Joutilaisuus on vapaa-aikaa

Pidä varasi jos huomaat menettäväsi vapaa-aikaa, sillä saatat menettää samalla sielusi. – Logan P. Smith

Suomessakin on alettu pohtia joutilaisuuden ja hidastamisen etuja. Kasvava joukko suomalaisia kokee tarvetta hidastaa oravanpyörän vauhtia.

“Hidastaminen ei tarkoita kaiken tekemistä etanan vauhdilla, vaan työskentelyä, leikkimistä ja parempaa elämää tekemällä asiat sopivalla vauhdilla.” – Slow Planet

Slow-liike, elämän tarkoituksellinen hidastaminen ja joutilaisuus houkuttelevat monia. Joutilaisuus särähtää korvaan kuitenkin perisyntinä, kaiken pahan alkuna.

Ristiriita näkemysten välillä johtuu tavasta ymmärtää termi. Minä, ja uskon, että monet muutkin joutilaisuudesta puhuvat, tarkoittavat joutilaisuudella sitä mitä Josef Pieper kutsuu nimellä vapaa-aika, leisure.

Kirjassaan Leisure – The Basis of Culture Pieper kuvaa vapaa-aikaa työyhteiskunnan vastakohdaksi, mielentilaksi jossa ihminen on sinut itsensä kanssa ja antaa asioiden löytää oma tilansa ja paikkansa. Ihminen on rauhallinen ja elää puuttumatta asioihin. Mieli on vapaa-ajalla vapaa kuten juuri ennen nukahtamista.

Vapaa-aika ei ole tarkoitushakuista. Vapaa-aika ei ole tauko työstä jotta jaksaisi taas tehdä töitä. Vapaa-ajan mielentilassa ihminen kokee yhtä maailman kanssa. Piperin mukaan ihminen muuttuu tällöin sieluksi tai hengeksi, osaksi kaikkeutta. Vapaa-aika avaa vapauden portit ollen välitila työn ja työttömyyden välillä.

Downshifting, eli kohtuullistaminen, nähdään Sitran mukaan tapana lisätä vapaa-aikaa ja joutilaisuutta.

“Downshifting viittaa yksittäisten yksilöiden tai ihmisryhmien toimintamalliin, jossa yksilöt pyrkivät karkaamaan liian raskaaksi ja verottavaksi kokemastaan työelämän oravanpyörästä.”

Itse ymmärrän downshiftauksen paremminkin kulutuksen vähentämisenä. Kulutus kohtuullistetaan kestävämmälle tasolle. Kulutuksen vähentyessä ei rahalle ole enää yhtä suurta tarvetta ja vapaa-aikaa voidaan lisätä.

Oli niin tai näin, kohtuullistaminen tai hidastaminen on nykysuomessa vaikeaa. Hidastaminen muuttuu helposti itseasiaksi ja tarkoitushakuiseksi. Hidastetaan jotta… Ja lopulta ei kuitenkaan tiedetä miksi, mitä ja kuinka paljon tulisi hidastaa.

Oma elämäni on hidastunut koska olen pyrkinyt nostamaan omaa hyvinvointiani. Olen keskittynyt minulle tärkeisiin asioihin ja karsinut ylimääräisen hälinän. Minulla on nyt mahdollisuus tehdä rauhassa minulle mieluisia asioita.

Joutilaisuus, hitaus ja kohtuullistaminen ovat minulle seurauksia hyvinvoinnin nostamisesta, eivät välineitä tai päämääriä itsessään. Mikä parasta elämän rauhoittuminen ja lisääntynyt vapaa-aika, siis aika ilman tarkoitusta, ovat omiaan yhä nostamaan hyvinvointia.

Lue lisää työn ja kulutuksen roolista onnellisessa elämässä ebookista: Työn Hyväksikäyttö – Onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään

Vehmas Assembly julkaisee ja jakaa kirjan luettavaksesi ensi viikolla!

Muualla hidastamisesta kirjoitettua:

• eräs aiempi postaukseni aiheesta: Hitaus auttaa ihmistä ja ympäristöä
• Sitran Kansallinen ennakointiverkosto tutki kohtuullistamista
• Kohtuullistaminen, leppoistaminen vai lipuileminen?
• Kohtuullistettu, mutta silti kiireinen joutilas
• Julistan elintasoni riittäväksi
• Slow Planet

Jätä mukavuudenhalu lampaille

“Älä pelkää reviirisi laajentamista, mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Sieltä löytyy ilo ja seikkailu.” – Herbie Hancock

Edellistä postausta kommentoidessani muistin Qaikussa pohditun “sittenkun”-elämisen. Olen onnellinen sitten kun… Alan toteuttaa unelmiani sitten kun… Muutan tapojani sitten kun… Varo että et aloita elämäsi elämistä vasta sitten kun on liian myöhäistä.

Sittenkun-elämässä on kyse itsensä huijaamisesta ja muutoksen pelosta. Uskottelemme, että onnellinen elämä alkaa sitten kun ansaitsemme tarpeeksi, tai sitten kun lapset muuttavat kotoa, tai sitten kun pääsemme eläkkeelle. Tiedämme huijaavamme itseämme, mutta meitä pelottaa myöntää sitä.

Mikään ei pelota niin kuin muutos. On helppoa tuudittautua arjen vietäväksi ja vältellä vaikeiden kysymysten esittämistä itselleen. Ikävät asiat pidetään pinnanalla kiireen ja viihteen avulla. Hidastaminen ja pysähtyminen on mahdotonta, sillä arki saattaisi näyttäytyä meille tyhjänä. Mitä minä teen? Mihin olen matkalla?

Arki sujuu kuin huomaamatta. Arjen eläminen on helppoa, vaivatonta ja riskitöntä. Taas meni viisi vuotta, ihan huomaamatta. Mukavuudenhalumme estää meitä elämästä onnellista täyttä elämää.

Eläessämme rauhallisemmin, ehdimme kyseenalaistaa annettuja malleja ja muodostaa omat arvomme. Joku huomaa, että elämässä on tärkeämpiä asioita kuin korkea virka ja uusi auto. Toinen kokee liikkuvan, vapaan sinkkuelämän omakseen. Kolmas omistautuu perheelleen. Hidastaessamme ehdimme muodostaa selkeitä elämän arvoja ja rakentaa niiden varaan tavoitteita.

Muutosten tekeminen on arkea vaikeampaa. Se on jännittävää. Uudet käänteet antavat meille mahdollisuuden elää hetkissä. Kuinka nyt tulisi toimia?

Elämäsi seikkailulle kannattaa lähteä suunta selvillä. Kun tiedät, että suunta on oikea, tiedät eläväsi oikein. Hyvän elämän kannalta ei ole yhtä tärkeää päästä tavoitteeseen, kuin se täyden elämisen tunne jonka saat tietäessäsi eläväsi unelmaasi. Uskallat elää niin kuin ajattelet. Se on onnea.

Minä olen matkalla kohti hyvää, rehellistä ja avuliasta perheenisyyttä. Mihin sinä haluat suunnata?

Rajoittavatko tavoitteet elämää?

“Hyvällä matkamiehellä ei ole pysyviä suunnitelmia, eikä aikomusta saapua perille.” – Lao Tzu

Monille tavoitteiden asettelun laajentaminen työelämästä vapaa-aikaan on kauhistus. Tavoitteiden pelätään nitistävän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.

Heikki Honkala pohtii mielenkiintoisessa blogissaan esittämäni tavoitteiden asettelun ja leikittelevän impulsiivisen elämän ristiriitoja.

….Nämä [tavoitteet] vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää… tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä?…

Kommentoin Heikille, että näen tavoitteiden asettelun työkaluna tunnistaa oleellinen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.

“Yksinkertaistamalla ja vähentämällä tekemisesi sinulle tärkeisiin asioihin kiire helpottaa ja sinulla on enemmän aikaa toimia spontaanisti. Jos kymmenen tehtävän deadline pukkaa niskaan on vaikea olostella leppoisasti ja lähteä vaikka spontaanisti kävelylle.

Jos taas tietää, että tämän päivän tärkeä homma tuli tehtyä jo aamupäivällä ja muut tehtävät on aikataulutettu vasta tuleville päiville voi viettää loppupäivän ihanan spontaanisti joutilaana.”

Viimepäivinä Suomessa on puhuttu tavaran vähentämisestä keinona hallita kaaosta. Elämäntavoitteiden asettamisessa on kyse samanlaisesta siivoamisesta. Siistin kodin sijaan saamme jotain hienompaa, siistin kiireettömän elämän.

• Kun tiedämme missä järjestyksessä asiat teemme, meidän ei tarvitse murehtia huomista.
• Kun olemme aikatauluttaneet meille tärkeät askareet niin väljästi, että ehdimme tehdä ne aikataulun mukaisesti, meidän ei tarvitse murehtia eilisen tehtäviä.
• Väljän aikataulun ansiosta meille muodostuu luovuudelle ja spontaaniudelle tärkeää luppoaikaa.
• Voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja nauttia sen tekemisestä tässä hetkessä.
• Tavoitteiden eteen työskentely on varma keino tuottaa mielihyvää ja onnellisia hetkiä.

Myös ZenHabitsista tunnettu Leo Babauta on alkanut epäillä tavoitteiden järkevyyttä. Leo on uusimmassa blogissaan kääntämässä kelkkaansa tuottavuushurmoksesta äärimmäiseen minimalismiin jossa ei ole sijaa edes tavoitteille. Tuoreessa postauksessaan Leo listaa tavoitteiden huonoja puolia :

• “They are artificial — you aren’t working because you love it, you’re working because you’ve set goals.
• They’re constraining — what if you want to work on something not in line with your goals? Shouldn’t we have that freedom?
• They put pressure on us to achieve, to get certain things done. Pressure is stressful, and not always in a good way.
• When we fail (and we always do), it’s discouraging.
• We’re always thinking about the future (goals) instead of the present. I prefer to live in the present.”

Leon negatiivinen lista yllätti minut. Teksti ei tunnu loppuun asti pohditulta. Hän pitää tavoitteita stressaavina ja rajoittavina. On toki totta, että tavoitteet muodostavat helposti tällaisia ongelmia ellemme pidä varaamme. Tavoitteista luopumisen sijaan Leon kannattaisi kuitenkin:

• asettaa realistisempia tavoitteita jotka voi saavuttaa ilman kolmivuoroponnistelua (esimerkiksi keskittyä yhden blogin kirjoittamiseen kerrallaan).
• ymmärtää omat tavoitteet omina tavoitteina. Niitä saa muuttaa vaikka joka päivä. Tavoitteiden ja välitavoitteiden muuttaminen ei ole periksi antamista vaan järkevää päätöksentekoa muuttuvissa oloissa, adaptive managementia. Kuulostaa heti hienommalta, eikö?

Minulle tavoitteet ovat keino minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Yksinkertaista. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen on erinomainen keino saavuttaa onnellinen spontaani elämä ja joutilaisuus.

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »