Tavarasta luopuminen vapauttaa
Sampsa kirjoitti, 18/04/2010
Seuraa Twitterissä
Kuva cc Brother O'Mara
Lasi ei ole puolityhjä eikä puolitäysi vaan kaksi kertaa niin suuri kuin sen tarvitsisi olla. – Tuntematon
Moni haaveilee vähemmästä työnteosta ja tarpeesta siivota. Oman kodin toivoisi olevan tyylikäs. Sellainen jossa ei ole tavaraa pursuavia kaappeja ja tilpehöörin peittämiä hyllyjä ja pöytiä. Tavaramäärän rajaaminen on askel kohti näitä unelmia.
Minulle tavaramäärän rajaaminen on välitavoite velattomuuteen. Velattomuus on eräs keskeisistä elämäntavoitteistani. Haluan elää minulle kuuluvissa rajoissa, rajoittamatta omalla elämälläni muiden mahdollisuuksia elää.
Olen kevään aikana hivuttanut itseäni viikonloppusiivousten yhteydessä kohti 100 tavaran rajoja. 100 Things Challenge on saanut Yhdysvalloissa huomiota uudenlaisena avauksena kulutuskulttuurin taltuttamiseen.
Olen saavuttanut välitavoitteeni. Omistan tällä hetkellä 100 tavaraa, joista vielä seitsemän odottaa kierrätystä. Olen vapauttanut 35 prosenttia tavaroistani niitä enemmän tarvitseville.
Kuten aina tavoitteita saavutellessa, matka oli päämäärää kiehtovampi. Tutustuin tavaramäärää karsiessani itseeni. Jouduin pohtimaan suhdettani omistamiseen, turvallisuuden tunteeseen ja sosiaaliseen paineeseen aivan eri tavalla kuin mitä teemme tavaraa ostaessa. Minulla on hyvä syy omistaa jokainen esineeni. Tunnen nyt jokaisen tavarani. Tunne on voimaannuttava. Koti on hallinnassani, kontrollissa.
Elämäntavoitteet selkeyttävät elämää ja toimintaa, tavaramäärän rajaaminen oleelliseen taas vapauttaa toimimaan. Rajaamalla tavaramäärää vähennät kulujasi ja lisäät näin mahdollisuuksiasi vähentää työn tekoa. Tavaramäärän rajaaminen oleelliseen auttaa meitä myös harkitsemaan kulutustamme. Impulssikuluttaminen loppuu. Jos nyt ostan uuden polkupyörän tai nämä kengät, niin mistä jo omistamastani tavarasta olen valmis luopumaan? Säästämme rahaa ja pidämme kotimme kauniina.
Tavaramäärääsi kohtuullistamalla teet itsestäsi vastustuskykyisen mainoksia ja kulutukseen ohjaavaa sosiaalista painetta vastaan. Olet vapaa päättämään itse siitä mitä juuri sinä tarvitset.
Mitkä ovat sinulle oleellisimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat tavarat? Oman elämänsä vaurautta ja laatua voi ryhtyä nostamaan pohtimalla vastausta.
Kun tietää mitä tarvitsee, voi pyyhkiä sekavan, epämääräisen tavarapaljouden pois ja vastaanottaa tilalle selkeyttä, keveyttä ja suurempaa ajankäytön vapautta.
Lisää kirjoituksia tavarasta
Hei! Haastoin sinut blogissani mukaan nuukuusviikon ekotekoon. Käy tsekkaamassa haaste osoitteessa: http://livinghygge.wordpress.com/2010/04/19/enemmanelamaa/. Kevätterveisin Interiordesignlover
Ihailtava saavutus tämä 100 tavaraa. Täytyy tunnustaa, että meillä paikat pursuaa kierrätettyä vanhoja tavaroita. Uusia ei kyllä juurikaan osteta. Onko kirjatkin tavaroita:)?
Kati, tavaran vähentäminen ei ole vaikeaa sen jälkeen kun on sulattanut ajatuksen. Ylimääräisiä roippeita karsiessa huomasi kuinka tiukassa tuo tavaran omistamisen tarve meissä on. Kun on aikansa punninnut hamstrauksen ja keventämisen hyötyjä ja höllentänyt tällä tavoin mainosten ja kulutukseen kannustavan kulttuurista opittuja tapoja niin tavaran vähennys on miellyttävää, vapauttavaa.
Se onko tuo sinulle sopiva raja juuri 100 tai vaikkapa 150 tai 75 ei ole niin tärkeää kuin tuon opitun hamstrausasenteen purkaminen. Itse olen laskenut kirjat, alusvaatteet ja laatikollisen lapsuuden muitoja yksiksi esineiksi kuten tuossa aiemmassa postauksessa mainitsin. Kirjoja on tullut kyllä vapautettua ratikoihin, kahviloihin ja muualle kaupunkiin aikalailla siitä huolimatta
Suosittelen
Samsa. Melkein kaikesta muusta olen valmis luopumaan, mutta kuinka kirjoista? Tunnustan, että shoppailen niitä melkein viikottain. Suurin osa kirjoistani on vielä sellaisia, ettei niitä saa edes digikirjamuodossa, kun ovat sen verran erikoisalan teoksia. Ja palaan samoihin teoksiin vuodesta toiseen. Muusta kyllä voisin luopua, mutta en tästä paheesta luopua. Sniif!
Me ostettiin vanha metsätila, johon on siirretty vanhoista huusholleistakin omista asunnoistamme tavarat, joita on tarkoitus tässä pikkuhiljaa järjestellä. Ja tilalle oli jätetty vanhankin omistajan huonekaluja. Mutta eikö ole hyvä, että joku käyttää roinaa, kierrättää ja kunnostaa niitä? Meillä on vintissä esim. 50 luvun leluja ja vanhat lastenrattaat. Mä luulen, ettei meidän tavaroilla ole juurikaan kaupallista arvoa, mutta miksi tuhota tavaroita vain tuhoamisen vuoksi? Kirparille harvat meidän esineistä varmaan kelpaisivat:). Apua, meillä on varmaan tavaroita tällä hetkellä 1000 – 2000. Mutta juuri mitään emme ole ostaneet vuosikausiin uutena.
Kiitokset aivan mainiosta blogista. On tullut luettua jutut etu- ja takaperin.
Olipa mukava kommentti. Kiitos!
Moikka Sampsa. Vinkkinä sinulle, että Seitsemäs taivas, jossa Maija-Riitta Ollila on mukana, näkyy Ylen Areenalla vielä 16 päivää: http://areena.yle.fi/video/929988
Kiitos vinkistä Heikki
Hei! Ihanaa törmätä samoihin ajatuksiin kuin itselläni on. Luin Hesarista viime syksynä jutun Professional Organizerista ja päätin, että minusta tulee sellainen. Vuoden alusta olen auttanut ihmisiä vähentämään tavaraa ja näen, miten konkreettiset vaikutukset sekä suurella kamamäärällä että sen vähentämisellä on. Kama sitoo energiaa ja sotkuiset kaapit, tasot ja kaikkialla ajelehtiva sälä estävät ihmisiä elämästä täysipainoista ja onnellista elämää. Se on surullista ja järkyttävää, mutta onneksi autettavissa
Itsekin pohdiskelen tuota tavara-asiaa blogissani http://ordinarefi.wordpress.com
Aurinkoista kesää kaikille kaman kanssa kamppaileville.
Toivottaa Maria Laitinen