Onnellisuus koostuu teoista, aikaa säästämättä
Sampsa kirjoitti, 21/05/2010
Seuraa Twitterissä

Kuva cc Maurese Polizio
Tylsistyminen on tunne siitä, että kaikki on ajan tuhlausta, mielentyyneys taas siitä, että mikään ei ole. – Thomas Szasz
Ihmisten avuttomuuden lisäämisellä tai taitojen poistolla (deskilling) tarkoitetaan kehityskaarta, jossa käsityö- tai muut ammattitaitoa vaativat tehtävät on korvattu mekaanisella, yksitoikkoisella ja ohjatulla toiminnalla.
Työpaikoilla tämä on johtanut työn merkityksen heikkenemiseen, kun ihmiset on muutettu taitavista ammatti-ihmisistä koneiston rattaiksi ilman selvää kuvaa työn merkityksestä suuremmalle kokonaisuudelle. Ammattitaitojen heikentymisen lisäksi olemme unohtaneet monet elämään sisältöä tuovat taitomme ja askareemme. Yritämme nyt korvata tuota kadonnutta elämänsisältöä shoppaamalla pikamielihyvää.
Emme määrittele itseämme enää sillä mitä osaamme tai mitä nautimme tehdä, vaan sillä mitä muiden tekemää voimme ostaa korvaamaan toimettomuutemme. Perustelemme muiden tekemisen ostamista, olivat ne sitten palveluita tai tavaroita, ajan säästämisellä. Kaikki, joka ei tuota maksimaalista mielihyvää tai lisää omaisuuden määrää, koetaan ajan tuhlaukseksi.
Aikaa ei voi säästää. Elämä on tässä ja nyt.
Ajankäytön tehostaminen poistamalla kaikki onnellisuutta luovat aktiviteetit elämästämme, on muuttanut meidät avuttomiksi ja elämään merkitystä kaipaaviksi kuluttajiksi.
Emme koe ajankäytöllisesti järkeväksi opetella uusia taitoja, sillä ammattilaiset voivat tarjota näitä taitoja meille huokein hinnoin. Päädymme viettämään elämämme keräämällä rahaa maksaaksemme muille heidän toiminnastaan yrittäen näin epätoivoisesti ostaa lisää aikaa, jotta ehtisimme itsekin joskus elää.
Elämä on aikaa, ja hyvä elämä koostuu itselle merkityksellisestä tekemisestä muiden ihmisten kanssa. Yrittäessämme epätoivoisesti välttää kaikkea tekemistä säästääksemme aikaa, tehostamme elämästämme kaiken sisällön.
Vehmas Assemblyn toiminnan tavoitteena on opetella onnellisen elämän taitoja yhdessä muiden kanssa. Olemme opiskelleet kuinka onnellista elämää voi rakentaa, ja ehtineet kokoontua jo kahdesti opettelemaan tekemistä, elämän taitoja, jotka parantavat arjen hyvinvointiamme.
Vehmas Assembly hautoo ja valmistelee parhaillaan useaa pikakurssia ja muuta kokoontumista, joiden tavoitteena on palauttaa hyvinvointia tuova taituruus elämäämme. Hyvän elämän artesaanit käyttävät elämäänsä, aikaansa, säästelemättä henkilökohtaista hyvinvointia kasvattaviin askareisiin.
100 things challenge – minimalismin tavarahaaste
Sampsa kirjoitti, 25/01/2010
Seuraa Twitterissä

Kuva cc Karen Eliot
Massakulutusyhteiskunnan omistusmuoto on riippuvuus. – Christopher Lasch
Sadan tavaran haaste, 100 Things Challenge, on Dave Brunon kehittämä keino jallittaa kulutuskulttuuri. Haasteessa nostetaan hyvinvointia karsimalla tavaran määrä kattamaan vain tarpeellinen. Päätin ottaa hyvinvointihaasteen vastaan.
Opiskeluaikoina kävin muutamalla pidemmällä reppumatkalla Afrikassa ja Aasiassa. Reissaamisen hienoimpia elementtejä oli liikkumisenvapaus. Kaikki tarvittava kulki kepeästi selässä. Muistan kuinka koin Suomeen palatessani lievää häpeää tajutessani omistavani laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Kuka tarvitsee laatikollista haarukoita olinhan juuri elänyt kuusi viikkoa yhdellä lusikalla!
Liiallinen tavaramäärä sitoo meidät kuluttavaan elämään.
- Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.
- Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.
- Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.
- Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.
- Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
- Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.
- Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.
- Laina sitoo työhön.
- Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.
Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.
Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.
Ennen inventaarion aloittamista olin vakuuttunut, että minulla ei edes ole sataa tavaraa. Olin väärässä. Sunnuntaisiivous sujui kuin huomaamatta nuohotessani laatikostot, hyllyt ja kaapit tavaroitani etsien. Laskin 128 tavaraa. Kellarin rojut saivat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan. Tässä poiminta tavaralistaltani:
- kovalevy
- huivi
- meditaatiotyyny
- lompakko
- mustekynä
- lyijykynä
- kirjat
- hymypoikapatsas (tietenkin
) - olkalaukku
- kolikkopussi
- kirjepaperi
- kirjekuoret
- muistikirja
- kamera
Harjoituksen aikana tulee pohdittua suhdettaan omistamiseen, kuluttamiseen ja siihen, mikä on tarpeeksi. Aloin listan valmistuttua etsimään turhia tavaroita. Miksi ihmeessä minulla on 11 kauluspaitaa? Löysin listalta vaivattomasti 25 liiallista tavaraa.
Kirppispussi täyttyi mukavasti jo tavaroita laskiessa, tavaraa päätyi loppukarsinnan tuloksena myös Huuto.nettiin. Kunhan joku huutaa nuo liialliset tavarani niin olen hieman lähempänä 100 tavarantasoa.
Aiempaa stuffia tavarasta:

