Kauneus ja sen avulla kohottautuminen

Kauneimpia asioita maailmassa ei voi nähdä tai edes koskettaa. Ne täytyy tuntea sydämellä. – Helen Keller

Kohottautuminen osana ihmisryhmää poliittisen puheen tai saarnan saattelemana on huima kokemus. Ihminen saa astua arjen ulkopuolelle ja antaa sielun kohota kauniiden sanojen nostamana. Kohottautuminen saa meidät rakastamaan. Olemme onnemme kukkuloilla.
Kohottautuminen (moral elevation) tuntuu pakahduttavalta, sydäntä lämmittävältä ja saattaa aiheuttaa väreitä selkäpiissä.

Moraalisesti kauniit, epäitsekkäät teot kuten toisten auttaminen tai kiitollisuuden osoitukset saavat meissä aikaan kohoamista. Puheiden ja hyveellisten tekojen lisäksi myös luonnon kauneus, hyvä taide tai sinfoniat saavat meissä aikaan näitä huippukokemuksia.

Kohottautuminen saa meidät haluamaan tehdä hyviä tekoja. Tämä johtuu ehkä aktiivisen kiertäjähermon ja oksitosiinin yhteisvaikutuksesta, joka saa meissä aikaan rakkauden, luottamuksen ja avoimuuden tunteita.

Kuvailin vuosi sitten Borneon sademetsästä palattuani kokemaani kohottautumista:

“Matkasimme jokia myöten neitseellisten sademetsien keskellä. Monet uskomattomat luonnonihmeet saivat haukkomaan henkeä. Olen ihmeissäni elleivät muinaiset katedraaliensuunnittelijat ole ottaneet mallia kimaltelevasta joesta ja korkealle taivaisiin kurottavista latvusholveista.”

Palaan usein muistelemaan erästä tiettyä hetkeä kun päivä alkoi hämärtyä, ja matkasimme syvällä sinisen metsän uumenissa joen välkehtiessä ympärillämme.

Kohottautuminen saa sielun sykkyrälle. Tunnemme itsemme pieniksi. Olemme osa jotain käsittämättömän laajaa. Tunnemme olevamme yhtä jonkin suuremman kanssa.

Tällaiset kauneuden aikaansaamat voimakkaat kohottautumisen tunteet sysäävät meidät hetkeksi ulos arkiajattelustamme ja mahdollistavat muutoksen. Näemme hetken kestävänä välähdyksenä asioiden kokonaiskuvan. Tiedämme mikä on tärkeää ja mikä ei ja voimme alkaa elää oikein. Ihmiset saattavat kääntyä uskoon tällaisen valaistumisen seurauksena. Huippukokemus-käsitteen kehittäjä, Maslow, katsoi, että uskonnot on kehitetty mahdollistamaan näitä huippukokemuksia ja voimistamaan sitten niiden aikaansaamia haluja tehdä jaloja tekoja.

Tuntuuko sinustakin, että talousoppien ja tehokkuuden nuijimat ihmiset kaipaisivat juuri nyt erityisen paljon kohoamisen tunteita? Tunnetta siitä, että he ovat osa tärkeää kokonaisuutta jonka puolesta kannattaa tehdä hyviä asioita. Kuinka saisimme elämäämme lisää pakahduttavaa onnea tuovaa kauneutta? Ja kuinka ohjata kauneuden pakahduttamia ihmisiä hyviin yhä uusia kohoamisia aikaansaaviin tekoihin ja näin mahdollistaa onnea kasvattava kierre?

Tyytyväisyydestä

“Haluille ei ole loppua. Tämän takia tyytyväisyys yksin on paras tie onneen. Hanki siis tyytyväisyyttä.” – Swami Sivananda

Elämä on miellyttävää kun tietää mikä on tarpeeksi ja uskaltaa tyytyä siihen. Tällöin voi olla tyytyväinen elämäänsä. Tyytyväinen ihminen voi hyvin. Hyvinvoiva ihminen voi kokea onnea.

Alkuvuodesta olen ollut tyytyväinen työn ja muun tekemisen määrään. Mielenkiintoista tekemistä on ollut enemmän kuin on ollut tarpeellista tehdä. Vähentääkseni kiireisen rupeaman aiheuttamaa stressiä, olen opetellut tyytymään tarpeelliseen ja luopumaan asioista. Voin hyvin kun en stressaa.

Olen opetellut tyytymään siihen, että en kirjoita joka viikko blogipostausta. Olen opetellut myös tyytymään rauhallisempaan tavoitteiden saavutteluun. Annoin tammikuun tavoitteiden opettelulle kuukauden jatkoajan luopumalla muutamasta tämän vuoden tavoitteesta. Ehtiihän sitä ensi vuonnakin.

Luopuminen antaa paljon. Olen tyytyväinen päätökseen hidastaa vauhtia, sillä saan nyt tarpeeksi unta ja entistä rauhallisempia iltoja kirjojen parissa. Nämä elämää rauhoittavat tavat ovat osaltaan vaikuttaneet myös blogin päivitystahtiin. Kun vielä viime vuonna kirjoitin puolen yön aikoihin postauksia, niin olen nykyään tuohon aikaan jo syvässä unessa.

Nukkuminen ja lukeminen ovat tuoneet työntäyteiseen alkuvuoteen hitaita hetkiä. Voin paremmin tyytyessäni tarpeelliseen.

Lisää tyytyväisyydestä: Estääkö onnellisuuden tavoittelu onnellisuuden? Näin vältät riskit

100 things challenge – minimalismin tavarahaaste

Massakulutusyhteiskunnan omistusmuoto on riippuvuus. – Christopher Lasch

Sadan tavaran haaste, 100 Things Challenge, on Dave Brunon kehittämä keino jallittaa kulutuskulttuuri. Haasteessa nostetaan hyvinvointia karsimalla tavaran määrä kattamaan vain tarpeellinen. Päätin ottaa hyvinvointihaasteen vastaan.

Opiskeluaikoina kävin muutamalla pidemmällä reppumatkalla Afrikassa ja Aasiassa. Reissaamisen hienoimpia elementtejä oli liikkumisenvapaus. Kaikki tarvittava kulki kepeästi selässä. Muistan kuinka koin Suomeen palatessani lievää häpeää tajutessani omistavani laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Kuka tarvitsee laatikollista haarukoita olinhan juuri elänyt kuusi viikkoa yhdellä lusikalla!

Liiallinen tavaramäärä sitoo meidät kuluttavaan elämään.

• Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.
• Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.
• Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.
• Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.
• Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
• Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.
• Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.
• Laina sitoo työhön.
• Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.

Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.

Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.

Ennen inventaarion aloittamista olin vakuuttunut, että minulla ei edes ole sataa tavaraa. Olin väärässä. Sunnuntaisiivous sujui kuin huomaamatta nuohotessani laatikostot, hyllyt ja kaapit tavaroitani etsien. Laskin 128 tavaraa. Kellarin rojut saivat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan. Tässä poiminta tavaralistaltani:

kovalevy

huivi

meditaatiotyyny

lompakko

mustekynä

lyijykynä

kirjat

hymypoikapatsas (tietenkin )

olkalaukku

kolikkopussi

kirjepaperi

kirjekuoret

muistikirja

kamera

Harjoituksen aikana tulee pohdittua suhdettaan omistamiseen, kuluttamiseen ja siihen, mikä on tarpeeksi. Aloin listan valmistuttua etsimään turhia tavaroita. Miksi ihmeessä minulla on 11 kauluspaitaa? Löysin listalta vaivattomasti 25 liiallista tavaraa.

Kirppispussi täyttyi mukavasti jo tavaroita laskiessa, tavaraa päätyi loppukarsinnan tuloksena myös Huuto.nettiin. Kunhan joku huutaa nuo liialliset tavarani niin olen hieman lähempänä 100 tavarantasoa.

Aiempaa stuffia tavarasta:

• Joulusiivous mahdollistaa onnellisuuden
• Kaksi tapaa tehdä töitä, onnellinen ja väärä
• Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?
• Asioita jotka ovat tavaraa tärkeämpiä (katso video)

Seuraava sivu »