Onnellisuus koostuu teoista, aikaa säästämättä

Tylsistyminen on tunne siitä, että kaikki on ajan tuhlausta, mielentyyneys taas siitä, että mikään ei ole.  – Thomas Szasz

Ihmisten avuttomuuden lisäämisellä tai taitojen poistolla (deskilling) tarkoitetaan kehityskaarta, jossa käsityö- tai muut ammattitaitoa vaativat tehtävät on korvattu mekaanisella, yksitoikkoisella ja ohjatulla toiminnalla.

Työpaikoilla tämä on johtanut työn merkityksen heikkenemiseen, kun ihmiset on muutettu taitavista ammatti-ihmisistä koneiston rattaiksi ilman selvää kuvaa työn merkityksestä suuremmalle kokonaisuudelle. Ammattitaitojen heikentymisen lisäksi olemme unohtaneet monet elämään sisältöä tuovat taitomme ja askareemme. Yritämme nyt korvata tuota kadonnutta elämänsisältöä shoppaamalla pikamielihyvää.

Emme määrittele itseämme enää sillä mitä osaamme tai mitä nautimme tehdä, vaan sillä mitä muiden tekemää voimme ostaa korvaamaan toimettomuutemme. Perustelemme muiden tekemisen ostamista, olivat ne sitten palveluita tai tavaroita, ajan säästämisellä. Kaikki, joka ei tuota maksimaalista mielihyvää tai lisää omaisuuden määrää, koetaan ajan tuhlaukseksi.

Aikaa ei voi säästää. Elämä on tässä ja nyt.

Ajankäytön tehostaminen poistamalla kaikki onnellisuutta luovat aktiviteetit elämästämme, on muuttanut meidät avuttomiksi ja elämään merkitystä kaipaaviksi kuluttajiksi.

Emme koe ajankäytöllisesti järkeväksi opetella uusia taitoja, sillä ammattilaiset voivat tarjota näitä taitoja meille huokein hinnoin. Päädymme viettämään elämämme keräämällä rahaa maksaaksemme muille heidän toiminnastaan yrittäen näin epätoivoisesti ostaa lisää aikaa, jotta ehtisimme itsekin joskus elää.

Elämä on aikaa, ja hyvä elämä koostuu itselle merkityksellisestä tekemisestä muiden ihmisten kanssa. Yrittäessämme epätoivoisesti välttää kaikkea tekemistä säästääksemme aikaa, tehostamme elämästämme kaiken sisällön.

Vehmas Assemblyn toiminnan tavoitteena on opetella onnellisen elämän taitoja yhdessä muiden kanssa. Olemme opiskelleet kuinka onnellista elämää voi rakentaa, ja ehtineet kokoontua jo kahdesti opettelemaan tekemistä, elämän taitoja, jotka parantavat arjen hyvinvointiamme.

Vehmas Assembly hautoo ja valmistelee parhaillaan useaa pikakurssia ja muuta kokoontumista, joiden tavoitteena on palauttaa hyvinvointia tuova taituruus elämäämme. Hyvän elämän artesaanit käyttävät elämäänsä, aikaansa, säästelemättä henkilökohtaista hyvinvointia kasvattaviin askareisiin.

Downshifting lisää hyvinvointia ja kohottaa statusta

Kulutusta voidaan pitää negatiivisena tuotantona. - Alfred Marshall

Mari herätti mielenkiintoisen keskustelun downshiftaajien määrittelystä. Julkisuudessa elämän yksinkertaistajia, kohtuullistajia, on kutsuttu elitistisiksi ja downshiftausta ylemmän keskiluokan etuoikeudeksi. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.

Elitismi on väärä termi kuvaamaan ilmiötä, jossa henkilökohtaiset menot minimoidaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Downshifting ei ole työnteon lopettamista vaan tarvittavan tulotason kohtuullistamista, jotta ehtisi tehdä työn lisäksi muitakin itselle merkityksellisiä asioita. Se, että viettää elämäänsä itselle tärkeiden asioiden parissa, jotka parantavat onnellisuutta materian hamstrausta paremmin, ei ole merkki elitismistä vaan osoitus terveen järjen käytöstä.

Elitismi ja ylemmän keskiluokan etuoikeus viittaavat käsitykseen siitä, että vain harvoilla olisi mahdollisuus ostaa vähemmän tavaraa ja kuluttaa vähemmän rahaa. Uskallan väittää, että Suomi on vauras maa, materialistisesti ehkä jopa liian vauras.

Käytimme vuonna 2006 reaalimäärinä…

• 36% enemmän rahaa vaatteisiin
• 29% enemmän rahaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan
• 23% enemmän rahaa tietoliikenteeseen
• 18% enemmän rahaa liikenteeseen
• 16% enemmän rahaa kodin sisustamiseen

…kuin vuonna 2001. -Työn hyväksikäyttö

Suomessa suurimmalla osalla kansalaisista on mahdollisuus hillitä kulutustaan ja vaihtaa tämä ylimääräinen raha vapaa-aikaan. Työnteon tehostaminen on totuttu korvaamaan rahalla vapaa-ajan sijaan. Suomalaisten keskimääräinen kuukausipalkka on 2940 euroa. Kohtuullistaja tietää mitä tarvitsee, ja valitsee korvaukseksi rahan sijaan lisääntyvän vapaa-ajan.

Työn tasaisempi jakaminen ylityöllistetyiltä alityöllistetyille mahdollistaisi pienituloisten hyvinvoinnin kohottamisen työllisyystilannetta parantamalla. Yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi ja onnellisempi.

Downshifting ei ole elitismiä eikä etuoikeus. Downshifting on irtiotto totaalisen työn yhteiskunnasta, jossa työstä palaudutaan shoppaamalla. Kohtuullistaja uskaltaa haastaa kulutusyhteiskunnan tavoitteet omilla elämäntavoitteillaan. Kohtuullistajat luovat yhteistä hyvää omaa hyvinvointia parantamalla.

Downshiftaus on askel kohti elämän yksinkertaistamista. Yksinkertaistaminen vaatii omien elämäntavoitteiden ja materialististen tarpeiden tuntemista. Ajattelua ja pohdintaa.

Ylikulutuksesta luopuminen parantaa hyvinvoinnin lisäksi sosiaalista statusta. Kestävät, hyvinvointia tuovat elämäntavat ovat muodissa. Statustuotteet, Veblen hyödykkeet, ovat mauttomia ja lisäraha tekee onnettomaksi. Rahan perässä juokseminen meni hyvästä syystä pois muodista.

Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella. Nuorten asennetta työhön voi pitää terveenä muutoksena aiempaan. Nuoret haluavat elämältään enemmän kuin pelkän työn ja työnkin tulee tarjota enemmän kuin palkkaa. Nuoret ymmärtävät, että työ on väline elää. – Työn hyväksikäyttö

Omien arvojensa tunteminen, niihin tyytyminen ja niiden mukaan eläminen ovat osoitus uudesta menestyksestä.

Valtavirran haastajat ovat aina kohdanneet vastarintaa. Vallassa oleva eliitti kokee uudet ajatukset uhaksi valtaa ylläpitävälle status quolle. Yksilöllisiä elämänratkaisuja tekevät saattavat kohdata epäluuloja, ja heidät pyritään marginalisoimaan poikkeustapauksiksi. - Downshiftaajat ovat etuoikeutettua eliittiä!

Onneksi Marin kaltaiset rohkeat ihmiset uskaltavat hälventää ennakkoluuloja. Marin Aamu-tv haastattelun nähneet pitävät downshiftausta varmasti uhan sijaan mahdollisuutena.

On surullista jos itsenäinen ajattelu, kulutuksen korvaaminen luomisella ja hyvän elämän tavoittelu leimataan elitistiseksi, vain harvojen mahdollisuudeksi ja mieletön pikatyydytysten tavoittelu ja liiallinen työnteko kansanomaiseksi. Kenen etuja tällä ajetaan?

Aiemmin joutilaisuudesta kirjoitettu mm. tämä postaus: Joutilaisuus on vapaa-aikaa

100 things challenge – minimalismin tavarahaaste

Massakulutusyhteiskunnan omistusmuoto on riippuvuus. – Christopher Lasch

Sadan tavaran haaste, 100 Things Challenge, on Dave Brunon kehittämä keino jallittaa kulutuskulttuuri. Haasteessa nostetaan hyvinvointia karsimalla tavaran määrä kattamaan vain tarpeellinen. Päätin ottaa hyvinvointihaasteen vastaan.

Opiskeluaikoina kävin muutamalla pidemmällä reppumatkalla Afrikassa ja Aasiassa. Reissaamisen hienoimpia elementtejä oli liikkumisenvapaus. Kaikki tarvittava kulki kepeästi selässä. Muistan kuinka koin Suomeen palatessani lievää häpeää tajutessani omistavani laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Kuka tarvitsee laatikollista haarukoita olinhan juuri elänyt kuusi viikkoa yhdellä lusikalla!

Liiallinen tavaramäärä sitoo meidät kuluttavaan elämään.

• Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.
• Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.
• Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.
• Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.
• Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
• Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.
• Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.
• Laina sitoo työhön.
• Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.

Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.

Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.

Ennen inventaarion aloittamista olin vakuuttunut, että minulla ei edes ole sataa tavaraa. Olin väärässä. Sunnuntaisiivous sujui kuin huomaamatta nuohotessani laatikostot, hyllyt ja kaapit tavaroitani etsien. Laskin 128 tavaraa. Kellarin rojut saivat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan. Tässä poiminta tavaralistaltani:

kovalevy

huivi

meditaatiotyyny

lompakko

mustekynä

lyijykynä

kirjat

hymypoikapatsas (tietenkin )

olkalaukku

kolikkopussi

kirjepaperi

kirjekuoret

muistikirja

kamera

Harjoituksen aikana tulee pohdittua suhdettaan omistamiseen, kuluttamiseen ja siihen, mikä on tarpeeksi. Aloin listan valmistuttua etsimään turhia tavaroita. Miksi ihmeessä minulla on 11 kauluspaitaa? Löysin listalta vaivattomasti 25 liiallista tavaraa.

Kirppispussi täyttyi mukavasti jo tavaroita laskiessa, tavaraa päätyi loppukarsinnan tuloksena myös Huuto.nettiin. Kunhan joku huutaa nuo liialliset tavarani niin olen hieman lähempänä 100 tavarantasoa.

Aiempaa stuffia tavarasta:

• Joulusiivous mahdollistaa onnellisuuden
• Kaksi tapaa tehdä töitä, onnellinen ja väärä
• Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?
• Asioita jotka ovat tavaraa tärkeämpiä (katso video)

Seuraava sivu »