Tavarasta luopuminen vapauttaa

Lasi ei ole puolityhjä eikä puolitäysi vaan kaksi kertaa niin suuri kuin sen tarvitsisi olla. – Tuntematon

Moni haaveilee vähemmästä työnteosta ja tarpeesta siivota. Oman kodin toivoisi olevan tyylikäs. Sellainen jossa ei ole  tavaraa pursuavia kaappeja ja tilpehöörin peittämiä hyllyjä ja pöytiä. Tavaramäärän rajaaminen on askel kohti näitä unelmia.

Minulle tavaramäärän rajaaminen on välitavoite velattomuuteen. Velattomuus on eräs keskeisistä elämäntavoitteistani. Haluan elää minulle kuuluvissa rajoissa, rajoittamatta omalla elämälläni muiden mahdollisuuksia elää.

Olen kevään aikana hivuttanut itseäni viikonloppusiivousten yhteydessä kohti 100 tavaran rajoja. 100 Things Challenge on saanut Yhdysvalloissa huomiota uudenlaisena avauksena kulutuskulttuurin taltuttamiseen.

Olen saavuttanut välitavoitteeni. Omistan tällä hetkellä 100 tavaraa, joista vielä seitsemän odottaa kierrätystä. Olen vapauttanut 35 prosenttia tavaroistani niitä enemmän tarvitseville.

Kuten aina tavoitteita saavutellessa, matka oli päämäärää kiehtovampi. Tutustuin tavaramäärää karsiessani itseeni. Jouduin pohtimaan suhdettani omistamiseen, turvallisuuden tunteeseen ja sosiaaliseen paineeseen aivan eri tavalla kuin mitä teemme tavaraa ostaessa. Minulla on hyvä syy omistaa jokainen esineeni. Tunnen nyt jokaisen tavarani. Tunne on voimaannuttava. Koti on  hallinnassani, kontrollissa.

Elämäntavoitteet selkeyttävät elämää ja toimintaa, tavaramäärän rajaaminen oleelliseen taas vapauttaa toimimaan. Rajaamalla tavaramäärää vähennät kulujasi ja lisäät näin mahdollisuuksiasi vähentää työn tekoa. Tavaramäärän rajaaminen oleelliseen auttaa meitä myös harkitsemaan kulutustamme. Impulssikuluttaminen loppuu. Jos nyt ostan uuden polkupyörän tai nämä kengät, niin mistä jo omistamastani tavarasta olen valmis luopumaan? Säästämme rahaa ja pidämme kotimme kauniina.

Tavaramäärääsi kohtuullistamalla teet itsestäsi vastustuskykyisen mainoksia ja kulutukseen ohjaavaa sosiaalista painetta vastaan. Olet vapaa päättämään itse siitä mitä juuri sinä tarvitset.

Mitkä ovat sinulle oleellisimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat tavarat? Oman elämänsä vaurautta ja laatua voi ryhtyä nostamaan pohtimalla vastausta.

Kun tietää mitä tarvitsee, voi pyyhkiä sekavan, epämääräisen tavarapaljouden pois ja vastaanottaa tilalle selkeyttä, keveyttä ja suurempaa ajankäytön vapautta.

Lisää kirjoituksia tavarasta

Downshifting lisää hyvinvointia ja kohottaa statusta

Kulutusta voidaan pitää negatiivisena tuotantona. - Alfred Marshall

Mari herätti mielenkiintoisen keskustelun downshiftaajien määrittelystä. Julkisuudessa elämän yksinkertaistajia, kohtuullistajia, on kutsuttu elitistisiksi ja downshiftausta ylemmän keskiluokan etuoikeudeksi. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.

Elitismi on väärä termi kuvaamaan ilmiötä, jossa henkilökohtaiset menot minimoidaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Downshifting ei ole työnteon lopettamista vaan tarvittavan tulotason kohtuullistamista, jotta ehtisi tehdä työn lisäksi muitakin itselle merkityksellisiä asioita. Se, että viettää elämäänsä itselle tärkeiden asioiden parissa, jotka parantavat onnellisuutta materian hamstrausta paremmin, ei ole merkki elitismistä vaan osoitus terveen järjen käytöstä.

Elitismi ja ylemmän keskiluokan etuoikeus viittaavat käsitykseen siitä, että vain harvoilla olisi mahdollisuus ostaa vähemmän tavaraa ja kuluttaa vähemmän rahaa. Uskallan väittää, että Suomi on vauras maa, materialistisesti ehkä jopa liian vauras.

Käytimme vuonna 2006 reaalimäärinä…

• 36% enemmän rahaa vaatteisiin
• 29% enemmän rahaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan
• 23% enemmän rahaa tietoliikenteeseen
• 18% enemmän rahaa liikenteeseen
• 16% enemmän rahaa kodin sisustamiseen

…kuin vuonna 2001. -Työn hyväksikäyttö

Suomessa suurimmalla osalla kansalaisista on mahdollisuus hillitä kulutustaan ja vaihtaa tämä ylimääräinen raha vapaa-aikaan. Työnteon tehostaminen on totuttu korvaamaan rahalla vapaa-ajan sijaan. Suomalaisten keskimääräinen kuukausipalkka on 2940 euroa. Kohtuullistaja tietää mitä tarvitsee, ja valitsee korvaukseksi rahan sijaan lisääntyvän vapaa-ajan.

Työn tasaisempi jakaminen ylityöllistetyiltä alityöllistetyille mahdollistaisi pienituloisten hyvinvoinnin kohottamisen työllisyystilannetta parantamalla. Yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi ja onnellisempi.

Downshifting ei ole elitismiä eikä etuoikeus. Downshifting on irtiotto totaalisen työn yhteiskunnasta, jossa työstä palaudutaan shoppaamalla. Kohtuullistaja uskaltaa haastaa kulutusyhteiskunnan tavoitteet omilla elämäntavoitteillaan. Kohtuullistajat luovat yhteistä hyvää omaa hyvinvointia parantamalla.

Downshiftaus on askel kohti elämän yksinkertaistamista. Yksinkertaistaminen vaatii omien elämäntavoitteiden ja materialististen tarpeiden tuntemista. Ajattelua ja pohdintaa.

Ylikulutuksesta luopuminen parantaa hyvinvoinnin lisäksi sosiaalista statusta. Kestävät, hyvinvointia tuovat elämäntavat ovat muodissa. Statustuotteet, Veblen hyödykkeet, ovat mauttomia ja lisäraha tekee onnettomaksi. Rahan perässä juokseminen meni hyvästä syystä pois muodista.

Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella. Nuorten asennetta työhön voi pitää terveenä muutoksena aiempaan. Nuoret haluavat elämältään enemmän kuin pelkän työn ja työnkin tulee tarjota enemmän kuin palkkaa. Nuoret ymmärtävät, että työ on väline elää. – Työn hyväksikäyttö

Omien arvojensa tunteminen, niihin tyytyminen ja niiden mukaan eläminen ovat osoitus uudesta menestyksestä.

Valtavirran haastajat ovat aina kohdanneet vastarintaa. Vallassa oleva eliitti kokee uudet ajatukset uhaksi valtaa ylläpitävälle status quolle. Yksilöllisiä elämänratkaisuja tekevät saattavat kohdata epäluuloja, ja heidät pyritään marginalisoimaan poikkeustapauksiksi. - Downshiftaajat ovat etuoikeutettua eliittiä!

Onneksi Marin kaltaiset rohkeat ihmiset uskaltavat hälventää ennakkoluuloja. Marin Aamu-tv haastattelun nähneet pitävät downshiftausta varmasti uhan sijaan mahdollisuutena.

On surullista jos itsenäinen ajattelu, kulutuksen korvaaminen luomisella ja hyvän elämän tavoittelu leimataan elitistiseksi, vain harvojen mahdollisuudeksi ja mieletön pikatyydytysten tavoittelu ja liiallinen työnteko kansanomaiseksi. Kenen etuja tällä ajetaan?

Aiemmin joutilaisuudesta kirjoitettu mm. tämä postaus: Joutilaisuus on vapaa-aikaa

Pysäytä kiire ja menesty – suunnittele hyvä elämä

“Kuoleman lähestyessä eräät menestyksen merkit vaikuttavat melko järjettömiltä.” – Donald A. Miller

Menestys tarkoittaa liian usein sitä, että omistaa enemmän ja kalliimpia tavaroita kuin muut, tai sitä, että omaa enemmän valtaa tai julkisuutta kuin muut. Tällainen menestyminen ei takaa onnellisuutta, vaan päinvastoin johtaa helposti uuvuttavaan oravanpyörään.

Kertooko kiire menestyksestä?

Yhteiskunta, joka perustuu kulutukseen ja taloudelliseen meritokratiaan, palkitsee rahan perässä juoksemisen. Ihmiset juoksevat rahan perässä, koska uskovat rahan tuovan onnellisuutta, ja koska eivät halua vaikuttaa luusereilta. Yhteiskunnalle tämä sopii, koska varakkailla on tapana kuluttaa enemmän kuin varattomilla. Meritokraattinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu ajatukseen, jonka mukaan taitavat ja viisaat rikastuvat ja saavuttavat korkean statuksen. Menestys on itseansaittua.

Kärjistäen köyhät ja tavalliset ihmiset ovat meritokratian mukaan tyhmiä, laiskoja tai molempia, eivätkä täten ansaitse menestystä. Meritokraattisessa yhteiskunnassa työttömiä pidetään luusereina ja köyhyyttä omana syynä. Kukaan ei halua olla luuseri. Luuserin leiman välttääkseen täytyy juosta rahan ja maineen perässä.

Meritokratia syrjäytti aiemmat ajatukset, joiden mukaan elämä ei riipu vain omista taidoista, vaan myös onnella, sattumilla ja jumalilla oli näppinsä pelissä. Larry King on todennut terävästi, että “ne jotka ovat menestyneet mutta eivät mainitse onnea huijaavat itseään”.

Yhteiskunta kannustaa hedonistiseen oravanpyörään, eli elämäntilanteeseen, jossa ihmiset tavoittelevat onnellisuutta omaisuutta kartuttamalla, kulutuksella ja yhtiöhierarkiassa kapuamalla. Hedonistisessa oravanpyörässä oleva ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on.

Mikäli haluat menestyä yhteiskunnan menestysasteikolla, asiasi eivät ole koskaan hyvin, sillä ne voisivat olla aina vielä hiukan paremmin. Et ole koskaan onnellinen. Adaptaatioperiatteen mukaisesti totumme muuttuneisiin olosuhteisiin nopeasti. Uuden auton omistaminen ei tuotakaan odotettua onnellisuutta. Täytyy tehdä yhä pidempää työpäivää, ja ottaa yhä suurempia lainoja, jotta saisi vielä hienomman auton.

Suunnittele ja toteuta oma kiireetön menestyksesi

Minulle menestystä on se, että voi vanhuksena todeta eläneensä hyvän ja onnellisen elämän. Kirjoitin Työn hyväksikäyttö kirjassa menestyksestä seuraavaa:

“Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella.[...] Menestys on omien arvojensa tuntemista, niihin tyytymistä ja niiden mukaan elämistä. Arvojen mukaisten elämäntavoitteiden tavoittelu on tärkeä osa menestyksellistä onnellista elämää.” – Työn hyväksikäyttö

Joululoman aikana kerroin, kuinka teet konkreettisia suunnitelmia onnellisemman arjen toteutumiseksi. Listasimme meille kaikkein tärkeimmät asiat elämässä, elämäntavoitteemme, ja suunnittelimme kuinka voimme elää näiden arvojen mukaisesti.

Askeleet kohti hyvää onnellista elämää:

1. Uudenvuoden mahdollisuus
2. Listaa elämäntavoitteesi
3. Millainen elämäsi on viiden vuoden päästä?
4. Hyvä elämä on päivittäisiä tekoja

Vehmas Assemblyn sloganin mukaisesti “Hyvä elämä koostuu teoista”. Tavoitteiden eteen työskentely tuottaa enemmän onnea kuin niiden saavuttaminen. Voimme tavoitteiden avulla huijata mielemme toimimaan kuten haluamme. Meille rakkaat asiat, joista nautimme eivät unohdu arjen pyörteissä, koska olemme ottaneet ne huomioon päivärutiineissamme.

Oma tavoitelistani vuodelle 2010 alkaa olla valmis. Tammikuussa aion ottaa tavaksi mennä sänkyyn viimeistään kello 23.00. Nukun liian lyhyitä öitä ja uskon, että lisäuni tekee minut onnellisemmaksi. Aion nukkumisen lisäksi rauhoittaa elämääni vaihtamalla kahtena iltana viikosta netin informaatiotulvan ja valinnanmahdollisuuksien vyöryn kirjaan. Kirjat ovat mukavan hitaita.

Millaisia tavoitteita sinulla on tammikuulle tai vuodelle 2010?

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »