Estääkö onnellisuuden tavoittelu onnellisuuden? Näin vältät riskit
Sampsa kirjoitti, 09/09/2009
Seuraa Twitterissä
Kuva cc Oliver Lavery
“Emme löydä täyttymystä onnen tavoittelusta vaan tavoittelun onnesta.” – Denis Waitley
Onnentavoittelu ei takaa hyvää elämää. Onnentavoittelussa on kolme heikkoutta, jotka voivat pahimmillaan jopa vähentää onnellisuutta. Näin vältät onnen etsimisen sudenkuopat.
Onnea ei voi taata koska olemme ihmisiä
Väite, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan, on ahdistava. Jos väite pitäisi paikkaansa, voisimme syyttää vain itseämme huonoista päivistämme. Tällainen itsesyyttely heikentää onnellisuuttamme yhä entisestään.
Olemme inhimmillisiä olentoja joilla on huonoja päiviä ja jotka tekevät virheitä, jopa selvinpäin. Emme kykene täysin kahlitsemaan tiedostamatonta puoltamme. Se tekee meistä ihmisiä.
Virheiden tekeminen on inhimmillistä. Myös sattuma saattaa muuttaa tai määrätä elämänkulkua. Saatamme menettää meille tärkeän työpaikan tai pilata avioliittomme yhden virheen vuoksi.
Potkut itselle merkittävästä työstä jonka ympärille on rakennettu identiteetti on musertava kokemus. Parisuhde lisää tutkitusti onnellisuutta. Avioero on henkinen katastrofi, joka heikentää hyvinvointia rankalla kädellä. Sen lisäksi, että onnellisuutta lisäävä sosiaalinen verkosto kutistuu, menetät tärkeän ihmisen ja rakkauden. Rakkaus on lähes onnen ehto. Menetykset ovat meille kovia paloja joita ei helposti korvata.
Tällaiset suuret elämänmuutokset ja traumat ovat elämän käännekohtia. Kun arkirutiini revitään auki, havahdumme elämän tärkeille asioille. Onnettomuuksista saattaa löytyä onni, mutta vain jos muutamme käytöstämme ja tapojamme uusien arvojemme mukaisiksi.
Voit maksimoida mahdollisuutesi hyvään onnelliseen elämään
Viesti siitä, että voit olla nykyistä onnellisempi on omiaan vähentämään onnellisuuttamme. On kyse vertailusta. Jossain on joku jolla menee minua paremmin – perhana.
Vertaamme elämäämme muiden elämään. Kunpa minäkin voisin mennä noin vapaasti, eikä tarvitsisi aina hoitaa lapsia. Miksen minä rakastu ja pääse naimisiin? Saisinpa minäkin noin mielenkiintoisen työpaikan. Me kaikki vertailemme.
Aina vain paremman tavoittelu estää tyytyväisyyden ja johtaa loputtomaan oravanpyörään. Tyytyväisyys tähän hetkeen on yksi onnen tärkeistä rakennuspalikoista. Onnellisuuden tavoittelussa tuleekin unohtaa täydellisyyden tavoittelu. Tulee löytää itselleen tärkeät asiat. Tehdä päätös elämäntavoitteista ja lähteä toteuttamaan niitä välittämättä siitä miten muut etsivät onnea.
Kun olet päättänyt mikä on sinulle tärkeää, voit kateuden hetkellä palauttaa mieleesi miksi haluat mielummin lukea lapsille iltasatua kuin verkostoitua baarissa.
Tee sinulle tärkeitä asioita, ylläpidä ystävyyssuhteita ja huolehdi rakkaimmistasi, niin nautit elämästä. Onnellisuus on itsesi toteuttamisen sivutuote.
Voittaako paha hyvän?
Kolmas onnen saavuttamisen mahdollinen este on kielteisten asioiden niskalenkki positiivisista. Reagoimme nopeammin ja voimakkaammin kielteisiin kuin myönteisiin asioihin. Englanniksi tätä reaktiota kutsutaan termillä negativity bias. Evoluution aikana on ollut hyödyllistä ennakoida vaaroja ja uhkia.
Sadan euron palkanlasku vähentää hyvää oloasi enemmän kuin minkä palkkasi nostaminen samalla summalla tuottaisi. Kielteisistä mielikuvista ja ensivaikutelmista on lisäksi vaikea päästä eroon. Naapurin töykeä käytös yhtenä aamuna leimaa hänet ikäväksi tyypiksi vaikka hän olisi kaikkina muina aamuina hymyilevä ja ystävällinen. Keräätkö vaimolta pisteitä, tulevia mokiasi varten. Negativity biaksen vuoksi se on järkevää. Yhtä mokaa korvaamaan tarvitaan paljon hyviä tekoja. Kokemukseni mukaan kavereiden kanssa pitkäksi venähtäneen illan paikkaus vaatii ainakin viisi hyvää tekoa.
Voimme onneksi opettaa tiedostamattoman minämme näkemään asiat useammin myönteisinä meditaation, kognitiivisen terapian tai mielialalääkkeiden avulla. Avioero, potkut ja muut elämän kolhut kirpaisevat kuitenkin meditaatiosta ja kognitiivisesta terapiasta huolimatta. Ne kuitenkin vaimentavat shokkia ja nopeuttavat palautumista.
Kenenkään ei tule kokea huonoa omaatuntoa siitä, että ei lähde tavoittelemaan sisäistä supersankariaan, joka tavoittelee mainetta ja mammonaa. Päinvastoin mikäli kykenet välttämään tällaiset pyrkimykset, olet jo oppinut sen mitä Gandhikin tiesi:
onnellisuus perustuu tyytyväisyyteen.
Hyvä juttu!
Tästä tuli mieleeni kolme pointtia:
Ensinnäkin tuosta vertailusta: määrän mittaaminen eli kvantitatiivisuus ei oikein voi koskaan tuottaa onnea – jossain on aina isompi kala. Laatuun keskittyminen sen sijaan edesauttaa onnellisuutta. Kun tekee asioita, jotka tuntuvat aidosti omalta ja hyvältä, edesauttaa omaa hyvinvointiaan.
Toiseksi, tuosta negative bias:sta. Käsittääkseni negatiivinen ajattelu vaatii huomattavan paljon vähemmän panostusta muutoksen synnyttämiseksi. Esimerkiksi huonosti käyttäytyvälle lapselle on paljon helpompi sanoa “ei”, kuin opastaa myönteisen toiminnan pariin. Jälkimmäinen edellyttää jonkinasteista innovaatiota, kun taas edelliseen riittää asiantilan toteaminen. Negatiivista ajattelua voi siis lähinnä puolustaa taloudellisista syistä – mutta jos ihminen on ikään kuin kroonisessa tulehdustilassa, voi olla, että positiiviseen ajatteluun ei vain riitä paukkuja. Mikähän tähän auttaisi?
Ja kolmanneksi, yksi viime aikojen suurimpia oivalluksia joihin olen törmännyt on se, ettei epäonnistumista ole itse asiassa lainkaan olemassa, jollei sitä halua. Kuten totesit, virheitä tekevät kaikki – mutta niiden murehtimisen sijaan voi olla hedelmällisempää suhtautua niihin oppimiskokemuksina. Tällöin elämä muuttuu sarjaksi onnistumisia ja oppitunteja, joka ei sinänsä ole hullumpaa elämää.
Kiitos vielä mielenkiintoisesta blogista, hienoja juttuja!
Kiitos hyvästä kelailusta. Eikös tuota myönteisten ajatusten katoamista kutsuta masennukseksi johon auttaa terapia ja muut psykologian ammattilaisten neuvot.
Luin muksuna kirjan Lapin kullankaivajista ja sieltä on jäänyt mieleen tarina vanhasta ukosta joka huuhtoi useita vuosia yksin erämaassa kultaa löytämättä lähes mitään. Kun äijältä kysyttiin, että – no kaduttaako? Niin, ukko sanoi, että ei. Nyt hän tietää, että sieltä ei kannata enää etsiä
—
Väite, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan, on ahdistava. Jos väite pitäisi paikkaansa, voisimme syyttää vain itseämme huonoista päivistämme. Tällainen itsesyyttely heikentää onnellisuuttamme yhä entisestään.
—
Olen sitä mieltä, että väite pitää paikkaansa. Näkemykseni mukaan onnettomuus tai onnen puute aiheutuu kun oma “sisäinen maailma” ei vastaa ulkoista, todellista maailmaa, tosiasioiden kieltäminen. Tällä tarkoitan sitä, että yksikään tapahtuma tai asia itsessään ei voi tehdä ketään onnettomaksi. Onnettomuuden tunteen aiheuttaa oman sisäisen maailmankuvan taistelu tätä tapahtumaa tai asiaa vastaan. Esimerkiksi hyvän työpaikan menetys on onnellisuuden kannalta negatiivinen asia ainoastaan koska ajattelet ettet halua menettää kyseistä työpaikkaa ja et jollain tasolla pysty hyväksymään asiaa niin kuin se on.
Jos pystyisi jatkuvasti elämään hyväksyen kaikki tosiasiat tosiasioina, niin kuin ne ovat, voisi elää jatkuvasti onnellisena. Tietysti tämä on mittava haaste, koska sisäinen maailmamme ei ole täysin avoin meidän tietoiselle mielellemme. Mutta uskon kuitenkin, että tässä voi jokainen kehittyä paljonkin.
Taidetaan kyllä tarkoittaa aika pitkälti samoja asioita, mutta tässä ainakin eri sanoin kerrottuna
—
“True freedom is living in a such a way as if you had completely chosen whatever you feel or experience at this moment.”
- Eckhart Tolle