Tavarasta luopuminen vapauttaa
Sampsa kirjoitti, 18/04/2010
Seuraa Twitterissä
Kuva cc Brother O'Mara
Lasi ei ole puolityhjä eikä puolitäysi vaan kaksi kertaa niin suuri kuin sen tarvitsisi olla. – Tuntematon
Moni haaveilee vähemmästä työnteosta ja tarpeesta siivota. Oman kodin toivoisi olevan tyylikäs. Sellainen jossa ei ole tavaraa pursuavia kaappeja ja tilpehöörin peittämiä hyllyjä ja pöytiä. Tavaramäärän rajaaminen on askel kohti näitä unelmia.
Minulle tavaramäärän rajaaminen on välitavoite velattomuuteen. Velattomuus on eräs keskeisistä elämäntavoitteistani. Haluan elää minulle kuuluvissa rajoissa, rajoittamatta omalla elämälläni muiden mahdollisuuksia elää.
Olen kevään aikana hivuttanut itseäni viikonloppusiivousten yhteydessä kohti 100 tavaran rajoja. 100 Things Challenge on saanut Yhdysvalloissa huomiota uudenlaisena avauksena kulutuskulttuurin taltuttamiseen.
Olen saavuttanut välitavoitteeni. Omistan tällä hetkellä 100 tavaraa, joista vielä seitsemän odottaa kierrätystä. Olen vapauttanut 35 prosenttia tavaroistani niitä enemmän tarvitseville.
Kuten aina tavoitteita saavutellessa, matka oli päämäärää kiehtovampi. Tutustuin tavaramäärää karsiessani itseeni. Jouduin pohtimaan suhdettani omistamiseen, turvallisuuden tunteeseen ja sosiaaliseen paineeseen aivan eri tavalla kuin mitä teemme tavaraa ostaessa. Minulla on hyvä syy omistaa jokainen esineeni. Tunnen nyt jokaisen tavarani. Tunne on voimaannuttava. Koti on hallinnassani, kontrollissa.
Elämäntavoitteet selkeyttävät elämää ja toimintaa, tavaramäärän rajaaminen oleelliseen taas vapauttaa toimimaan. Rajaamalla tavaramäärää vähennät kulujasi ja lisäät näin mahdollisuuksiasi vähentää työn tekoa. Tavaramäärän rajaaminen oleelliseen auttaa meitä myös harkitsemaan kulutustamme. Impulssikuluttaminen loppuu. Jos nyt ostan uuden polkupyörän tai nämä kengät, niin mistä jo omistamastani tavarasta olen valmis luopumaan? Säästämme rahaa ja pidämme kotimme kauniina.
Tavaramäärääsi kohtuullistamalla teet itsestäsi vastustuskykyisen mainoksia ja kulutukseen ohjaavaa sosiaalista painetta vastaan. Olet vapaa päättämään itse siitä mitä juuri sinä tarvitset.
Mitkä ovat sinulle oleellisimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat tavarat? Oman elämänsä vaurautta ja laatua voi ryhtyä nostamaan pohtimalla vastausta.
Kun tietää mitä tarvitsee, voi pyyhkiä sekavan, epämääräisen tavarapaljouden pois ja vastaanottaa tilalle selkeyttä, keveyttä ja suurempaa ajankäytön vapautta.
Lisää kirjoituksia tavarasta
Joutilaisuus on vapaa-aikaa
Sampsa kirjoitti, 27/11/2009
Seuraa Twitterissä
Kuva cc Swamibu
Pidä varasi jos huomaat menettäväsi vapaa-aikaa, sillä saatat menettää samalla sielusi. – Logan P. Smith
Suomessakin on alettu pohtia joutilaisuuden ja hidastamisen etuja. Kasvava joukko suomalaisia kokee tarvetta hidastaa oravanpyörän vauhtia.
“Hidastaminen ei tarkoita kaiken tekemistä etanan vauhdilla, vaan työskentelyä, leikkimistä ja parempaa elämää tekemällä asiat sopivalla vauhdilla.” – Slow Planet
Slow-liike, elämän tarkoituksellinen hidastaminen ja joutilaisuus houkuttelevat monia. Joutilaisuus särähtää korvaan kuitenkin perisyntinä, kaiken pahan alkuna.
Ristiriita näkemysten välillä johtuu tavasta ymmärtää termi. Minä, ja uskon, että monet muutkin joutilaisuudesta puhuvat, tarkoittavat joutilaisuudella sitä mitä Josef Pieper kutsuu nimellä vapaa-aika, leisure.
Kirjassaan Leisure – The Basis of Culture Pieper kuvaa vapaa-aikaa työyhteiskunnan vastakohdaksi, mielentilaksi jossa ihminen on sinut itsensä kanssa ja antaa asioiden löytää oma tilansa ja paikkansa. Ihminen on rauhallinen ja elää puuttumatta asioihin. Mieli on vapaa-ajalla vapaa kuten juuri ennen nukahtamista.
Vapaa-aika ei ole tarkoitushakuista. Vapaa-aika ei ole tauko työstä jotta jaksaisi taas tehdä töitä. Vapaa-ajan mielentilassa ihminen kokee yhtä maailman kanssa. Piperin mukaan ihminen muuttuu tällöin sieluksi tai hengeksi, osaksi kaikkeutta. Vapaa-aika avaa vapauden portit ollen välitila työn ja työttömyyden välillä.
Downshifting, eli kohtuullistaminen, nähdään Sitran mukaan tapana lisätä vapaa-aikaa ja joutilaisuutta.
“Downshifting viittaa yksittäisten yksilöiden tai ihmisryhmien toimintamalliin, jossa yksilöt pyrkivät karkaamaan liian raskaaksi ja verottavaksi kokemastaan työelämän oravanpyörästä.”
Itse ymmärrän downshiftauksen paremminkin kulutuksen vähentämisenä. Kulutus kohtuullistetaan kestävämmälle tasolle. Kulutuksen vähentyessä ei rahalle ole enää yhtä suurta tarvetta ja vapaa-aikaa voidaan lisätä.
Oli niin tai näin, kohtuullistaminen tai hidastaminen on nykysuomessa vaikeaa. Hidastaminen muuttuu helposti itseasiaksi ja tarkoitushakuiseksi. Hidastetaan jotta… Ja lopulta ei kuitenkaan tiedetä miksi, mitä ja kuinka paljon tulisi hidastaa.
Oma elämäni on hidastunut koska olen pyrkinyt nostamaan omaa hyvinvointiani. Olen keskittynyt minulle tärkeisiin asioihin ja karsinut ylimääräisen hälinän. Minulla on nyt mahdollisuus tehdä rauhassa minulle mieluisia asioita.
Joutilaisuus, hitaus ja kohtuullistaminen ovat minulle seurauksia hyvinvoinnin nostamisesta, eivät välineitä tai päämääriä itsessään. Mikä parasta elämän rauhoittuminen ja lisääntynyt vapaa-aika, siis aika ilman tarkoitusta, ovat omiaan yhä nostamaan hyvinvointia.
Lue lisää työn ja kulutuksen roolista onnellisessa elämässä ebookista: Työn Hyväksikäyttö – Onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään
Vehmas Assembly julkaisee ja jakaa kirjan luettavaksesi ensi viikolla!
Muualla hidastamisesta kirjoitettua:
