Downshifting lisää hyvinvointia ja kohottaa statusta
Sampsa kirjoitti, 28/03/2010
Seuraa Twitterissä
Kuva cc BigGolf
Kulutusta voidaan pitää negatiivisena tuotantona. - Alfred Marshall
Mari herätti mielenkiintoisen keskustelun downshiftaajien määrittelystä. Julkisuudessa elämän yksinkertaistajia, kohtuullistajia, on kutsuttu elitistisiksi ja downshiftausta ylemmän keskiluokan etuoikeudeksi. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.
Elitismi on väärä termi kuvaamaan ilmiötä, jossa henkilökohtaiset menot minimoidaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Downshifting ei ole työnteon lopettamista vaan tarvittavan tulotason kohtuullistamista, jotta ehtisi tehdä työn lisäksi muitakin itselle merkityksellisiä asioita. Se, että viettää elämäänsä itselle tärkeiden asioiden parissa, jotka parantavat onnellisuutta materian hamstrausta paremmin, ei ole merkki elitismistä vaan osoitus terveen järjen käytöstä.
Elitismi ja ylemmän keskiluokan etuoikeus viittaavat käsitykseen siitä, että vain harvoilla olisi mahdollisuus ostaa vähemmän tavaraa ja kuluttaa vähemmän rahaa. Uskallan väittää, että Suomi on vauras maa, materialistisesti ehkä jopa liian vauras.
Käytimme vuonna 2006 reaalimäärinä…
- 36% enemmän rahaa vaatteisiin
- 29% enemmän rahaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan
- 23% enemmän rahaa tietoliikenteeseen
- 18% enemmän rahaa liikenteeseen
- 16% enemmän rahaa kodin sisustamiseen
…kuin vuonna 2001. -Työn hyväksikäyttö
Suomessa suurimmalla osalla kansalaisista on mahdollisuus hillitä kulutustaan ja vaihtaa tämä ylimääräinen raha vapaa-aikaan. Työnteon tehostaminen on totuttu korvaamaan rahalla vapaa-ajan sijaan. Suomalaisten keskimääräinen kuukausipalkka on 2940 euroa. Kohtuullistaja tietää mitä tarvitsee, ja valitsee korvaukseksi rahan sijaan lisääntyvän vapaa-ajan.
Työn tasaisempi jakaminen ylityöllistetyiltä alityöllistetyille mahdollistaisi pienituloisten hyvinvoinnin kohottamisen työllisyystilannetta parantamalla. Yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi ja onnellisempi.
Downshifting ei ole elitismiä eikä etuoikeus. Downshifting on irtiotto totaalisen työn yhteiskunnasta, jossa työstä palaudutaan shoppaamalla. Kohtuullistaja uskaltaa haastaa kulutusyhteiskunnan tavoitteet omilla elämäntavoitteillaan. Kohtuullistajat luovat yhteistä hyvää omaa hyvinvointia parantamalla.
Downshiftaus on askel kohti elämän yksinkertaistamista. Yksinkertaistaminen vaatii omien elämäntavoitteiden ja materialististen tarpeiden tuntemista. Ajattelua ja pohdintaa.
Ylikulutuksesta luopuminen parantaa hyvinvoinnin lisäksi sosiaalista statusta. Kestävät, hyvinvointia tuovat elämäntavat ovat muodissa. Statustuotteet, Veblen hyödykkeet, ovat mauttomia ja lisäraha tekee onnettomaksi. Rahan perässä juokseminen meni hyvästä syystä pois muodista.
Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella. Nuorten asennetta työhön voi pitää terveenä muutoksena aiempaan. Nuoret haluavat elämältään enemmän kuin pelkän työn ja työnkin tulee tarjota enemmän kuin palkkaa. Nuoret ymmärtävät, että työ on väline elää. – Työn hyväksikäyttö
Omien arvojensa tunteminen, niihin tyytyminen ja niiden mukaan eläminen ovat osoitus uudesta menestyksestä.
Valtavirran haastajat ovat aina kohdanneet vastarintaa. Vallassa oleva eliitti kokee uudet ajatukset uhaksi valtaa ylläpitävälle status quolle. Yksilöllisiä elämänratkaisuja tekevät saattavat kohdata epäluuloja, ja heidät pyritään marginalisoimaan poikkeustapauksiksi. - Downshiftaajat ovat etuoikeutettua eliittiä!
Onneksi Marin kaltaiset rohkeat ihmiset uskaltavat hälventää ennakkoluuloja. Marin Aamu-tv haastattelun nähneet pitävät downshiftausta varmasti uhan sijaan mahdollisuutena.
On surullista jos itsenäinen ajattelu, kulutuksen korvaaminen luomisella ja hyvän elämän tavoittelu leimataan elitistiseksi, vain harvojen mahdollisuudeksi ja mieletön pikatyydytysten tavoittelu ja liiallinen työnteko kansanomaiseksi. Kenen etuja tällä ajetaan?
Aiemmin joutilaisuudesta kirjoitettu mm. tämä postaus: Joutilaisuus on vapaa-aikaa
Ilmiselvästi olemme varsinaisesta asiasta samaa mieltä, mutta määrittelemme eliitin eri tavoin: minulle suuri osa suomalaisista on elittiä noin niin kuin globaalisti katsoen tai historiallisesti.
Eli kuten kirjoitit, monilla on niin suuret tulot, että sitä materiaa voi kerätä. Samoin koulutustaso on yleisesti korkea.
Näihin pohjautuen siis katson itsekin olevani tietyllä tavalla globaalia eliittiä, vaikka tulotaso ei koskaan ole ollut mikään korkea (ei edes ennen tätä joutilaampaa elämää). Minun ei tarvitse puskea töitä perustoimeentuloni turvaamiseksi 40 h/vko ja olen voinut hankkia akateemisen koulutuksen yhteiskunnan avustuksella: tämä on elitististä verrattuna vaikka isoäitieni elämään. Samoin minulla on tietty sosiaalinen verkosto ja asema, joiden kautta voin kokea itseni merkittäväksi.
Köyhyyskin on silti edelleen vakava ongelma Suomessa ja koskettaa suurta joukkoa.
Ja kiitos taas hyvästä tekstistä ja kehuista haastattelua kohtaan
Mukavasti siitä on tullut kivaa palautetta.
Olemme tosiaan etuoikeutetussa asemassa globaalisti ja historiallisesti katsottuna. Juuri sen takia voisimme jo hieman hellittää. Kohtuullistetaan me kulutustamme, jotta globaalisti heikko-osaisemmat voivat nostaa omaansa.
Hyvin harva ajattelee yhtä kosmopoliittisesti
asemastaan. Sen vuoksi elitismi-termi tuo useimmille mieleen rikkaat Eiralaiset, jotka eivät jaksa tehdä töitä vaan elävät mielummin iskän rahoilla.
Oli hienoa, että hälvensit tällaista harhaluuloa telkkarissa.
Hei Sampsa, ihan hyvä postaus, mutta kertoisitko, miten globaalisti huono-osaisia auttaa se, että me vähennämme kulutustamme? Kolmannessa maailmassa valmistetun tavaran ostaminen siirtää varallisuutta täältä sinne, lenkillä kaverin kanssa käyminen ei.
Se, että me, jotka ylikulutamme kohtuullistamme kulutuksen tason kestävämmälle tasolle antaa kehittyvien valtioiden ihmisille mahdollisuuden ostaa asioita, jotka ovat meille arkipäivää. Jos kaikki ostavat auton – tai kaksi – niin kohta kellään ei ole enää mitä kuluttaa.
Erittäin hyvä näkökulma Ville S. Hikipajoissa ihmiset tekevät aamusta iltaan duunia mitättömällä palkalla, mutta heidän on toivottava työn jatkumista, koska muutoin perhe ei tule toimeen.
Toisaalta vastassa ovat kasvut rajat lainatakseni muinoista Rooman klubia.
Rahan perässä juokseminen on pois muodista. Toi on hyvä juttu. Ehkä muutaman kymmenen vuoden kuluttua katsotaan kieroon niitä ihmisiä, jotka tuhlaavat luonnonvaroja. Tänä päivänä vielä moni halveksii esimerkiksi alkoholistia, joka juo kossun päivässä. Hänhän ei tuota mitään hyödyllistä ihmiskunnalla. Tämän ihmisen ekologinen selkäreppu on kuitenkin hyvin pieni verrattuna moniin meistä, ja alkoholiostoistakin menee suuri osa verottajalle:).
Henkilökohtaiset kokemukseni downshiftauksesta on hyvät. Tuloni olen puolittanut, samoin kuin menoni, mutta onnellisuutta ja ennen kaikkea aikaa erilaisille luoville aktiviteeteille on tullut roppakaupalla lisää.
Monkissa aikoinaan tynkäkätinen psykoanalyytikko sanoi, että veneonnettomuus oli parasta mitä hänelle koskaan tapahtui. Tekisi melkein mieleni sanoa, että syöpään sairastaminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut!:)
Minunkin mielestäni väljemmän aikataulun tuoma aika ajatella, syventyä ja innostua asioista on rauhallisemman työtahdin parhaita puolia. Veikkaan, että monet yritykset olisivat kummissaan jos antaisivat työntekijöille aikaa syventyä ja innostua työstään. Olisikohan nelipäiväinen viikko hyvä keino mahdollistaa työntekijöiden luovuus?
Minä olen arjen optimoinnin puolestapuhuja.
Downshifting ei taida olla minun juttuni, eikä oikein minimalismikaan, vaikka siitä olenkin kiinnostunut. Opiskeluajan askeesista muistan, että kiinnyin niihin 50-100 tavaraan enemmän kuin mitä myöhemmin hankittuun materiavuoreen koskaan. Nyt, “suunnittelemattoman omistamisen” aikana välitän tavaroista vähemmän, ja olen kärkäs laittamaan itselle vähänkään tarpeettomia tavaroita kiertoon. Olen enemmän zen tällä tavoin
Downshiftingissa minua arveluttaa se, että se johtaisi ainakin omassa tapauksessani kulutuksen kasvuun: Nykyinen työtahtini antaa minulle mahdollisuuden pitää minulle vähemmän mieluisat osat arkeani ulkoistettuna: siivoaminen, ruoanlaitto, pyykkääminen ja moni muu arjen homma – optimoitu pois yhtälöstä. Prosessi toimii kuin hyvin öljytty kone: Vapaa-ajasta jää enemmän itselle, eikä tarvitse haalia kaikkia niitä laitteita, aineita ja taitoja joita asioiden itse suorittaminen vaatisi. Miksi jokaisella pitäisi olla pesukone, kuivausrumpu ja viimeisen päälle varusteltu keittiö, sekä vielä valtava määrä erilaisia kemikaaleja ja siivousvälineitä? Sitä varten ovat palvelut.
Näkisin, että “optimalismi” on downshiftingin tavoin tulevaisuutta. Firmoja patistetaan paljon keskittymään ydinosaamiseensa, eli asioihin joita ne tekevät parhaiten. Sama voisi koskea myös vapaa-aikaa. Se, että syö ulkona, pesettää pyykkinsä pesulassa ja käyttää siivoojaa ei ole hedonismia tai uusavuttomuutta, vaan downshiftaamisen tavoin ensimmäinen askel oman vapaa-ajan takaisinvaltaamiselle.
Erinomaisia pointteja Timo! Miksi tosiaan joka huoneistoon täytyy ostaa porakoneet, pesukoneet ja muut vermeet. Oman hyvinvoinnin kannalta on järkevää ostaa palveluiden avulla vapaa-aikaa. Ja käyttää vapaa-aika mielekkäissä puuhissa.Kaikille tämä ei tietenkään ole tulotason vuoksi.
Minustakaan tämän “downshiftaus-hörhöilyn:)” ei tarvitsi tehdä meistä kaikista samanlaisia elämäntapaintiaaneja. Ja aineettomat ja kulttuuripalvelut ovat kai juuri niitä osa-alueita, joissa talouskasvu voinnee edelleen jatkua? Mutta entä vapaa-aika? Vapaa-aikaakin voi viettää monella eri tavoin, ja mielestäni tämä länsimainen systeemi, jossa hyvin toimeentulevat ihmiset matkustelevat monta kertaa vuodessa toiselle puolelle maapalloa on huono globaalinen malli. Olen hiukan huolissani siitä, että nyt kun kiinalaisilla elintaso nousee, mitä sitten kun he lähtevät joukoin matkustelemaan? Minä suosittelisin kyllä sitä, että ihmiset oppisivat enemmän tekemään matkoja oman mielensä sisäavaruuteen. Siellä voi saavuttaa aineettomia paratiisikokemuksia todella ekologisesti. Lähiluonto ja kirjasto ovat myös hienoja matkailunkohteita. Aluksi pidin täysin älyttömänä hulluutena näitä virtuaalisia ostoja, mutta ehkä on ekologisempaa ja vähemmän hullua, että ihminen matkustelee virtuaalitodellisuudessa ja ostelee virtuaalituotteita kuin että ostaisi jatkuvasti oikeita. Samasta tunteensiirtoilmiöstä molemmissa lienee kysymys.
Me ei olla “downshiftattu” kun ei ole ollut mistä downshiftata
Minä hoidan meidän tytärtä kotona (olen taidemaalari, ja maalaan silloin kun ehdin!) ja mieheni on myös osittaisella hoitovapaalla ja tekee 4-päiväistä viikkoa. Tämä ei olisi mahdollista jos haluaisimme sen ison talon, hienon auton ja niin edelleen. Asumme kaksiossa niin kauan kuin mahdumme, toistaiseksi kyse on vain siitä että me mahdumme kyllä hyvin, mutta tavaraa ei sitten mahdu paljon! Autoa emme omista, saati sitten venettä ja kesämökkiä.
Minulle on ehdottoman tärkeetä hoitaa lastani kotona ja että miehelläni on aikaa (ja halua) viettää aikaa tytön kanssa ja rakentaa suhdetta häneen.
Silti olen vasta hiljattain todella löytänyt hitaamman, minimalistisemman elämän. Nyt oikeasti nautin siitä että meillä EI ole kovin paljon mitään enkä haaveile omistavani sitä sun tätä. Siitä on seurannut sisäinen rauha ja taito olla hetkessä, lapselta mallia ottaen!
Downshiftaaminen on hieno ajatus ja kiinnostaa itseänikin melkoisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on nimenomaan ylemmän keskiluokan mahdollisuus toisenlaiseen elämäntyyliin.
Ensinnäkin lähes kaikki säännöllistä tai epäsäännöllistäkin ansiotyötä tekevät hyvin koulutetut suomalaiset ovat ylempää keskiluokkaa verrattuna suureen osaan maailman kansalaisista.
Meillä on aina varmuus perustoimeentulosta ja jos olemme jo ehtineet tienata vuosia, on jotakin kertynyt sukanvarteenkin ihan normaalilla taloudenpidolla. Lisäksi osaa meistä odottaa kohtuullinen perintö tulevaisuudessa. Ympärillämme on toimiva yhteiskunta tarjoamassa palveluita, terveydenhoitoa, ilmaisia leikkauksia, hampaidenhoitoa, ilmaista koulutusta, harrastusmahdollisuuksia liikunnasta kulttuuriin.
Meillä on aina varmuus siitä, että saamme apua ja osaamme sitä myös hakea sekä julkiselta puolelta että erilaisista yhdistyksistä.
Koen itseni melkoisen etuoikeutetuksi, minulla olisi mahdollisuus jättäytyä sapattivapaalle vuodeksi ja matkustaa vaikka paraatiisisaarille palmujen ja valkoisen hiekan rannoille kuukausiksi, vaikka en tienaa suuria summia eikä minua odota tulevaisuudessa suuri perintö. Hyvin harvalla maailman ihmisellä on mahdollisuutta toteuttaa pelkällä palkkatyöllään tällaisia unelmia! Tai minulla olisi mahdollisuus aloittaa downshiftaaminen joutumatta silti muuttamaan ankeaan ja väkivaltaiseen lähiöön tai tinkimään lasteni koulutuksesta. Se jos mitä on elitismiä!
Oikeasti downshiftaaminen on mielestäni hyvä teko sekä itseä että muita kohtaan
Hei Aksia,
Sustainable futures kirjassa uudeksi eliitiksi nostetaan se kolmasosa ihmisistä joka elää hyvinvoivaa elämää kuluttaen vain oikeudenmukaisen osan luonnonvaroista.
Downshifting on merkityksellisen elämänsisällön hukanneen, ylikuluttavan kansanosan keino tavoitella tuon uuden eliitin hyvinvoivaa ja onnellista elämää. Onnellista elämää ei tarvitse paeta palmusaarelle. Mielenkiintoinen opus muutenkin, suosittelen: http://www.sustainablefutures.fi/