Miksi tulevaisuuden suunnittelu on niin vaikeaa

“Pidän tulevaisuuden haaveista enemmän kuin menneen historiasta.” – Thomas Jefferson

Joululomasta on kulunut vain viikko tai kaksi ja monet kauhistelevat jo kiirettä. Lomia ennen tuli tammikuulle  sovittua mielenkiintoisia ja tärkeitä tapaamisia ja tehtäviä. Nyt stressaa kun aika tuntuu loppuvan kesken kaikkien sovittujen tehtävien kanssa. Kuinka tässä taas näin kävi?

Kokemamme kiire johtuu siitä, että emme osaa riittävän tarkasti ennustaa miltä tulevat tapahtumat tuntuvat. Joulukuussa, kuukausi ennen tehtävän ajankohtaa, otamme tehtävän ilolla vastaan. Se on mielestämme tärkeä ja mielenkiintoinen ja saamme samalla auttaa työkaveria. Tammikuun koittaessa joudumme kuitenkin perumaan tehtävän, koska emme ehdi tehdä sitä muiden kiireiden vuoksi.

Kirjassaan Stumbling on Happiness Daniel Gilbert vertaa tulevien tapahtumien ennustamista välimatkaan. Kaukana ajassa olevat asiat vaikuttavat yksinkertaisemmilta kuin lähellä olevat, kuten kaukana sijaitsevat kohteet näyttävät pieniltä ja tasapintaisilta verrattuna lähellä oleviin kohteisiin.

Horisontissa oleva hevonen on pieni ja tasavärinen, mutta lähemmäksi laukattuaan näemme sen suurena ja pilkukkaana. Aikahorisontissa kaukana olevia tapahtumia kuvaillessamme kerromme tapahtuman syyn: esityksen pitäminen seminaarissa on tärkeää, koska haluan ihmisten tietävän esityksen hienosta aiheesta.

Tehtävän koittaessa ihmettelemme mitä ajattelimme sopiessamme tapahtumaa, sillä tapahtuman syyn sijaan mietimme kuinka sen teemme: vartin mittaisen  esityksen vuoksi minun tulee käyttää päivä sen valmisteluun ja useita tunteja seminaaritilaisuuteen matkustamiseen.

Sen lisäksi, että emme osaa ajatella etukäteen sitä kuinka tulemme asiat tekemään, täytämme tulevaisuuden aukkokohdat usein normaaliarkea mukavammilla asioilla. Ennen joululomia oletamme, että olemme tammikuussa levänneitä ja täynnä energiaa, mutta jätämme kuvittelematta sähköpostitulvan, flunssan ja myöhästelevät junat.

Uuden työvuoden alkaessa on hyvä palauttaa Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen taas osaksi työpäivää.

Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

Elämään havahtuminen

Kuka tahansa typerys kestää kriisin. Se on tämä jokapäiväinen elämä joka meidät uuvuttaa. – Anton Chekhov

Loppuvuodesta 2007 huomasin, että suuri stressi ja uupumus on suuri mahdollisuus.  Olin tullut isäksi ja saanut samanaikaisesti työn johon minulla oli suuri intohimo. En osannut keskittyä elämässäni olennaiseen vaan pyrin tekemään kaiken mahdollisimman hyvin. En kyennyt siihen. Minulla ei ollut päämäärää. En ollut selvillä siitä mitä elämältäni halusin.

Mikäli kykenemme asettamaan ongelmamme perspektiiviin ja osaamme kanavoida ahdistuksen ratkaisujen etsimiseen näemme asiat uusin silmin. Tai paremminkin uusin arvoin. Ei tarvitse kuin katsoa kuvaa linnunradasta tai jossitella hetki esivanhempien riiausmahdollisuuksilla ja ongelmamme muuttuvat häviävän pieniksi. Stressi on merkki kyvyttömyydestämme hallita elämää. Olemme tehneet liikaa asioita ja asioita joilla ei ole meille merkitystä. Liikaan turhuuteen uupuminen pakottaa meidät hidastamaan ja arvioimaan elämäämme. Näemme mikä on meille elämässä arvokkainta.

Joululomalla 2007 etsin keinoja ottaa elämä takaisin haltuuni. Löysin erilaisia keinoja rauhoittaa mieltä. Rauhallinen mieli on mannaa ylikuumenneille ja ahdistuneille ajatuksille. Aloitin tai-chin ja ilmoittauduin kaupungin palstaviljelyjonoon. Lähdin myös kehittämään asuinaluettani asukasyhdistykseen.

Tarvitsin viikkoihini hidasta omaa-aikaa, hetkiä, jolloin aivoni saisivat levätä. Tai-chi on meille pohjois-eurooppalaisille suorittajille helppo tapa meditoida, kuten joogakin. Tiedostamattoman minämme kesyttämiseen tarkoitetut keinot auttavat stressin laannuttamiseen, lepäämiseen ja ennaltaehkäisevät tulevien kiireiden aiheuttamia paineita.

Kävin kevään ajan tai-chissa, mikä loi viikkooni rauhoittumisen hetkiä. Kahtena tuntina viikossa en voinut ajatella työasioita tai huolia kotona. Harjoitusten jälkeen olo oli rauhallinen. Tuntui kuin kävelisi hieman maanpinnan yläpuolella. Taakka oli otettu hetkeksi olkapäiltä.

Tai-chi unohtui kesällä. Kesäloma ja kasvimaanhoito auttoivat rentoutumaan ja tekivät meditoinnista tai-chin avulla turhaa. Syksyllä kasvimaa aloitti leponsa ja toimistoarki palasi täydentämään elämääni. Toinen lapsemme syntyi lokakuussa. Joululoma tuli taas oikeaan aikaan pelastamaan minut.

Jouluna 2008 löysin keinot hallita ajankäyttöäni. Ei riittänyt, että rauhoituin kahtena tuntina viikossa ja lepäsin lomalla. Minun täytyi ottaa myös muu elämäni hallintaan. Olin innoissani. Tutkailin itseäni ja annoin ajatusten lentää. Miten haluaisin elää?

Suurten elämänmuutosten tai vahvojen kokemusten aiheuttamat stressitilat aukaisevat uusia mahdollisuuksia. Havahdumme tarkastelemaan elämän tarkoitusta ja elämän arvojamme. Se onko havahtumisesta parempaan ja onnellisempaan elämään hyötyä, riippuu siitä muutammeko toimintaamme uuden tiedon mukaiseksi

Tieto siitä kuinka haluamme elää ja mitä pidämme elämässä arvokkaana ei riitä muuttamaan elämäämme. Olemme tottuneet elämään ja toimimaan tietyllä tavalla. Tapamme ovat kuin automaatioita. Emme suunnittele istuvamme TV:n edessä koko iltaa, silti teemme niin joka ilta. Emme tavoittele velkaa, mutta silti ostamme taas uuden auton ja isomman asunnon. Elämämme muuttuu helposti tiedostamattomaksi automaatioksi. Jotta voisimme elää unelmiemme elämää ja saavuttaa elämän tavoitteemme meidän tulee uudelleen kouluttaa sisäinen apinamme. Meidän tulee muuttaa tiedostamattomat tapamme joiden sanelemana toimimme.

Tapojen muuttaminen on vaikeaa ja kestää kauan, mutta se ei ole mahdotonta ja palkintona on onnellisempi hyvä elämä ja vahva tunne elämän hallinnasta.

Olen kahden vuoden aikana kehittänyt keinoja elämänlaatuni parantamiseksi, tapoja joiden avulla nauttisin eniten lyhyestä elämästäni. Olen kerännyt ja lukenut elämänhallinnasta, hyvästä elämästä, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Henkilökohtaisen onnellisuuden mahdollistavan hyvinvoinnin parantaminen on mahdollista. Keinot ovat tiedossa. Ne tulee vain ottaa tavaksi. Olen omaksunut jo muutaman tavan. Toivottavasti Vehmas Assembly osoittautuu leppoisaksi foorumiksi omaksua lisää.