdaksi, mielentilaksi jossa ihminen on sinut itsensä kanssa ja antaa asioiden löytää oma tilansa ja paikkansa. Ihminen on rauhallinen ja elää puuttumatta asioihin. Mieli on vapaa-ajalla vapaa kuten juuri ennen nukahtamista.

Vapaa-aika ei ole tarkoitushakuista. Vapaa-aika ei ole tauko työstä jotta jaksaisi taas tehdä töitä. Vapaa-ajan mielentilassa ihminen kokee yhtä maailman kanssa. Piperin mukaan ihminen muuttuu tällöin sieluksi tai hengeksi, osaksi kaikkeutta. Vapaa-aika avaa vapauden portit ollen välitila työn ja työttömyyden välillä.

Downshifting, eli kohtuullistaminen, nähdään Sitran mukaan tapana lisätä vapaa-aikaa ja joutilaisuutta.

“Downshifting viittaa yksittäisten yksilöiden tai ihmisryhmien toimintamalliin, jossa yksilöt pyrkivät karkaamaan liian raskaaksi ja verottavaksi kokemastaan työelämän oravanpyörästä.”

Itse ymmärrän downshiftauksen paremminkin kulutuksen vähentämisenä. Kulutus kohtuullistetaan kestävämmälle tasolle. Kulutuksen vähentyessä ei rahalle ole enää yhtä suurta tarvetta ja vapaa-aikaa voidaan lisätä.

Oli niin tai näin, kohtuullistaminen tai hidastaminen on nykysuomessa vaikeaa. Hidastaminen muuttuu helposti itseasiaksi ja tarkoitushakuiseksi. Hidastetaan jotta… Ja lopulta ei kuitenkaan tiedetä miksi, mitä ja kuinka paljon tulisi hidastaa.

Oma elämäni on hidastunut koska olen pyrkinyt nostamaan omaa hyvinvointiani. Olen keskittynyt minulle tärkeisiin asioihin ja karsinut ylimääräisen hälinän. Minulla on nyt mahdollisuus tehdä rauhassa minulle mieluisia asioita.

Joutilaisuus, hitaus ja kohtuullistaminen ovat minulle seurauksia hyvinvoinnin nostamisesta, eivät välineitä tai päämääriä itsessään. Mikä parasta elämän rauhoittuminen ja lisääntynyt vapaa-aika, siis aika ilman tarkoitusta, ovat omiaan yhä nostamaan hyvinvointia.

Lue lisää työn ja kulutuksen roolista onnellisessa elämässä ebookista: Työn Hyväksikäyttö – Onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään

Vehmas Assembly julkaisee ja jakaa kirjan luettavaksesi ensi viikolla!

Muualla hidastamisesta kirjoitettua:

• eräs aiempi postaukseni aiheesta: Hitaus auttaa ihmistä ja ympäristöä
• Sitran Kansallinen ennakointiverkosto tutki kohtuullistamista
• Kohtuullistaminen, leppoistaminen vai lipuileminen?
• Kohtuullistettu, mutta silti kiireinen joutilas
• Julistan elintasoni riittäväksi
• Slow Planet

Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

Kuusi keinoa parantaa työhyvinvointia ja tulla onnelliseksi

“Työttömyys heikentää ihmisiä. Vapaa-aika vahvistaa heitä.”  -Mason Cooley

Viime viikolla ymmärsimme, että työ ei ole välttämätöntä onnellisuudelle. Työ on yksi hyvä keino parantaa onnellisuuttamme toimeentulon, sopivien haasteiden ja vaikutusmahdollisuuksien avulla. Tässä postauksessa pohdimme kuinka voimme maksimoida työn myönteiset vaikutukset omalle hyvinvoinnillemme.

1. Saatko käyttää vahvuuksiasi? Meillä jokaisella on henkilökohtaisia vahvuuksia. Joku on utelias, toinen osaa ajatella kriittisesti ja kolmas on synnynnäinen ryhmänjohtaja. Voit testata omat vahvuutesi Pennsylvanian yliopiston Positiivisen psykologian keskuksen test centerissä, josta löytyy 24 persoonallisuusvahvuutta mittaava testi (VIA Survey of Character Strengths). Hakeudu työhön jossa saat käyttää vahvuuksiasi päivittäin. Nautit siitä.

2. Muokkaa työtä vahvuuksiesi mukaiseksi. Ellet voi vaihtaa työtäsi sinulle paremmin sopivaan, pyri muokkaamaan nykyistä työtäsi. Tavoittele työrutiineja joissa  voit käyttää vahvuuksiasi. Jos työsi on rutiininomaista mutta nautit uuden oppimisesta, opettele uusia tapoja tehdä työsi. Jos teet yksilötyötä mutta nautit ryhmätyöstä, ehdota tiimien perustamista.

3. Tiedätkö työsi merkityksen? Piti tiimityöstä tai ei, työn laajempi tarkoitus on tärkeä tietää. Työmme saa merkityksen, kun tiedämme mitä meidän tulee tehdä, tiedämme työmme merkityksen suuremmalle kokonaisuudelle, esimerkiksi tiimille tai yhtiölle, ja kun saamme työskennellä jonkin suuremman hyvän vuoksi.

Merkityksellinen työ on hyvä työ, ja hyvä työ luo päivittäin mahdollisuuksia onnen tunteille. Lääkärin ja opettajan töitä pidetään merkityksellisinä. Myös tavallisempi työ on merkityksellistä jos osaa katsoa sitä uudella tavalla. Kaupankassa on tärkeä linkki ruokaketjussa pellolta ihmisille. Mitä kävisikään jos kassat jäisivät kotiin? Ilman siivoojia ja roskakuskeja yhteiskunta olisi pulassa: sairaalat pysähtyisivät eivätkä lääkärit kykenisi hoitamaan potilaita.

4. Ovatko työtavoitteesi selvillä? Työmme mielekkyys nousee, kun kykenemme hahmottamaan yksittäisten askareiden merkittävyyden kokonaisuudelle. Kirjoitin elämäntavoitteita käsittelevässä postauksessa

“…vuositavoitteet tekevät vuodesta mielekkään kokonaisuuden, joka taas on osa monivuotista työsuunnitelmaa. Juuri tämän takia teemme töissä tavoitteille työsuunnitelman. Suunnittelemalla askeleemme kohti tavoitteita saavutamme ne helpommin, eikä työmme muutu satunnaiseksi harhailuksi. Tavoitteet tekevät työmme myös mielekkääksi kun tiedämme, että tylsätkin toimet ovat tärkeä osa kokonaisuutta.”

5. Ellet kykene muokkaamaan työtäsi tyydyttävämmäksi, harkitse työajan lyhentämistä. Jos työsi ei ole edellisten harjoitusten jälkeenkään kuin keino ansaita rahaa, ei töitä kannata tehdä enempää kuin minkä perustarpeiden tyydyttäminen vaatii. Rajoita työaikasi alemmalle kulutustasolle. Voit nauttia lisääntyneellä vapaa-ajalla itsesi toteuttamisesta asettamalla itsellesi sopivia haasteita asioissa joiden tekemisestä nautit tympeää työtäsi enemmän. Lisääntynyt vapaa-aika antaa paremmat mahdollisuudet viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Vahvat sosiaaliset suhteet tekevät sinusta tutkitusti onnellisemman.

6. Jos olet unelmatyössäsi joka luo jatkuvia flow-tunteita ja voit työn avulla tavoitella henkilökohtaisia tavoitteitasi, harkitse työajan lyhentämistä. Älä anna työn haitata muiden elämäntavoitteiden toteuttamista. Työtä, jonka avulla voi ansaita elannon ja luoda elämälle merkitystä, on vaikea sovittaa elämän muihin tavoitteisiin. Työ vie helposti mennessään. Lepo, ystävät ja perhe unohtuvat. Pelkkä unelmatyö ei tee meitä onnelliseksi.

Totesin pari postausta sitten, että on kaksi tapaa tehdä töitä: onnellinen ja väärä.   Hyvä työ on keino saavuttaa elämäntavoitteita. Gandhi totesi, että pyrkiminen toimimaan omien arvojensa mukaan on onni. Eli, onnea on se kun ajattelemme, puhumme ja toimimme koherentisti, yhtenäisesti.

Töitä ei siis kannata tehdä mikäli työnteko ei edistä hyvinvointia. Onnellisuuden ja hyvinvoinnin maksimoimiseksi töitä tulisi tehdä vain sen verran kuin omat elämäntavoitteet vaativat. Tällöin työnteko ei haittaa elämässä tärkeämpien asioiden toteuttamista.

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »