Comments on: Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?

By: 100 things challenge – minimalismin tavarahaaste : Vehmas Assembly

100 things challenge – minimalismin tavarahaaste : Vehmas Assembly — Sun, 18 Apr 2010 18:20:35 +0000

[...] Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä? [...]

By: Hidas taide – osta onnea ja rauhoita kiire : Vehmas Assembly

Hidas taide – osta onnea ja rauhoita kiire : Vehmas Assembly — Sat, 20 Mar 2010 12:57:42 +0000

[...] Taulujen määrä kohtuullistetaan tasolle jolla ne voi kokea täydemmin. Liian suuri valinnanmahdollisuuksien määrä ahdistaa ja [...]

By: Pysäytä kiire ja menesty – suunnittele hyvä elämä : Vehmas Assembly

Pysäytä kiire ja menesty – suunnittele hyvä elämä : Vehmas Assembly — Sun, 03 Jan 2010 11:04:21 +0000

[...] meritokratiaan, palkitsee rahan perässä juoksemisen. Ihmiset juoksevat rahan perässä, koska uskovat rahan tuovan onnellisuutta, ja koska eivät halua vaikuttaa luusereilta. Yhteiskunnalle tämä sopii, koska varakkailla on [...]

By: Sampsa

Sampsa — Tue, 22 Dec 2009 22:43:27 +0000

Kuulostaa kieltämättä ahdistavalta vaihtoehtojen labyrintilta. Täytyypä laittaa kirja lukulistalle ( ja monimutkaistaa seuraavaksi luettavan kirjan valintaa )

Valinnanmahdollisuuksien lamauttavan vaikutuksen huomaa helposti avaamalla selaimeen välilehtikaupalla mielenkiintoisia syötteenlukijassa ryöppyäviä kirjoituksia. Avaa esimerkiksi kymmenen artikkelin pituista tekstiä. Yritä nyt lukea yksi näistä artikkeleista loppuun. Ei ole helppoa.

Minulla roikkuu joskus samat tekstit selaimessa päiväkaupalla. En osaa päättää mitä luen seuraavaksi joten en lue mitään ja päädyn poukkoilemaan sivulta toiselle.

By: pni

pni — Tue, 22 Dec 2009 22:01:37 +0000

Dan Ariely kirjassaan Predictably Irrational kertoo testistä jossa kokeiltiin sitä, miten ihmisillä on tarve valintoja tehdessään pitää ‘ovia auki’, että voi aina palata takaisin, jos tuntuu siltä, että tarve vaatii.

Jos on paljon mistä valita, on pakko pitää monia ovia auki ja mitä enemmän ovia, sen rasittavampaa, koska uudet valinnat pitää suhteuttaa jo kaikkiin tehtyihin joihin (ehkä) voi palata.

By: Kohti onnellisempaa arkea – mutta nukutaan eka : Vehmas Assembly

Kohti onnellisempaa arkea – mutta nukutaan eka : Vehmas Assembly — Mon, 16 Nov 2009 06:25:25 +0000

[...] on muuttunut tylsäksi vaihtoehdoksi verrattuna uusintana pyöriviin poliisisarjoihin ja netin loputtomalle ajanvietteelle. [...]

By: Sampsa

Sampsa — Mon, 09 Nov 2009 11:18:03 +0000

Olen smaa mieltä kanssasi Lauri.

Materian kasaamiseen liittyy keskeisesti myös se, että totumme nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin. Olosuhteiden muutos (ajatuksissamme) huonompaan tuottaa suuremman mielipahan kuin sama muutos parempaan negativity biaksestamme johtuen. Mutta, tämä tunne paremmasta ei kestä kauan ja ihmiset ajautuvat tästä syystä kulutusoravanpyörään.

Sivuutin tätä aihetta aiemmin http://www.vehmasassembly.com/2009/09/09/estaako-onnellisuuden-tavoittelu-onnellisuuden-nain-valtat-riskit/

By: Lauri Järvilehto

Lauri Järvilehto — Mon, 09 Nov 2009 00:52:44 +0000

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Olet nähdäkseni aivan oikeassa vaurauden ja valintojen liiallisuuden suhteesta. Jos ymmärsin kirjoituksesi ydinsanoman oikein, onko siis niin, että ylijäämäisten resurssien synnyttämä loputon valinta-avaruus synnyttää eräänlaisen Buridanin aasi -kompleksin? Eli ettei vaurauteen satsannut henkilö osaa enää päättää, mistä heinäpaalista haukata.

Vaurauden tavoitteluun liittyy nähdäkseni toisenkinlainen ongelma. Rahahan ei voi itsessään synnyttää onnellisuutta, vaan ainoastaan onnellisuutta lisäävän toiminnan fasilitaattorina. (Roope-setä lienee ainoa tunnettu poikkeus tästä tapauksesta.)

Käsittääkseni materiaalisen vaurauden ihanteen juuret ovat materiaalisessa hädässä – nälässä, suojan puutteessa ja sen sellaisessa. Tällöin raha on merkittävä onnen lähde. Tästä seuraa perinteinen virhepäätelmä: jos jokin on hyvää, lisää sitä on parempi. Mutta kun tarpeet on tyydytetty ja ihminen pystyy tekemään sen, minkä haluaa, ei fasilitaattoreita tarvita enempää.

Iso ongelmahan on nykyään se, että aika harvat, kenties Sarasvuo mukaan lukien, tietävät mitä haluavat oikeastaan tehdä. Tällöin resurssien kasvattaminen nähdään mielekkäänä “siltä varalta, että sitten tarvitsen niitä, kun keksin mitä oikeasti haluan.” Ongelma on, etteivät pelkät rajattomat resurssit tee vielä mitään. Niillä täytyy pystyä tekemään jotain.

By: Heikki

Heikki — Tue, 03 Nov 2009 19:41:14 +0000

Tervehdys. Pohjustin jatkoa keskusteluumme blogissani: http://leppoistaminen.blogspot.com/2009/11/mita-tavoite-tarkoittaa.html .

Voihan niin olla, että aivopuoliskoisuus alkaa olla passe. Temperamenttiopit taitavat olla hienosyisempiä. Lampikosken referoiman Prashnigin teos Eläkoon erilaisuus! on kuitenkin painettu vuonna 2003, joten ehkä puoliskonäkemyksellä on vielä jotakin kantoa jäljellä.

Minustakin on mukava käydä tällaista avointa kirjeen- ja ajatuksenvaihtoa. Tässä on ihan oikean dialogin aineksia.

By: sampsa

sampsa — Mon, 02 Nov 2009 14:07:19 +0000

Hyvä kysymys Heikki. Jäin pohtimaan sitä ja luulen löytäväni muutaman ajatuksen shoppailijoidenkin valinnoista. Palaan asiaan.

Huomasin postauksesi. Hauskaa keskustella postauksin. Ennen tällaiseen taidettiin käyttää kirjeitä.

Olen ymmärtänyt, että nykyään ei enään jaeta ihmisiä jyrkästi vasen- ja oikea-aivoisiksi vaan juuri tiettyjä luonteenpiirteitä korostaviin ihmisiin.

Mikä olisi sinulle sopivin tapa oppia keskittymään niihin sinulle tärkeimpiin asioihin elämässä, jos tavoitteet tuntuvat vierailta?