100 things challenge – minimalismin tavarahaaste
Sampsa kirjoitti, 25/01/2010
Seuraa Twitterissä
Kuva cc Karen Eliot
Massakulutusyhteiskunnan omistusmuoto on riippuvuus. – Christopher Lasch
Sadan tavaran haaste, 100 Things Challenge, on Dave Brunon kehittämä keino jallittaa kulutuskulttuuri. Haasteessa nostetaan hyvinvointia karsimalla tavaran määrä kattamaan vain tarpeellinen. Päätin ottaa hyvinvointihaasteen vastaan.
Opiskeluaikoina kävin muutamalla pidemmällä reppumatkalla Afrikassa ja Aasiassa. Reissaamisen hienoimpia elementtejä oli liikkumisenvapaus. Kaikki tarvittava kulki kepeästi selässä. Muistan kuinka koin Suomeen palatessani lievää häpeää tajutessani omistavani laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Kuka tarvitsee laatikollista haarukoita olinhan juuri elänyt kuusi viikkoa yhdellä lusikalla!
Liiallinen tavaramäärä sitoo meidät kuluttavaan elämään.
- Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.
- Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.
- Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.
- Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.
- Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
- Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.
- Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.
- Laina sitoo työhön.
- Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.
Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.
Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.
Ennen inventaarion aloittamista olin vakuuttunut, että minulla ei edes ole sataa tavaraa. Olin väärässä. Sunnuntaisiivous sujui kuin huomaamatta nuohotessani laatikostot, hyllyt ja kaapit tavaroitani etsien. Laskin 128 tavaraa. Kellarin rojut saivat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan. Tässä poiminta tavaralistaltani:
- kovalevy
- huivi
- meditaatiotyyny
- lompakko
- mustekynä
- lyijykynä
- kirjat
- hymypoikapatsas (tietenkin
) - olkalaukku
- kolikkopussi
- kirjepaperi
- kirjekuoret
- muistikirja
- kamera
Harjoituksen aikana tulee pohdittua suhdettaan omistamiseen, kuluttamiseen ja siihen, mikä on tarpeeksi. Aloin listan valmistuttua etsimään turhia tavaroita. Miksi ihmeessä minulla on 11 kauluspaitaa? Löysin listalta vaivattomasti 25 liiallista tavaraa.
Kirppispussi täyttyi mukavasti jo tavaroita laskiessa, tavaraa päätyi loppukarsinnan tuloksena myös Huuto.nettiin. Kunhan joku huutaa nuo liialliset tavarani niin olen hieman lähempänä 100 tavarantasoa.
Aiempaa stuffia tavarasta:
- Joulusiivous mahdollistaa onnellisuuden
- Kaksi tapaa tehdä töitä, onnellinen ja väärä
- Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?
- Asioita jotka ovat tavaraa tärkeämpiä (katso video)
Suosittelen myös lämpimästi tavaravuoresta luopumista. Vaikka itse olen hiljalleen karsinut kamppeitani, silti kaappini pursuilevat yli (asiaan vaikuttaa toki vähäinen kaappitilakin) ja romppeeni jäävät helposti lojumaan pöydille (kun tilaa ei muualla juuri ole). Luopuminen on jotenkin vapauttavaaa, helpottavaa, en tiedä miksi. Nykyään tavaravuoreni katsominen ahdistaa.
Itselläni tavaraa on kertynyt vuosien mittaan kirppariostoksilta, lahjoista ja matkamuistoista eli en varsinaisesti ole koskaan edes ollut mikään “kuluttaja”. En tiedä, miten pystyisin luopumaan turhista tavaroista, joilla on tunnearvoa. Vinkkejä?
Elämän kaikenlainen keventäminen ja rauhoittaminen on tosi kannattavaa, mutta aina se ei onnistu helposti. Oma esimieheni ei lämmennyt neljän päivän työviikolle ja mitään kunnon perusteluja asialle en saanut. Kai se olisi ollut hänelle liian vaivalloista (vaatinut paperityötä).
Kiitos kommentista Nan. Tavarasta luopuminen on tosiaan vaikeaa. Oletko huomannut, kuinka kellaria siivotessa aikaa tuntuu kuluvan kauan kateissa olevien muistoesineiden hipeltelyyn. Olen lukenut muiden käyttäneen kolmen kuukauden sääntöä, jossa tavara laitetaan kiertoon ellei sille ole ole keksinyt käyttöä esim. tuon kolmen kuukauden aikana.
Tosi hienoa kuulla, että rohkenit ottaa työajan puheeksi työnantajan kanssa. Se ei ole helppo aihe työkeskeisessä Suomessa. Toivottavasti joustavuus tehdään lähivuosina helpommaksi myös työnantajille. uskon, että se kannattaa loppupeleissä kaikille osapuolille.
Tekisi kyllä kovasti mieli tarttua tähän haasteeseen. Ainakin yritän soveltaa jatkossa sitä, että jokaista uutta tavaraa kohden lähtee kaksi vanhaa pois. Kunnes jossain vaiheessa tavaramäärä on “taspainossa”.
Luin postauksesi aiheesta. Hyviä ajatuksia. Kiitos linkkauksesta muuten.
Sivuhuomautuksena (nipo nipo
tuli mieleen, että jos esim. sadat levyt saa laskea yhdeksi, niin eivätköhän esim. “konttoritarvikkeetkin” eli kynät, klemmarit, nitoja ym. voi laskea yhdeksi? Tai muut vastaavat kokonaisuudet? Muutoin sata on tosi vähän, jos joka ikinen esine (sukkapari, haarukka, kynä, klemmarit, teippi, puukko, vasara, ruuvit, maalitölkki ym. ym.) lasketaan. En usko että sillä tavalla voi mitenkään päästä sataan, ainakaan esim. omakotitalossa, jossa remontoidaan.
Olen ihan samaa mieltä itse asiasta ja pyrin samaan. Muutaman vuoden aikana oli useita muuttoja peräkkäin ja niissä sain karsittua pois aika paljon. Tavaraa on edelleen kuitenkin ihan liikaa.
En pahastu jos lasket työkalut yhdeksi tavaraksi. Pääpointtihan tässä on saada meidät ajattelemaan tavaravuortamme. Veikkaan, että sillä on suurempi vaikutus elämäämme kuin juuri tiettyyn lukumäärään pääsyssä. Muutot ovat tosiaan hienoja mahdollisuuksia karsia roippeita. harmi, että muutto tapahtuu usein aina entistä suurempaan “tavaravarastoon”.
Sata tavaraa ja siinä kaikki. Ajatuksena houkutteleva ja samaan aikaan pelottava. En taida olla vielä valmis, vaikka eilen myinkin kirpparilla jonkin verran alle sata tavaraa (kaikki eivät olleet minun).
Heh heh. Ei se niin kauhia tavoite ole. Ajatus jäi kuitenkin kytemään…
Hyvä postaus! Ajatuksiasi on muutenkin ilo lukea ja yritän itsekin opetella tätä tavaroista yms turhakkeista luopumisen jaloa taitoa.
Etukäteen tuntuu yleensä vaikealta luopua roinasta, mutta jälkikäteen ei ymmärrä mikä asiassa oli niin ongelmallista.
Kiitos Kim! Olen huomannut saman reaktion kuin sinä. Kun sydäntä vihloo kovasti tavaraa kirppispussiin laittaessa, yritän muistaa milloin viimeksi tarvitsin kyseistä roipetta tai milloin tulen sitä seuraavaksi tarvitsemaan. Lyhyen pohdinnan tuloksena tavara päätyy usein ilman tunnontuskia kiertoon.
Itse koen, että tavaroista luopumista hankalampi asia on mihin ne tavarat vie. Kirpparilla menee huonosti kaupaksi, kierrätyspisteitä on vähän ja kaikelle ei ole kierrätystä. Kaatopaikka lienee huono vaihtoehto kaikin puolin.
Hyvä pointti. Tuo kierrätyksen hankaluus on joskus aiemmin, jopa estänyt kellarin siivous hankkeeni. Ei estä enää.
Arvokkaimmat roippeet ilmoitan huuto.nettiin ja loput päätyvät kirppari säkkeihin. Hyvillä kirppareilla on kierrätyskeskuksen piste kauppaamattomille tavaroille tai itsepalvelupiste johon voi jättää tavarat kauppaamaan itseään.
Oletko muuten tutustunut jo netcycleriin? http://netcycler.com/?q=suomeksi
it’s amazing just how much stuff we do accumulate, even one person – and that is not counting a whole family. I am in the process of simplifying my possessions this year. It always amazes me how the universe works to help us and it has offered my the opportunity to live very simply over the next two months and I am delighted to take it and see how it goes.
I agree. One of the negative sides of stuff is that even how much you clean the house, if you have loose stuff it never looks calm and tidy. Stuuf gets to ones nerves that way too. Good luck with decluttering and thanks for your comment. See you in Twitter!