Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?

Miksi minulla on levoton olo siitä, että olen tekemässä väärää asiaa väärään aikaan? Nytkin voisin tehdä jotain muuta tämän postauksen kirjoittamisen sijaan. Tunne on meille monelle tuttu ja johtaa helposti multitaskaukseen. Barry Schwartz kertoo erinomaisessa TED-esityksessään miksi valinnanmahdollisuuksien runsaus saa meidät onnettomiksi.

Miksi on parempi että kaupassa olisi kolmet farkkumallit kymmenien erilaisten vaihtoehtojen sijaan? Entä milloin olit viimeksi todella tyytyväinen, johonkin eri vaihtoehdoista valitsemaasi ostokseen, esimerkiksi kameraan tai kännykkään? Barryn mukaan materialistisesti vauras yhteiskuntamme tekee meistä onnettomia.

Barry haastaa esityksessään nykyisen länsimaisen ajatusmallin, jossa valinnanvapaus nähdään keinona maksimoida hyvinvointi. Ihmisillä tulee olla oikeus valita. Valinnanvapaus pyritään varmistamaan lisäämällä vaihtoehtojen määrää.

Valinnanmahdollisuuksien runsaus ahdistaa ja saa ihmiset onnettomiksi neljällä tavalla:

1. Vaihtoehtojen runsaus ei vapauta vaan halvaannuttaa – ihmiset eivät halua valita ja tehdä vaikeita päätöksiä
2. Tehdyt valinnat eivät tunnu oikeilta, eikä niihin olla tyytyväisiä – olisiko se viides vaihtoehto ollut sittenkin  parempi?
3. Kun vaihtoehtoja on liian runsaasti, ennakko-odotuksemme muuttuvat epärealistisiksi – odotamme että valintamme on täydellinen
4. Kun valintamme ei ole täydellinen, mitä se hyvin harvoin on koska kuvittelemme jonkin toisen vaihtoehdon olleen kumminkin parempi, syytämme huonosta valinnasta itseämme

Sarasvuo uskoo, että vaurautta tulisi yhä lisätä onnellisuuden saavuttamiseksi. Jari on väärässä. Vaurauden tuomat valinnanmahdollisuudet vahingoittavat meitä. Schwartzin mukaan länsimaiden liiallinen materialistinen  runsaus on merkittävä syy ihmisten masennukseen ja onnettomuuteen.

Talouskasvun kumartamisen sijaan, Barry kehottaa jakamaan vaurautta pareto-parannuksen mukaisesti  kulutusyhteiskunnilta köyhemmille valtioille. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät kärsivät valinnanmahdollisuuksien puutteesta ja me niiden liiasta runsaudesta. Jakamalla vaurautta kaikki olisivat onnellisempia.

Vaikka suurin osa suomalaisista ei usko rahan tuovan onnea, kavahdamme tällaista rahasta luopumista. Olemme oppineet, että raha ja valinnanmahdollisuuksia luova materialistinen vauraus luovat onnellisuutta ja hyvinvointia. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että olemme liian vauraita onnellisiksi, eikä talouskasvu ole enään pitkään aikaan lisännyt hyvinvointiamme.

Barryn argumentit puhuvat vahvasti elämän yksinkertaistamisen puolesta. Tulojen vähentäminen on tehokas keino yksinkertaistaa elämäänsä. Vaihtoehtojen karsiminen ei ole ainoa syy miksi työajan lyhentäminen lisää onnellisuutta.

Hienoa, että maltoit lukea postauksen loppuun ja katsoit ehkä videonkin. Pelkään, että useimmat tällä sivulla vierailevat eivät kykene vastustamaan valinnanmahdollisuuksien kiusausta vaan poukkaavat muutaman sekunnin kuluttua tänne saapumisestaan eteenpäin. Jossain netissä saattaa olla jotain parempaa. Barry Schwartzin kirja The Paradox of Choice: Why More is Less on täällä.

Infoähky kuriin- vaihda stressi ymmärrykseen

“Ikkuna maailmaan voidaan peittää sanomalehdellä.” – Stanislaw Lec

Uutisia on aivan liikaa. Siltä minusta tuntui viime joulukuussa kun tuijotin syötteenlukijaani. 1000+ lukematonta uutista. Lopetin uutissyötteiden tilaamisen. Uutisten seuraaminen on keino täyttää rauhalliset hetkemme hektisillä huonoilla uutisilla. Ilman uutisia päivämme ovat rauhallisempia ja iloisempia.

Päiväsi lähtee väärille raiteille jo heti aamusta ja uutispommitus jatkuu koko hereilläoloajan. Kaupassa ja kahvilassa lööpit huutavat onnettomuuksia. Odotushuoneen ja pizzerian rauhan rikkoo nurkassa jauhava tv. Kännykkä surisee puolen tunnin välein merkiksi uudesta sähköpostilastista. Illalla netissä selataan satoja uutisotsikoita ja pompitaan tv-uutisten välillä.

Teen asiat nykyään toisin. Päiväni käynnistyivät ennen ilmaisjakelulehdillä. Olin tuskin herännyt kun aloin syöttää ajatuksiini uutisia onnettomuuksista ja tragedioista. Nykyään aloitan päiväni nauttimalla työmatkalla kirjoista ja junan ikkunoista vilisevistä maisemista. Työmatkat ovat myös erinomaisia tilaisuuksia tarkkailla ihmisiä. Ihmisten tarkkailu dandyen tapaan on tyylikästä, metron lattialla pyörivien ilmaisjakelulehtien selailu on brutaalia.

Informaation määrä ahdistaa ja stressaa. Tuntuu kuin et tietäisi enään mistään mitään. Tunne tietämättömyydestä ajaa haalimaan yhä enemmän informaatiota. Tarkastamaan sähköpostia, selaamaan nettiä, lukemaan uusia Twitterviestejä. Emme osaa erottaa tärkeää informaatiota turhasta silpusta. Kaikki aika tuntuu menevän tiedonkeräämiseen sen jäsentelyn sijaan. Emme uskalla hidastaa vauhtia, puntaroida ja pohtia tietoa. Kärsimme infoähkystä.

Infoähkyn lääkkeeksi käy informaatiomäärän vähentäminen. Vähentämällä informaatiota saatamme lisätä tietoa. Uutisvirran hidastumisen tuoma rauhallisuus antaa mahdollisuuden ajatella.

Olen onnistunut parantamaan omaa elämääni välttelemällä uutisia. En tilaa uutissyötteitä, en lue sanomalehtiä, enkä katso tv-uutisia kuin satunnaisesti ja puolivahingossa. Tärkeät uutiset suodattuvat minulle ystävieni kautta tai sosiaalisesta mediasta blogien ja mikroblogien läpi.

Sunnuntain Hesari on ainoa tietoisesti kuluttamani perinteinen uutismedia. Sunnuntaihesarikin on enemmän syy istua aamiaispöydässä kauemmin, kuin uutislehti, aamukahvin mauste. Uutispommituksen lisäksi olen vähentänyt sähköpostiin tuhraamaani aikaa. Työpäivät ovat nykyään yhä useammin rauhallisia ja hallittuja. Suosittelen.

Elämämme on sellainen kuin ajattelemme sen olevan. Suurin osa uutisista on huonoja. Täyttämällä päivämme ja elämämme kielteisillä uutisilla elämämme muuttuu kielteiseksi. Uutisten ja elämämme ero on valtava. En löydä omasta elämästäni ryöstöjä, tulvia, murhia tai lahjontaa, en millään. Nämä ikävyydet ilmaantuvat ajatuksiin uutisten kautta.

Lopeta uutisten seuraaminen, mitään niin tärkeää ei tapahdu.

Lue myös: Multitasking – mitä enemmän teet sitä vähemmän saat aikaan

Lisää aiheesta:
Kirjoitin keväällä Sosiaalinen media ja ahdistava informaatiotulva
Jyrki Kasvi Infopaastosta lääke infoähkyyn

Estääkö onnellisuuden tavoittelu onnellisuuden? Näin vältät riskit

“Emme löydä täyttymystä onnen tavoittelusta vaan tavoittelun onnesta.” – Denis Waitley

Onnentavoittelu ei takaa hyvää elämää. Onnentavoittelussa on kolme heikkoutta, jotka voivat pahimmillaan jopa vähentää onnellisuutta. Näin vältät onnen etsimisen sudenkuopat.

Onnea ei voi taata koska olemme ihmisiä

Väite, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan, on ahdistava. Jos väite pitäisi paikkaansa, voisimme syyttää vain itseämme huonoista päivistämme. Tällainen itsesyyttely heikentää onnellisuuttamme yhä entisestään.

Olemme inhimmillisiä olentoja joilla on huonoja päiviä ja jotka tekevät virheitä, jopa selvinpäin. Emme kykene täysin kahlitsemaan tiedostamatonta puoltamme. Se tekee meistä ihmisiä.

Virheiden tekeminen on inhimmillistä. Myös sattuma saattaa muuttaa tai määrätä elämänkulkua. Saatamme menettää meille tärkeän työpaikan tai pilata avioliittomme yhden virheen vuoksi.

Potkut itselle merkittävästä työstä jonka ympärille on rakennettu identiteetti on musertava kokemus. Parisuhde lisää tutkitusti onnellisuutta. Avioero on henkinen katastrofi, joka heikentää hyvinvointia rankalla kädellä. Sen lisäksi, että onnellisuutta lisäävä sosiaalinen verkosto kutistuu, menetät tärkeän ihmisen ja rakkauden. Rakkaus on lähes onnen ehto. Menetykset ovat meille kovia paloja joita ei helposti korvata.

Tällaiset suuret elämänmuutokset ja traumat ovat elämän käännekohtia.  Kun arkirutiini revitään auki, havahdumme elämän tärkeille asioille. Onnettomuuksista saattaa löytyä onni, mutta vain jos muutamme käytöstämme ja tapojamme uusien arvojemme mukaisiksi.

Voit maksimoida mahdollisuutesi hyvään onnelliseen elämään

Viesti siitä, että voit olla nykyistä onnellisempi on omiaan vähentämään onnellisuuttamme. On kyse vertailusta. Jossain on joku jolla menee minua paremmin – perhana.

Vertaamme elämäämme muiden elämään. Kunpa minäkin voisin mennä noin vapaasti, eikä tarvitsisi aina hoitaa lapsia. Miksen minä rakastu ja pääse naimisiin? Saisinpa minäkin noin mielenkiintoisen työpaikan. Me kaikki vertailemme.

Aina vain paremman tavoittelu estää tyytyväisyyden ja johtaa loputtomaan oravanpyörään. Tyytyväisyys tähän hetkeen on yksi onnen tärkeistä rakennuspalikoista. Onnellisuuden tavoittelussa tuleekin unohtaa täydellisyyden tavoittelu. Tulee löytää itselleen tärkeät asiat. Tehdä päätös elämäntavoitteista ja lähteä toteuttamaan niitä välittämättä siitä miten muut etsivät onnea.

Kun olet päättänyt mikä on sinulle tärkeää, voit kateuden hetkellä palauttaa mieleesi miksi haluat mielummin lukea lapsille iltasatua kuin verkostoitua baarissa.

Tee sinulle tärkeitä asioita, ylläpidä ystävyyssuhteita ja huolehdi rakkaimmistasi, niin nautit elämästä. Onnellisuus on itsesi toteuttamisen sivutuote.

Voittaako paha hyvän?

Kolmas onnen saavuttamisen mahdollinen este on kielteisten asioiden niskalenkki positiivisista. Reagoimme nopeammin ja voimakkaammin kielteisiin kuin myönteisiin asioihin. Englanniksi tätä reaktiota kutsutaan termillä negativity bias. Evoluution aikana on ollut hyödyllistä ennakoida vaaroja ja uhkia.

Sadan euron palkanlasku vähentää  hyvää oloasi enemmän kuin minkä palkkasi nostaminen samalla summalla tuottaisi. Kielteisistä mielikuvista ja ensivaikutelmista on lisäksi vaikea päästä eroon. Naapurin töykeä käytös yhtenä aamuna leimaa hänet ikäväksi tyypiksi vaikka hän olisi kaikkina muina aamuina hymyilevä ja ystävällinen. Keräätkö vaimolta pisteitä, tulevia mokiasi varten. Negativity biaksen vuoksi se on järkevää. Yhtä mokaa korvaamaan tarvitaan paljon hyviä tekoja. Kokemukseni mukaan kavereiden kanssa pitkäksi venähtäneen illan paikkaus vaatii ainakin viisi hyvää tekoa.

Voimme onneksi opettaa tiedostamattoman minämme näkemään asiat useammin myönteisinä meditaation, kognitiivisen terapian tai mielialalääkkeiden avulla. Avioero, potkut ja muut elämän kolhut kirpaisevat kuitenkin meditaatiosta ja kognitiivisesta terapiasta huolimatta. Ne kuitenkin vaimentavat shokkia ja nopeuttavat palautumista.

Kenenkään ei tule kokea huonoa omaatuntoa siitä, että ei lähde tavoittelemaan sisäistä supersankariaan, joka tavoittelee mainetta ja mammonaa. Päinvastoin mikäli kykenet välttämään tällaiset pyrkimykset, olet jo oppinut sen mitä Gandhikin tiesi:

onnellisuus perustuu tyytyväisyyteen.

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »