Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

Multitasking – mitä enemmän teet sitä vähemmän saat aikaan

“Kahden asian samanaikainen tekeminen on olla tekemättä kumpaakaan.“ – Publius Syrus

Multitasking, usean asian samanaikainen tekeminen, heikentää keskittymiskykyä ja työtehokkuutta. Tekemällä vähemmän saavuttaa enemmän. Multitaskaajat heikentävät keskittymiskykyään mikä saattaa johtaa työuupumukseen.

Havahdutko koskaan siihen, että teet tietokoneella jotain aivan muuta kuin mitä sinun piti tehdä? Olit kirjoittamassa asiakkaalle sähköpostia mutta havahdut selaamasta RSS-tilauksiasi samalla kun vilkuilet mitä kaikkea selaimen välilehdiltä löytyy, kuuntelet youtube-videota ja vilkuilet Facebookkia – ja Twitteriä. Muistatko havahduttuasi mitä sinun piti tehdä tai edes mitä teit poukkoillessasi asiasta toiseen?

Kirjoitin keväällä Ajatuksia maailmasta-blogissa informaatiotulvasta ja sen haitoista. Valtava, jatkuvalla syötöllä vyöryvä usein kielteinen uutistulva ahdistaa ihmisiä.

Kun emme malta keskittyä olennaiseen, siihen itselle tärkeään tietoon ja sen rauhalliseen mutusteluun, menetämme parhaat ajatuksemme. Hyvät ideathan syntyvät usein silloin kun emme tee yhtään mitään. Itse saan parhaat ideani usein puoliunessa sängyllä loikoillessani. Jotkut seuraavat informaation päivittymistä nykyään jopa sängyssä, vessasta puhumattakaan. Montakohan ajatusta on jäänyt syntymättä raivoisan tietotulvassa kahlaamisen vuoksi?

Stanfordin yliopiston tuore tutkimus osoitti sosiologien aiemmat epäilyt todeksi. Ihminen ei kykene tietoisesti ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan. Jotkut tutkijat olivat kuitenkin epäilleet, että multitaskaajilla olisi taito prosessoida tietoa muita tehokkaammin. Tämä epäily osoittautui nyt julkaistussa tutkimuksessa vääräksi.

Tutkimuksen mukaan informaatiotulvassa asiasta toiseen poukkoilu, eli multitaskaus, johtaa:

• keskittymiskyvyn heikkenemiseen. Multitaskaajat eivät kykene keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Heille on syntynyt tapa vaihtaa tehtävää lennossa pienimmästäkin ärsykkeestä. Tunne siitä, että on aina tekemässä väärää asiaa on tyypillistä keskittymiskykynsä menettäneille. Sen sijaan, että keskityt tämänhetkiseen tehtävään mietit mitä muuta juuri nyt pitäisi tehdä.
• huonoon muistiin. Sen lisäksi, että poukkoilemme asiasta toiseen keskittymättä mihinkään, emme edes muista missä poukkoilimme. Usean asian tekeminen yhtä aikaa heikentää kykyä jäsentää tietoa. Mitä useampaa asiaa yritämme tehdä sitä vähemmän muistamme tekemästämme.
• kyvyttömyyteen erottaa olennainen. Se vähä mitä multitaskaaja tekemisistään muistaa on todennäköisesti epäolennaista tietoa. Multitaskajille on muodostunut tapa kiinnittää kaikkeen informaatioon huomiota jolloin he eivät kykene keskittymään olennaiseen.

Multitaskaus johtaa sekavuuteen. Kaikki tuntuu olevan tärkeää ja koko ajan on kiire. Työpäivän päätyttyä on aivan puhki mutta ei osaa sanoa mitä päivän aikana teki. Työt kasautuvat, eikä kiire tunnu laantuvan koskaan. Työhyvintointi häviää.

Multitaskaus on valinta kysymys. Voit valita toisin. Voit multitaskata ja sählätä jolloin heikennät hyvinvointiasi, muistiasi, keskittymiskykyäsi, asioiden hahmottamiskykyäsi ja lisäät ahdistusta, tai voit tehdä vähemmän ja olla tehokkaampi, saada lisää vapaa-aikaa, aikaa ajatella, parantaa hyvinvointiasi, saavuttaa onnea tuovan flown huuman ja ylläpitää mielenrauhaa. Sinun täytyy vain päättää mikä on tärkeää ja milloin kukin tärkeä asia tehdään.

Lue kuinka minä vältän työuupumuksen: Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen

Löydä elämällesi suunta ja lopeta ajelehtiminen

“Hyvä elämä on prosessi, ei olotila. Se on suunta, ei määränpää.” -Carl Rogers

Tämän kirjoituksen kirjoittaminen jännitti. Oman hyvinvoinnin parantaminen perustuu siihen itsepohdiskeluun ja niille keinoille joita yritän nyt kuvata. Mainitsin aiemmassa kirjoituksessa elämän selkeyttämisen yhdeksi hyväksi loma-aktiviteetiksi. Tämä elämänselkeyttäminen kannattaa tehdä oli loma tai ei. Elämäntavoitteiden selvittäminen havahdutti minut. Kokemus on ollut niin hyvä, että haluaisin osata kertoa siitä teille mahdollisimman kannustavasti.

Minulla on tämän ajatteluprosessin ansiosta elämässäni selkeitä tavoitteita, joita kohti pyrin. Elämäntavoitteiden selvittämisen avulla elämäni sai selkeän suunnan. Kaiken, välillä tylsän ja yksitoikkoisenkin marraskuisen arjen, keskellä tiedän minne olen menossa ja kuinka pääsen sinne.

Ponnistelin reilun vuoden ennen kuin löysin toimivan keinon asettaa elämän järjestykseen. Jouluna 2008 listasin elämäntavoitteeni, mikä muutti tapaani suhtautua menestykseen ja hyvään oloon. Elämäntavoitteiden selvittäminen havahdutti minut myös tajuamaan, että hyvä elämä säästää rahaa, saattaa lisätä vapaa-aikaa, ja on ympäristöystävällistä. Ympäristö pelastuu tavoittelemalla onnea.

Kuinka haluat tulla muistetuksi?

Elämäntavoitteet kuvaavat arvojani, sitä mitä pidän elämässä arvokkaana ja sitä minkä tekemisestä nautin kaikkein eniten.

Lähestyin tavoitteitani jokseenkin kuolemansynkästi pohtimalla, kuinka toivon ihmisten muistavan minut kuoltuani. Tarkoitus ei ole synkistellä vaan asettaa elämä perspektiiviin, elämällä on tapana loppua joskus ja siksi haluamaansa elämää tulee elää nyt. Pohdiskelin asiaa joulun pyhinä ja kirjoitin elämäntavoitteeni ylös myöhempää pohdiskelua ja muutoksia varten. Elämäntavoitteeni muuttuvat varmasti vielä monesti oman muutokseni myötä.

Elämäntavoitteeni liittyvät pääasiassa perheeseen. Perhe on parasta mitä elämässäni on. Osa tavoitteistani taas kuvaa sitä minkälaisena toivon tulevani muistetuksi elettyäni hyvän elämän. Toivon että minut muitetaan muunmuassa itselleni ja arvoilleni rehellisenä, onnellisena, rauhallisena ja puntaroivana, miehenä joka neuvoi ja toteutti eikä vain puhunut.

Listaa tehdessä ei pidä miettiä mitä sinun tulisi haluta vaan keskittyä siihen mikä on juuri sinulle arvokkainta ja minkä tekemisestä juuri sinä nautit eniten. Kyseessä ei siis ole muuttumisleikki. Meidän tulee keskittyä meidän jo olemassa olevien vahvuuksien kehittämiseen. Onnea on olla oma itsensä ja vahvistaa omia vahvuuksia.

Tarkastellessani listaa hämmästyin. Yksikään elämäntavoitteeni ei koskenut työtä tai varakkuuden tavoittelua. Tarkemmin ajateltuani tajusin, että tämä ei ole lainkaan yllättävää. En kykene kuvittelemaan, että kukaan haluaa tulla muistokirjoituksessaan muistetuksi aina töissä olevana johtajana jolla oli kaksi mersua. Kovin moni tuntuu kuitenkin pyrkivän tähän perheen, ystävien ja oman terveyden kustannuksella. He ovat varmasti mestareita toteuttamaan työsuunnitelmiaan, mutta eivät ole kiireiltään ehtineet pysähtyä miettimään mitä haluavat elämältään.

Hienoa, listan kirjoitettuani minulla oli kuva siitä mitä haluan elämältä. Listani ja tieto tavoitteistani ei kuitenkaan muuttanut elämääni. Tavoitteiden eteen täytyy tehdä töitä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi saavutettu

Saavutan töissä mielestäni hyvin tavoitteeni ja yhdessä tehdyt vuositavoitteet tekevät vuodesta mielekkään kokonaisuuden, joka taas on osa monivuotista työsuunnitelmaa. Juuri tämän takia teemme töissä tavoitteille työsuunnitelman. Suunnittelemalla askeleemme kohti tavoitteita saavutamme ne helpommin, eikä työmme muutu satunnaiseksi harhailuksi. Tavoitteet tekevät työmme myös mielekkääksi kun tiedämme, että tylsätkin toimet ovat tärkeä osa kokonaisuutta.

On huolestuttavaa, että ihmiset suunnittelevat työnsä niin tarkasti mutta laiminlyövät oman onnellisuutensa. Jos suunnittelisimme yhtä tarkasti kuinka maksimoida onnellisuuden jota perhe, ystävät ja vapaa-aikamme tuottaa kuin suunnittelemme työtehokkuuden maksimointimme, burn-outit olisivat harvinaisia ja perheet voisivat paremmin. Olisimme onnellisempia.

Tein elämäntavoitteilleni työsuunnitelman. Pohdin joululoman aikana mistä osista hyvä vanhemmuus rakentuu, kuinka saavutan onnellisuuden niin, että voin elää arvojeni mukaan. Rikoin elämäntavoitteet konkreettisemmiksi pitkänajantavoitteiksi ja edelleen pienemmiksi välitavoitteiksi. Lopulta minulla oli kuukausitavoitteita joiden eteen tehdä päivittäin tai viikottain töitä.

Osa näistä kuukausitavoitteista vaati selkeää elämäntavan muutosta, ei mitään suurta, mutta päivittäisiä tekoja. Näistä pienistä teoista täytyy saada automaattinen tapa joka korvaa aiemman automaation. Hyvä esimerkki tästä on tavoitteeni olla lapsille läsnä ja helposti lähestyttävissä. Päivittäinen teko jota harjoittelen on keskeyttää tietokonepuuhat tai lukeminen lapsen halutessa huomiota. Tällainen huomionantaminen ei ole vaikeaa, mutta jos on tottunut sanomaan tietokoneruudun takaa poissaolevasti: joo, hienoa, niin uusi tapa täytyy ajaa sisään. Haluan, että minun ei tarvitse enään harjoittelujakson jälkeen ajatella lapsen asettamista etusijalle. Sen tulisi olla tiedostamaton tapa toimia.

Palkkioita ja mielihyvää

Jokainen uusia tapoja opetellut tietää, että hiljaa hyvä tulee. Yhdenkin tavan uudelleen opettelu vaatii uskomattomasti itsekuria, eikä kahta tapaa kannata opetetella samanaikaisesti. Riippuu tavasta jonka haluaa opetella kuinka kauan sen sisäistämiseen kuluu. Jos tavoittelet uutta päivittäistä rutiinia niin tavan oppii melko nopeasti. Jos taas tavoitteena on aloittaa lenkkeily pari kertaa viikossa, niin tavan sisäistämiseen menee kauemmin.

Päivittäiset tietyn merkin laukaisemat tavat, jotka aikaansaavat välittömän mielihyvän, oppii nopeiten ja vaivattomammin. Tämän vuoksi lenkkeilyrutiinin opettelu vaatii enemmän verrattuna vaikka aamiaistavan sisäistämiseen (en syönyt ennen aamiaista). Lenkkeily on aluksi kaikkea muuta kuin mielihyvää tuottavaa. Lenkkeilyn aikaansaama energisyys ja hyväolo tulee esiin vasta kun kunto on alkanut nousta ja saa maitohappojen sijasta nauttia juoksunjälkeisestä hormonihuumasta. Lämpimien aamiaisvoileipien syöminen kahvin kanssa taas tuottaa välitöntä mielihyvää. Lenkkeilynkaltaisten, aluksi haastavien, tapojen opettelua voi helpottaa palkitsemalla itse itsensä. Lenkin päälle voi syödä palkinnoksi vaikka aamiaisen.

Osa tavoitteistani vaativat tekemistä vain harvoin. Esimerkiksi pitkänajantavoite olla elämättä velaksi taloudellisesti tai ekologisesti sisältää tavan olla keräämättä tavaraa. Yksi keino tähän tapaan pääsemiseksi on käydä kaappeja läpi muutaman kerran vuodessa ja laittaa turha tavara kiertoon.

Voit ihmetellä, että miten kaappien siivous tuottaa sitä kaipaamaamme mielihyvää. Ei kaappien siivous olekaan mieltäylentävää ellet satu suhtautumaan siihen siten. Olen todella ylpeä itsestäni aina kun olen vastustanut kiusausta säilyttää turhaa roinaa erilaisten tekosyiden vuoksi. Oloni on vapaampi kun tiedän, että voin tarvittaessa luopua tavarasta. Ja tietenkin jo pelkkä työskentely tavoitteeni eteen tuottaa mielihyvää, sitä tekemisen iloa.

Kun muutut, muuta tavoitteitasi

Aika ajoin on hyvä palata tarkastelemaan elämäntavoitteita ja pitkänajantavoitteita. Pitävätkö ne vielä paikkaansa vai oletko kasvanut ihmisenä? Tavoitteiden muuttaminen ei ole itsensä pettämistä vaan rohkeutta myöntää oma muutos. Muutos luo hienoja uusia mahdollisuuksia elämälle. Kannattaa siis pitää elämää silmällä ettei menetä rutiinin sokaisemana hyviä tilaisuuksia. Muutos pitää elämän mielenkiintoisena.

Elämäntavoitteiden avulla voi peilata kaikkea tekemistä ja arvioida onko matkalla kohti hyvää elämää vai ei ja muuttaa tarvittaessa suuntaa kohti onnea. Kun tiedät mitä kohti olet matkalla sinun ei tarvitse pohtia sitä, kuinka yhdistää työ- ja vapaa-aika. Työ- ja vapaa-ajansuunnitelmasi ovat osa elämääsi ja niiden tulisi vastata elämänarvojasi heijastelevia elämäntavoitteitasi. Jos ne eivät vie sinua tavoitteitasi kohti, on aika pohtia uusia harrastuksia tai työpaikan vaihtamista.

Elämäntavoitteiden tavoittelu on tärkeä osa onnellista elämää. Sinäkin haluat elää hyvän tarinan. Hyvät tarinat pohjautuvat käsikirjoitukseen. Oletko jo hahmotellut omasi?

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »